KUVITTEELLINEN MAAILMA

Arkisto

Kahdessa ensimmäisessä osassa projektin käynnistänyt Marko Kivelä määritti kehiteltävänä olevasta planeetasta muutamia perustietoja.

 

KUVITTEELLINEN MAAILMA #1
(KOSMOSKYNÄ 1/1994)
Marko Kivelä

Uskoakseni lähes jokainen scifiä tai fantasiaa kirjoittanut on havainnut, kuinka työlästä on luoda omaperäinen ja samalla vielä uskottava maailma tarinoidensa tapahtumapaikaksi. Tässä Kosmoskynä tulee apuun. Tarkoituksena on nimittäin luoda Kosmoskynän sivuilla aivan uusi maailma lukijoidemme käyttöön. Tämän maailman luomisessa olen ajatellut käyttää teidän mielikuvitustanne apunani. Teidän pitää siis lähettää tänne materiaalia maailmamme luomista silmällä pitäen. Koska täysin tyhjältä pöydältä lähteminen tietäisi sitä, että saisin kymmenen täysin erilaista maailmasuunnitelmaa, annan teille muutaman tekijän maailmastamme

1. Maailma on planeetta, painovoimaltaan noin 1,2 g:tä ja pinta-alaltaan noin 1,7 kertaa Maan pinta-ala. Sen pinnasta on hieman alle puolet meren peittämää. Planeettaa kiertää kolme kuuta, joista vain suurin todella ansaitsee nimen kuu - kaksi muuta ovat Marsin kiertolaisten kaltaisia asteroideja. (Maailma ei välttämättä olisi ollut itsestään selvästi planeetta, sillä se olisi voinut olla esimerkiksi rengasmaailma, tai pelkkä kiekko.)

2. Planeetalla asuu ainakin kolme älykästä rotua, joista yksi on jokin versio tuntemastamme ihmiskunnasta. Muu eläimistö on runsas, mutta ei perustu Maan eläimistöön. Onko joku älykkäistä roduista toisen orjuuttama? Kukapa tietää? Onko maailma ylikansoitettu ja/tai saastunut?

3. Maailmassa on käytössä jonkin sorttista teknologiaa, mutta myös magian kaltaisia kykyjä ilmenee.

4. Fantasiaa vai scifiä vai niiden sekoitusta? Entä onko maailma enemmän vakavia tarinoita varten vai huumoria jo itsessään? Jätän nämä kysymykset teidän ratkaistavaksenne.

5. Maailma voi olla yhteydessä muuhunkin maailmankaikkeuteen. (Joko magian tai teknologian avulla.) Kuut tai ainakin isoin niistä voi olla asuttu.

Nyt tarkemmin teidän tehtäväänne:

Ensinnäkin kaikki edellä mainittu on tarkoitettu vain helpottamaan teidän ideointianne, joten ne ovat vain ehdotuksia - jos parempia ratkaisuja ilmenee, syrjäyttävät ne luonnollisesti ehdotukseni. Maailmaamme pitää luoda nimestä ja maantieteestä kaikki, eli luotavia asioita ovat muunmuassa eri rotujen väliset suhteet, niiden yhteiskunnat, historia, eläimistö, ajanlasku, uskonnot, yksilöt ja niiden toiminnan motiivit jne. Voitte vaikkapa luoda jonkin eläinrodun, tai lähettää irrallisia yksityiskohtia jostain kulttuurista Voitte myös antaa tätä maailmaa kansoittavien rotujen jäsenille persoonallisuuksia eli tehdä yksilöitä. Myös piirustukset eri eläinlajeista ovat tervetulleita, sekä tietenkin kartat. Mikään ei ole liian vähäpätöistä tai mahtipontista.

