Muisteloa kevään kirjajulkkareista

Artikkeli on muisteleva raportti viime maaliskuussa järjestetyistä kirjajulkkareista ja kahden kirjailijan työpanoksesta suomalaiselle spefille.

Teksti: Juri Timonen

Valokuva: Pyry Palermo

Kansikuvat: Anne Leinonen, #Kirja

 

Tamperelaisia spekulatiivisen fiktion ystäviä hemmoteltiin, kun Tulenkantajien kirjakaupassa vietettiin Anne Leinosen ja Marisha Rasi-Koskisen yhteisjulkkareita. Sekä Leinosen romaani Metsän äiti (Atena) että Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirja (WSOY) ammentavat teemojaan ihmisen muistoista, menneisyydestä ja unohdetuista ja haudatuista salaisuuksista.

Rasi-Koskinen luonnehtii kirjaansa sanoen lukijan voivan itse valita, tulkitseeko lukemansa realismina vai spekulatiivisena fiktiona. Hän kertoo kirjan jatkavan samojen teemojen käsittelyä kuin hänen aiemmatkin teoksensa: kiinnostuksen kohteena on erityisesti ihmisen ja todellisuuden välinen vuorovaikutus. Rasi-Koskiselta ovat aiemmin ilmestyneet romaanit Valheet (2013) ja Katariina (2011) sekä novellikokoelma Vaaleanpunainen meri (2014).

Metsän äiti on Anne Leinosen neljästoista romaani. Leinonen kertoo teoksen käsittelevän kotimaisia myyttejä ja metsän suhdetta ihmiseen. Hän kertoo käyttäneensä tarinassaan pohjana vanhaa pitkään hautunutta ideaansa.

kk08

Kantava teema molemmissa kirjoissa on myös totuus ja se, miten totuus voi muuttua eri ihmisten tulkitessa sitä. Tilaisuudessa puhunut WSOY:n edustaja Anna-Riikka Carlsson kiitteli molempien kirjailijoiden tekstin ajankohtaisuutta. Hän muistutti kuulijoita siitä, miten suuri merkitys kaunokirjallisuudella on todellisuuden ja tarinoiden, toden ja valheen, erottamisessa. Carlsson painottikin kirjallisuuden merkitystä aikana, jolloin median luotettavuus ja saatavilla olevan tiedon määrä eivät välttämättä kohtaa.

Leinonen kertoo käyttäneensä kirjoittaessaan niin kutsuttua pinosta kirjoittamisen menetelmää. Pinosta kirjoitettaessa korjattava käsikirjoitus kirjoitetaan kokonaan uudelleen uuteen tiedostoon joko tulostetusta käsikirjoituksesta, kuten Leinonen teki, tai osittain muokaten ja kopioiden aiemmasta tiedostosta. Prosessissa teksti kypsyy ja muotoutuu yleensä paljon enemmän kuin pelkän olemassa olevan tekstitiedoston muokkauksessa, kertovat sekä Leinonen että menetelmää kokeillut Rasi-Koskinen.

Molemmat kirjailijat painottavat kirjoittamisessaan yhteisöllisyyden merkitystä. Rasi-Koskinen kertoo päätyneensä kirjailijaksi suurelta osin vertaistuen ja ateljeekriitikoiden avulla. Hän mainitsee, että uran alkuvaiheessa novelleista saadut arviot olivat hyvin tärkeitä. Myös pitkän uran kirjoittajayhteisöissä aktiivisena organisaattorina toiminut Leinonen painottaa yhteisöllisyyden merkitystä. Nyt julkaistujen teosten takana on paljon yhteistyötä: yhteisiä tutkimusretkiä hylätyille taloille, käsikirjoitusten luetuttamista sekä kirjan maailman ja tarinan läpikäyntiä toisen kanssa.

 

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*