Cthulhu-panteon: Osa 3/3

 Kirjoittaja: Jaakko Markus Seppälä

 Jaakko Markus Seppälä on 33-vuotias ohjelmistosuunnittelija ja esikoiskirjailija Oulusta. Hänen kyberpunk-trillerinsä Lemen jysähti kirjakauppojen hyllyille 2015, eikä maailma ole sittemmin ollut entisensä. Seppälän novelleja on julkaistu aiemmin Portissa, Parnassossa, Usvassa ja Kaltiossa. Tämän lisäksi hän on muutenkin mukava mies.

 

Hyvät lukijat. On tullut päivä, jonka väittäminen odotetuksi tai peräti toivotuksi olisi pahimmanlaatuista liioittelua ja suoranaista valehtelua. On tullut kolmiosaisen Cthulhu-tutkielmani päätösosan julkaisemisen päivä. Ehdit vielä painaa selaimesi ’back’-nappia tai pyyhkäistä modernisti mobiililaitteesi näyttöä oikealle.

(Artikkelin aiemmin ilmestyneet osat 1 ja 2 antavat lukijalle lisää aineistoa tämän raskaan päätöksen pohjustamiseksi.)

 

CTHUGHA RYSKÄÄ RADALLAAN

Cthugha on junien, proomujen, korstojen ja ryökäleiden jumala. Hän/se junnaa eteenpäin liikeradalla, jonka on itselleen valinnut eikä muuta suuntaansa uhallakaan, ei vaikka vastaan tulisivat maailmankaikkeuden muurit, joiden toisella puolen väijyy Morgoth.

Kuten arvata saattaa, Cthugha on raivostuttavan itsepäinen. Siksi kukaan ei pidä hänestä/siitä, eivät edes junat, proomut, korstot eivätkä ryökäleet. Jotkut ovat verranneet Cthughaa kissaan, joka siirtyy seisomaan keskelle lattiaa samalla hetkellä, kun alat levittää ulkona tuulettumassa ollutta mattoa paikalleen. Tai kissaan, joka paneutuu makaamaan näppäimistöllesi juuri, kun aloittelet jonkin tämänkaltaisen artikkelin kirjoittamista. Vertaukset ovat osuvia, joskin niille tekisi vielä enemmän oikeutta, mikäli kissa korvattaisiin iridium-lyijy-valkoisenkääpiönainesosa-seoksesta koostuvalla sarvikuonolla.

 

TSATHOGGUA

Makoilen sohvalla ja yritän kirjoittaa tästä tyypistä jotakin, mutta se on kirotun vaikeaa kissa näppäimistölläni. Tsathoggua = tekosyiden jumala.

 

DAGON JA PAHAENTEINEN HILJAISUUS

Dagoon, dagon, dagon. Dagon, dagon dagon…

Kuvittele seisovasi pölyisen lännenkaupungin kadulla. Pyörreheinä vierähtelee hitaasti kadun karkealla hiekalla. Tuulee, mutta ei oikein kuitenkaan tuule. Maalaamattoman saluunan edustalla vänksöttävään harmaantuneeseen puuaitaan nojailee yhtä harmaantunut vanhus. Hän jauhaa mälliä, mäykäyttelee huuliaan ja tuijottaa sinua. Et kuule tarkkaan, mitä hän toistelee mutta se kuulostaa jokseenkin tältä: ”Dagoon, dagon, dagon. Dagon, dagon dagon…”

Kaikkialla haisee pöly ja kuiva aavikkotuuli.

 

cthulhu3_eats

 

GHATANOTHOA ÄYSTÖN TOMAATTIPELLOLLA

Mikäli pitäisi määritellä Ghatanothoa, se menisi näin:

— Neljä 15–16-kesäistä viettävät suveaan yhdessä. He ovat yläasteensa päättäneitä kavereita, serkuksia, tms. Tapahtumapaikkana toimii pienempi maalaiskylä, jossa he ovat esim. kesätöissä.

— He valmistavat kiljua / tiputtavat pontikkaa / viljelevät huumausainepitoisia kasveja tms. ensimmäistä kertaa ja nauttivat em. nautintoaineita.

— Tämä kokemus lujittaa heidän välisiä siteitään.

— He päättävät antaa nautintoaineelleen lempinimen etteivät esim. heidän vanhempansa hoksaa, mistä on kyse, vaikka he sattuisivat ohimennen puhumaan asiasta. He päättävät antaa aineelle nimen ’Gatta’.