Tehtävää siis on. Luotan kuitenkin siihen, että teistä löytyy edes muutama innokas osallistumaan tähän projektiin. Alkuvaiheessa on tarkoitus keskittyä maailman luomiseen eli odottakaa edes sen verran, että maailma on melko valmis ennen kuin käytte kirjoittamaan sinne tarinoita. Muistutan vielä, että maailma on kaikkien Kosmoskynän lukijoiden käytössä, joten jos teillä on joku hahmo, jota ette halua nähdä muiden tarinoissa, niin pitäkää se visusti itsellänne. Tietenkin, jos haluatte, että hahmonne seikkailee tulevaisuudessa muidenkin tarinoissa, niin lähettäkää tänne vaan. Pidätän itselläni oikeuden sekä päättää mitä julkaistaan, että tarvittaessa muokata saamaani materiaalia uudelleen.

KUVITTEELLINEN MAAILMA #2
(KOSMOSKYNÄ 2/1994)
Marko Kivelä

Vaikka Kosmoskynän maailmanluontiprojekti onkin herättänyt jonkin verran kiinnostusta, ei se ole kuitenkaan poikinut ensimmäistäkään maailmaamme täydentävää yhteydenottoa. J-V Heiskasen mukaan aloitukseni oli liian avoin, ja ainakin hän olisi kaivannut maailmalle tiukempia raameja - minä taas olin projektia aloittaessani pyrkinyt antamaan vain minimitiedot sillä tarkoituksella, että uskoin liian valmiiksi tehdyn maailman pikemminkin vähentävän osallistumishalukkuutta käynnistämääni luomisprosessiin.

Lisää tietoja maailmasta:

Toinen älykkäistä ei-ihmismäisistä roduista ilmaantui planeetalle noin satakaksikymmentä vuotta sitten. Mistä ja miten se planeetalle saapui on ainakin ihmisille arvoitus - historiankirjat kertovat vain, että yhtenä aamuna eräälle aiemmin laitumena käytetylle niitylle oli ilmaantunut tuhansia, kiivaasti eräänlaista kaupunkia rakentavia muukalaisia ja kun vajaa kuukausi oli kulunut, oli kaupunki valmis. Vuoden kuluessa tuosta tapahtumasta syntyi vielä kaksikymmentäkaksi samanlaista kaupunkia, mutta sen jälkeen ei enää enempää. Yhä vielä nuo 23, nyt jo hyvin suureksi paisunutta kaupunkia ovat kyseisen rodun ainoat asuinpaikat, tosin muutamia kauppapaikkoja on syntynyt - lähinnä muiden rotujen suurkaupunkien liepeille.

Yksi edellämainituista kaupungeista on kasvanut koko maailman merkittävimmäksi asutuskeskukseksi, sillä sekä ihmiset että kolmas älyllinen rotu ovat rakentaneet kaupunkinsa alkuperäisen kaupungin kylkeen ja nyt kyseiset kaupungit ovat jo sulautuneet toisiinsa, tosin niin, että on selkeästi tietylle rodulle kuuluvia alueita sekä ns. ei-kenenkään-maata, kaikkien kolmen rodun yhdessä kansoittamaa aluetta. Noista kolmesta rodusta vain ihmiset ovat innostuneet määrittelemään rajoja ja tästä johtuen eri ihmisvaltakuntien rajoilla ilmenee tämän tästä rajoista täysin piittaamattomien ei-ihmisten ja rajapalvelusta suorittavien sotilaiden välillä. (useimmat ihmisvaltakunnat ovat tosin alistuneet tilanteeseen ja myöntäneet kaikille ei-ihmisille vapaan läpikulkuoikeuden.).

Vaikka ihmiset ovatkin ainoa perinteistä valtiokäsitystä noudattava rotu, ei se tarkoita, että ihmiset olisivat mitenkään hallitsevassa asemassa muihin rotuihin nähden. Esimerkiksi eräiden hallitsijoiden pyrkimykset verottaa ei-ihmisiä ovat järjestään kariutuneet, sitä tuhoisammin seurauksin, mitä enemmän hallitsija on käyttänyt voimaa yritykseensä. Ihmisvaltioita on joka lähtöön, eli naapureina saattaa hyvinkin olla pappisvaltakunta ja monarkia - tosin demokratiaa esiintyy lähinnä vain muiden rotujen suojiin asettautuneissa pienehköissä yhteisöissä. Yksi suurimmista ja menestyneimmistä ihmisvaltakunnista on omaksunut eräänlaisen platonisen ihannevaltion mallin eli sitä johtaa aina 11 valtakunnan viisainta miestä (teoriassa) jotka valitaan monimutkaisten testien perusteella. loppuiäkseen tuohon maata hallitsevaan neuvostoon. Valtakunnan sosiaalinen elämä voi olla hyvinkin tiukasti sidoksissa noihin testeihin (vrt. Banksin Pelaaja).

