Spefi-romaanin kustantajaa etsimässä

Haluatko kirjailijaksi? Tämän otsikon huomasin, kun selasin Helsingin kirjamessujen tarjontaa. Tarkoituksenani on vuoden loppuun mennessä lähettää ensimmäisen romaanini käsikirjoitus kustantamokierrokselle, joten päätin tarttua tilaisuuteen tutustua kustantamoihin ja samalla kysellä, minkä verran spekulatiivista fiktiota aiotaan julkaista lähivuosina.

Ensimmäinen romaanini on eeppistä fantasiaa. Olen siis suunnitellut siitä suoraan useita romaaneja sisältävän sarjan. Minulla on tekeillä toinenkin romaani, joka menee enemmän science fictionin puolelle. Kirjamessuilla esittelin molemmat romaani-ideat kustannustoimittajalle, vaikka scifi-romaanini onkin vasta alkutekijöissään.

Eräs kustannustoimittaja totesi ensimmäisenä, että fantasiaa julkaistaan vähemmän, koska sitä ei lueta niin paljon. Se on varmasti totta. Sama kustannustoimittaja totesi kuitenkin, että 50–60-vuotiaat eivät lue fantasiaa, että se on enemmän nuorten juttu. Hän itse myönsi, ettei lue spefiä. Jäin pohtimaan, että onko tämä yleisesti spefiä lukemattomien asenne? Ajattelevatko he, että spefin lukeminen on ikään kuin vaihe, josta kasvaa pois ajan myötä?  Itse tunnen kyllä 50–60-vuotiaita, jotka lukevat spefiä, enkä ainakaan itse ole huomannut kiinnostukseni tähän genreen laimistuvan yhtään vuosien saatossa. Toivon, että kun tulevaisuudessa vanhemmat kustannustoimittajat eläköityvät ja nuoremmat ottavat heidän paikkansa, myös spefi ja jopa eeppinen fantasia löytää tiensä julkaisulistoille paremmin.

Science fictionia ja maagista realismia voidaan kuulemma julkaista enemmän kuin perinteistä fantasiaa. Kustannustoimittaja mainitsi, että suomalaisten kirjailijoiden spefiä julkaistaan kuitenkin vähemmän kuin esimerkiksi käännettyä spefiä, mutta ei osannut yksilöidä miksi. Minulle muistutettiin, että romaanien julkaisu on kuitenkin liiketoimintaa, joten kustantamot voivat ottaa julkaistavakseen vain käsikirjoituksia, jotka todennäköisesti myyvät. Kysyessäni romaanisarjan julkaisemisesta esikoiskirjailijana sain erilaisia vastauksia eri kustannusyhtiöiltä. Eräs kustannusyhtiö totesi, että ensin täytyy katsoa ensimmäisen romaanin menestys, kun taas toinen esitti toivomuksen, että koko sarja olisi suunniteltu valmiiksi ja he saisivat synopsikset koko sarjasta ensimmäisen käsikirjoituksen mukana. Eräs kustannustoimittaja painotti sitä, että jos kustannussopimus tehdään kirjasarjasta, tällöin kirjailijan on myös pystyttävä sitoutumaan siihen, että sarjan romaanit julkaistaan sovitun aikataulun mukaisesti. Järkeväähän se on, sillä kuka haluaisi odotella sarjan seuraavaa kirjaa esimerkiksi kymmenen vuotta.

Kirjailijaliitosta puolestaan sain vinkin, että Art House Jalava voisi olla mahdollinen kustantaja spefille, koska he ovat erikoistuneet science fictioniin, fantasiaan ja kauhuun. Kuitenkin eri kustantamoiden julkaistujen  kirjojen valikoimaa selatessa huomaa, että lähes kaikki julkaisevat spefiä jonkin verran. Käännetty spefi on kuitenkin selvästi voitolla  kotimaiseen spefiin nähden, kuten eräs kustannustoimittaja minulle totesikin.

Varmasti paras tapa kustannussopimuksen saavuttamiseen onkin siis mm. Taija Tuomisen (Minusta tulee kirjailija -kirjassa) mainitsema käsikirjoituksen lähettäminen useaan kustantamoon samanaikaisesti. Tämän vaihtoehdon taidan itsekin valita, sainpa millaisen vastauksen tahansa nyt kirjamessuilla. Oli hyvä muistutus, että kustannuspäätökset saatetaan tehdä myyvyyden perusteella – vaikka varmasti tämän seikan unohdan siinä vaiheessa, kun hylsyjä alkaa tippua postilaatikkoon.

Jenny Jeskanen

 

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*