— Kerran, kun he ovat nauttimassa ainetta, heistä eniten ainetta nauttinut ei pysty enää artikuloimaan selkeästi ja pyytää ystäviään ojentamaan lisää ’ghattaa’.

— Seuraa hilpeyttä. Kun aineesta puhutaan tämän jälkeen, sen nimi on kokenut evoluution ’ghatta’:ksi.

— Kesäkuu muuttuu heinäkuuksi, päivät ovat lämpimimmillään, ja kylän tytöt hehkeimmillään joenvarren pienellä hiekkarannalla sekä illalla kylän tanssilavalla. Ilmassa haisee kaksitahtipakokaasu ja lähikaupasta varastettujen Marlboroiden savu.

— Kaverukset kutsuvat tyttöjä ottamaan ’ghattaa’. Seuraava yö on oleva ikimuistoinen.

— Heinäkuun myötä otetaan ’ghattaa’ useana jännittävänä perjantaina/lauantaina. Vaikka kesä tuntuu jatkuvan ikuisesti, jossain vaiheessa ghatanottoa todetaan, että aurinko laskee nykyään jo yhden aikoihin ja yöllä on parin tunnin ajan oikeasti pimeää.

— Termi ’ghatanotto’ muuntautuu muotoon ’ghatanotho’ yhden kaveruksista kertoessa tytöille tarinan siitä, miten ’gatta’ muuntautui ’ghattaksi’.

— Elokuun toisen viikon jälkeen koulut jatkuvat. Kesätyöt päättyvät ja kaverukset/serkukset matkustavat kukin tahoilleen. Toiset menevät lukioon, toiset ammattikouluun. Vaikka he suunnittelevat palaavansa, he eivät tule kylään enää seuraavana kesänä. He eivät palaa enää koskaan.

— Kahdenkymmenen vuoden päästä rekkamies kuljettaa rahtiaan valtatiellä. Heinäkuun yöaurinko on laskemassa oranssina merenlahteen. Hän huomaa liikennemerkistä, minkä kylän ohi on ajamassa. Silloin hän hymyilee haikeasti.

Yliluonnollinen entiteetti nimeltä Ghatanothoa ei ole pelkästään ’ghatan ottamisen’ fysikaalisen aktin, vaan koko edellä kuvaillun tarinan ruumiillistuma.

 

MOTHER HYDRAN RISAISET LEVIKSET

Täsmällisimmän kuvan Mother Hydrasta saa kuvittelemalla entisen pojan, joka on armoton heavy rockin ystävä. Ikä näkyy hänessä löysänä nahkana, sänkenä, harvenevana hevitukkana ja uurteina. Nahkarotsia koristavan panosvyön kromaus on jo karissut, revittyjen farkkujen ylänappi uponnut Roskilden mutaan. Katseesta paistavat sormien välistä valuneet vuodet: yhä useampana talviyönä hän valvoo miettien, onko festaritelttaöitä enemmän takana kuin edessä. Rotsin alta paistaa haalistunut keikkapaita Motörheadin tai Mother Hydran interdimensionaaliselta kiertueelta parinkymmenen vuoden takaa. Risaiset levikset, maiharit, Jack Daniels, Kiss-kangasmerkki, hela hoito. Mitä hän hakee menneisyydestään? Mitä hän jäi kaipaamaan? Ystäviään? Sitä tunnetta, kun kaikki oli vielä uutta? Musiikkia? Ghatanothoa? Vastauksen väsyneiden silmien takana tietää vain hän itse.

Mother Hydra ei kuitenkaan ole tämä eilispäivän nuorukainen vaan hänen äitinsä, joka pukeutuu täsmälleen samalla tavalla kuin poikansa.

 

ZOTH-OMMOG: HYVÄ PÄÄTTYY AIKANAAN, EI PAHA LIIOIN KONSANAAN

Zoth-Ommog kärsii jumalallisiin mittasuhteisiin paisuneesta ummetuksesta.

 

Arvon lukija. Yhteinen tiemme on saavuttanut päätepisteen. Tämä artikkeli on ammennettu tyhjiin. Ennen vetäytymistäni Hulluuden vuorille tai R’lyehin syvänteisiin (en ole vielä päättänyt, kumpaan) totean muinaisen Tcho-tcho-kansan ikivanhaa sanontaa mukaellen: kiitos ja anteeksi.

 

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*