Kolmannessa osassa päästiin lopulta asiaan. Sarjakuvapiirtäjänä paremmin tunnettu Petri Hiltunen loi sittemmin jaokkaiksi nimetyn muukalaisrodun ja Veikko Varjus määritti maailmalle muutamia uusia piirteitä.

 

KUVITTEELLINEN MAAILMA #3
(KOSMOSKYNÄ 3-4/1994)
Marko Kivelä

Petri Hiltunen: Ehdotuksia muukalaisrodusta

Muukalaisilla on vain vähän kommunikaatiota muiden rotujen kanssa – eivät ole kiinnostuneita moisesta (yleensä). Osaavat vain hieman ihmisten kieliä, ihmiset eivät osaa niiden kieliä.

Kommunikaatio voisi pikemminkin tapahtua kirjoitetun kielen kuin puheen avulla, kenties näiden kahden eri rodun välille olisi kehitetty jonkinmoinen kuvakirjoitus joka ei noudattaisi kummankaan rodun kielen kaavoja, vaan toimisi täysin omana kielenä. Puhekielellä tapahtuvan viestinnän esteenä saattaisi olla joko ihmisten tai muukalaisten täydellinen tai osittainen kykenemättömyys kuulla vastapuolenääntelyä. Onko muukalaisilla kuuloaistia lainkaan?
 

Muukalainen.

Ilmestyneet yllättäen, ehkä avaruudesta.

Tämä rotu voisi olla se, jonka ehdotin ilmestyneen 120 vuotta sitten ja asuvan noissa 23 suuressa kaupungissa tai "pesässä". Suurimpien kaupunkien lähistöllä saattaisi olla useita pienempiä pesiä, joista ei tiedettäisi ovatko ne yhteydessä itse kaupunkiin.

Muodostuvat kolmesta jaokkeesta, joista jokaisessa suuret aivot. Kestävät yhden jaokkeen ja yksien aivojen menetyksen.

Aiheuttaako yhden jaokkeen menetys suuriakin ongelmia, kuten mielisairautta tai kenties hyljityksi tulemista. Kenties muiden älyllisten olentojen kanssa yhteistyössä toimivat ovatkin pääasiassa näitä kolmanneksen menettäneitä – hyljeksittyjä hyljeksityssä tehtävässä.
 

Muukalaisen halkileikkaus. Jokaisessa jaokkeessa on identtiset elimet sydäntä ja aivoja myöten. Syö ja ulostaa kummastakin päästä.

Kaoottisella tavalla järjestäytyneitä; näyttävät suorittavan useimmat tehtävät kuten hyönteiset, tosin jokainen oman taiteellisen näkemyksensä mukaisesti.

Jokainen yksilö siis toimii pääsääntöisesti "pesänsä" hyväksi ja suorittaa omat tehtävänsä tinkimättömästi, mutta ei missään nimessä samalla lailla kuin muut.

Kulttuuri on tilkkutäkkimäinen. Eivät ole kiinnostuneita toistensa töistä muuten kuin omien ideoittensa mausteena.

Tämä lienee ihmismäinen käsitys. Tuossa alituiseen vaihtelevien muotojen ja ratkaisujen sekamelskassa saattaa olla sisäinen yhtenäisyys, jota muut rodut eivät kykene ymmärtämään. - kenties nimenomaan kolmiaivoisuus on vaatimus tilkkutäkin ymmärtämiseen ja sen täydellisyyden tajuamiseen. Onko muilla roduilla edes kykyä ymmärtää sitä, onko joku kolmijaokkeisista kiinnostunut jostain tietystä asiasta?

Matemaattisesti erittäin älykkäitä. Merkkejä oudoista laitteista, ehkä kehittynyttä tekniikkaa.

Jo rodun mystinen saapuminen jostain ulkopuolelta puhuu sen, että rotu hallitsee joko tekniikan tai jonkin muun keinon avulla maailmaa niin paljon, että kyseinen siirtyminen on mahdollista. Mahdollisesti se planeetan roduista, joka hallitsee ympäristönsä ja sen muokkaamisen parhaiten.

Kaikki olennot ovat yksivärisiä, kuviot ovat maalattuja. Niiden merkitystä ei tiedetä – ovat ehkä pelkkiä koristeita.

Onko kuvioissa havaittavissa jotain kaavaa vai toistuuko niissä rakennuksissa esiintyvä muotojen moninaisuus. Ovatko kuviot kaksiuloitteisia vai onko niissä jonkin asteista kolmiuloitteisuutta?

Näköelin. Kaksi eri asentoa.

Yleensä rauhallisia ja välinpitämättömiä ihmisten suhteen. Joskus oudon väkivaltaisia. Ihmisiä on kadonnut ja huhuja liikkuu.

Väkivaltaisia kausia? Jokin sairaus, joka aiheuttaa väkivaltaisuutta? Mahdollinen huhu ihmisten keskuudessa: "Ne metsästävät ihmisiä kokeisiinsa – tekevät geenimanipulaatiolla näistä orjarotua jonnekin maan alle, raatamaan viljelyksilleen". Huom. huhut ovat helposti sitä hurjempia mitä vähemmän huhujen kohteesta tiedetään, tässä tapauksessa ne saattaisivat olla mitä hurjimpia. Miltä kuulostaisi: "Tietenkin ne kaappaavat ihmisiä "karjansa" eli aiemmin kaappaamiensa ihmisten geeniperimän parantamiseksi, jokainenhan tietää että ne syövät vain ihmislihaa, syvyyksissä on tuhansien ihmisten karjalaumoja, jotka odottavat vain teurastajaa." Huhuilla ei tietenkään tarvitse olla mitään todellisuuspohjaa.

Olennot sukupuolettomia. Lisääntymistapa tuntematon. Kuningatar? Jakautuminen?

Kuningatarkeskeinen lisääntyminen lisäsi hyönteismäisyyttä, kun taas jakautuminen saattaisi vaatia joitakin uusia piirteitä. Kenties kolmijaokkeinen ei ole vielä sukukypsä, ehkä vasta neli- tai kenties jopa kuusijaokkeinen voi jakaantua. Neli- tai useampijaokkeiset eivät juuri näyttäytyisi pesän ulkopuolella. Kaksijaokkeiset olisivat näin ollen menettäneet kokonaan lisääntymiskykynsä.

Ravinto? Ehkä viljelyksiä maan alla. Ei varmaa tietoa. Eivät näytä syövän mitään pesän ulkopuolella.

Jos jaokkeisista on saatu edes kuolleita yksilöitä ovat todennäköisesti muiden rotujen tiedemiehet saaneet vaikkapa ruumiinavausten avulla melko hyvän kuvan siitä mitä ne ovat syöneet. Tuskin ihmistä sentään, mutta saattaa olla joidenkin tahojen etujen mukaista pitää yleisö mahdollisimman tietämättömänä jaokkeisista ja lietsoa jaokkeisvastaista mielipidettä esimerkiksi ihmiskarjahuhuin.

Pesä sisäpuolelta: tuntematon. Ketään ei estetä pääsemästä sisään, mutta kukaan ei ole tullut ulos.

Pesän puolustusmekanismi saattaisi olla hieman sisempänä, joten raatoja ei nähdä, tai saattaa olla, että jotkut ovat pesässä käyneetkin, mutta eivät ole puhuneet käynnistään syystä tai toisesta.

Muukalaisten "pesä". Arkkitehtuurin tilkkutäkkimäinen moninaisuus hyvin havaittavissa. Tämä pesä on pieni, yleensä ne ovat isompia. Maanalaisten tilojen kokoa ei tiedetä.

Veikko Varjus:

Puolet planeetan meristä voisi olla kiinteän ja nestemäisen koostumuksen seosta, eli jonkinlaista hyytelöä eri sakeusasteissa.

Edellytyksenä moiselle olisi se, että kyseiset meret olisivat koostumukseltaan jotain aivan muuta kuin pelkkää vettä. Jotta ehdotusta voisi käyttää, täytyisi hyytelön ominaisuudet ja olemassaolo perustella uskottavasti itse en siihen täysin pysty. Myös hyytelössä mahdollisesti esiintyvä elämä sekä hyytelömeren vaikutukset hyytelön ranta-alueisiin olisi selvitettävä. Ehkä turvallisinta olisi myös rajata kyseinen hyytelöityminen jonkin tietyn meren ominaisuudeksi, ei siis niin, että puolet maailman meristä olisi hyytelöä. Olisiko hyytelöityminen kenties seurausta jostain tietystä elämänmuodosta, vaikkapa bakteerin tapaisesta?

Tähti (aurinko) jota planeetta kiertää, olisi ns. kaksoistähti ja sillä olisi parikymmentä muutakin planeettaa, joista muutamilla myös elämää.

Kaksoistähtijärjestelmäkin voi olla monenlainen: kaksi hyvin lähellä toisiaan kiertävää tähteä ja näiden yhteisen painopisteen ympäri kiertävä planeettasysteemi, massiivinen keskustähti ja sitä planeetan tavoin kiertävä pienempi tähti, jolloin molemmilla tähdillä olisi kenties oma planeettasysteeminsä tai kenties vain nippanappa kaksoistähtijärjestelmäksi kutsuttava systeemi, jossa tähtien väli saattaisi olla lähemmäs puoli valovuotta. (Muistettakoon lisäksi, että monin verroin aurinkoa suurempien ja kirkkaampien tähtien elinikä on myös monin verroin auringon elinikää lyhyempi - joten jos elämää on ehtinyt syntyä ja kehittyä sivilisaatiovaiheeseen sellaista kiertävälle planeetalle, lienee tuho suhteellisen lähellä).

Alkuperäinen älyllinen elämä olisi meressä kehittynyt delfiinien kaltainen laji, josta ihmiset ovat muokanneet geenimanipuloinnilla hyvin monipuoliseen toimintaan kykenevän rodun. Se pystyy elämään sekä meressä että maalla.

"Delfiinien" laittaminen maailman toiseksi älylliseksi roduksi maankaltaistaisi mielestäni maailmaa liikaa, sekä ihmiset että maailmamme toiset älykkäät olennot samassa maailmassa, paikkahan voisi olla Maa tulevaisuudessa. Ei kiitos. Mutta sen sijaan mitä tulee geenimanipulaatioon, voisi se olla hyvinkin jokapäiväinen asia tässä maailmassa, sekä ihmisten että muiden rotujen harjoittamana. Tämä tietenkin tietäisi sitä, että käytännössä kaikista älyllisistä roduista ja ainakin ns. hyötyeläimistä löytyisi erilaisia geenimanipulaatiolla tuotettuja variaatioita.

Eri rotujen risteytymiäkin olisi jonkin verran kirjavoittamassa planeetan älyllistä elämää.

En pidä todennäköisenä, että eri rodut voisivat suoraan saada minkäänlaisia jälkeläisiä keskenään, mutta tässähän saamme jälleen geenimanipulaation apuun. Olisi kenties mahdollista risteyttää eri rotuja geenimanipulaatiolla, jolloin jos kaksi kahteen eri rotuun kuuluvaa haluasi jostain syystä saada yhteisen jälkeläisen, kyseiset yksilöt menisivät lähimmälle "klinikalle" jossa operaatio suoritettaisiin - olettaen että se on laillista.

Maailman luomisessa näyttää suurimpina vaaroina olevan sisäiset epäloogisuudet, suoranaiset epäuskottavuudet ja jo kliseiseksi muodostuneisiin ratkaisuihin päätyminen. Epäloogisuuksien välttämisessä parhaimpana keinona ratkaisujen seurausvaikutusten pohtimista eli: tosiasia > mikä on tosiasian vaikutus ympäristöönsä > onko ympäristö sellainen kuin sen tosiasioiden valossa pitäisi? Tietenkin tämä edellyttää melko hyvää kuvaa kunkin ratkaisun seurausvaikutuksista. Epäuskottavuudet ovat mielestäni kirjoittajan kannalta vielä hankalampia, sillä monasti ne ovat ikäänkuin kirjoittajan sokeita pisteitä - kirjoittaja ei yksinkertaisesti näe sitä epäuskottavuutta joka tilanteessa saattaa olla.

Ehkä ainoa keino moisten välttämiseen on antaa jollekin hyvän arvostelukyvyn omaavalle henkilölle kritisoitavaksi. Oma lukunsa ovat lisäksi kirjoittajan tahallaan tekemät epäuskottavuudet, jotka kuitenkin ovat ehkä enemmän tyylikeino kuin varsinainen virhe. Kliseiden välttämiseen ei kenties ole mitään muuta keinoa kuin lukeminen - mitä enemmän luet, sitä enemmän alat tunnistaa niitä. Nimenomaan tarinan- ja maailmanluontivaiheessa. Kliseitä tulisi välttää, sillä myöhemmin ne ovat korkeintaan kätkettävissä hyvällä kerronnalla. Jos maailma on kliseinen, täytyy kirjoittajan olla aikamoinen fakiiri välttääkseen myös tarinan jäämistä kliseiseksi.

Neljännessä ja viidennessä osassa projektin osaanottajat heittivät ilmaan useitakin ideoita, joista suurin osa tosin karsiutui pois matkan varrella. Mutta jotain sentään jäi. Viidennessä osassa Vesa Lehtinen mainitsee ensimmäisen kerran ajatuksen kuution muotoisesta maailmasta... Idean kehittely jatkui kahdessa seuraavassa osassa.

 

KUVITTEELLINEN MAAILMA #5
(KOSMOSKYNÄ 2/95)
Marko Kivelä

Vesa Lehtinen:

Jo tämä maailma, jossa me sattumalta elämme, on antanut aihetta jo tuhansille tarinoille eri näkökulmista – olivatpa ne sitten scifiä tai ns. mainstreamia. Todellisen, elävän maailman tulisi olla sellainen että sinne mahtuu yhtä paljon tarinoita ja yhtä monenlaisia. Rakkautta, sotia, mustasukkaisuusdraamoja. Ongelma vain on että sellaisen maailman tekemiseen menisi yhtä paljon aikaan kuin tämän todellisuudenkin. Joten johonkin on se homma lopetettava. Ei kukaan viitsisi piirtää siitä plannusta karttaa? Vai onko se planeetta ollenkaan; kenties se onkin vain kosminen levy tai kiinalaisen maailmankuvan muotoinen kuutio jonka yhdellä laidalla elävät nämä kolmipallot ja toisella ihmiset – ja vuoret ovatkin sitten teräviä kiivettäviksi tietyillä alueilla... Tätä maailmaa ei kuitenkaan voi tehdä liian omituiseksi: jonnekin sinne on sijoitettava ihmisrotu jonka silmien kautta lukija saattaisi ymmärtää maailmaa – vaikka paikalliset asukkaat eivät sitä tekisikään.

Monen eri "luojan" yhteisessä maailmassa voidaan mielestäni tavoittaa parhaiten se monimuotoisuus, näkökulmien runsaus ja totuuksien suhteellisuus, jotka yhdessä ovat tekemässä maailmamme niin rikkaaksi ja oivaksi paikaksi lukemattomille tarinoille. Nimenomaan tällaisessa yhteisessä maailmanluontiprojektissa olisi loistava tilaisuus todistaa vanha hokema "kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa" sillä en usko, että monikaan edes tunnetuista kirjailijoista kykenee luomaan yhtä monipuolisen ja elävän maailman kuin mihin kykenee vaikkapa kymmenen innostuneen harrastelijan ryhmä.

Tässä mielessä yhteinen maailmanluontiprojekti ajaa oivasti asiaansa, ja jos innokkuutta ja tekijöitä riittää, voisi siitä tulla lukemattomien tarinoiden kotipaikka. Ja kukapa tietää, myös me "luojat" saattaisimme miellyttävästi yllättyä maailmaamme sijoitettujen tarinoiden ansiosta. Kartta olisi omiaan, sillä juuri kartan puute (lue: ympäristön tunteminen) on yksi suurimmista esteistä jonka takia ei maailmamme luominen ole edennyt vielä yleiseltä tasolta eteenpäin. Vielä olisin halukas pitämään kiinni tuosta planeetta-ideasta, vaikka täytyykin myöntää, että kuutiomainen maailma kuulostaa ERITTÄIN houkuttelevalta, siitä lisää hieman tuonnempana.

Kuudennessa ja seitsemännessä osassa Vesa Lehtinen ja Tuomas Colliander jatkoivat kuutioplaneetan ajatuksen kehittelyä nimenomaan fysikaalisesta näkökulmasta. Myös kuutioplaneettaa aluksessaan kiertävä retkikunta He-Izka antoi ensimmäisen raporttinsa...

 

KUVITTEELLINEN MAAILMA #6
(KOSMOSKYNÄ 3/95 / MARVIN 4/95)
Marko Kivelä

Vesa Lehtinen:

Tutkimusraportti 2: projekti Cube, päivitys yksi
Tähtijärjestelmä: tähtityyppi G
Ei asteroidivyöhykettä, yksi kaasuplaneetta

(Olemme aikaisemmin raportoineet tästä omituisesta järjestelmästä, josta tuskin löytyy muita pallonmuotoisia kohteita kuin itse tähti ja mainittu kaasuplaneetta. Koskapa tehtävämme on lähinnä elämän etsintä, keskitymme tässä raportissa toistaiseksi ainoaan kohteeseen, josta löytyy jotakin elämän merkkejä.)

Cube.
Ratanumero 2.
Läpimitta: n. 8000 km (jos laskisimme sen pallona).
Ilmakehä: happi-typpi-hiilidioksidi, ilmanpaine 1,2 ilmakehää.
Vesikehä: vettä 34% pinta-alasta (yksi sivu kokonaan merta). Populaatio: lukema epävarma ennen tarkempaa tutkimusta mutta oletettavasti satoja miljoonia.
Hallitusmuoto: vaihtelee alueittain.
Tekniikan taso: oletettavasti vaihtelee - merkkejä joistakin keinotekoisista satelliiteista.
Kauppaluokitus: ei kontakteja.

Emme ole lähettäneet laskeutumisaluksia tarkempaa toimintalupaa odotellessa. Eri aaltoalueiden havainnointi on tuonut esille ainoastaan se, ettei maailmassa ole ainakaan aktiivista takyonilähetintä. Tavallista radiohälyä kuuluu, vaikeasti, vain kuution yhdeltä sivulta. Keskustasta tulee tavallista neutronisäteilyä. Näkyvän valon alueella olemme havainnoineet planeetan sivuja. Joidenkin havaintojen mukaan ainakin yksi asukasryhmä olisi humanoideja; valitettavasti, mutta muistakaa että useat rodut ovat meistä vastenmielisiä katsella. Toinen ryhmä näyttää olennoilta jotka ovat kuin toisiinsa kytkeytyneitä palloja. Yhteiskuntajärjestelmistä ei vielä ole saatu selvyyttä. Koska on erittäin epätodennäköistä että järjestelmä on luonnollisella tavalla syntynyt, kysymyksessä on luultavasti Progenitor-luokan muinaisen rodun massiivinen projekti. Ehdotan retkikunnan laajentamista, sillä emmehän toistaiseksi ole havainneet mitään, mikä olisi näin massiivista mittaluokkaa.

Retkikunta Heizkan puolesta, keskusdirektööri Alienus.

Mielenkiintoista. Tässä on tavallaan yhdistetty tuo alkuperäinen maailmaidea ja mukaan tullut kuutiomaailma yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kysymyksiä herättää muun muassa se, mistä nämä tutkimusmatkailijat tulevat ja keitä nämä ovat. Myös se, onko tähden ympärillä muitakin kuutioita? Ilmeisesti on, sillä muuten ei korostettaisi sitä, ettei systeemissä ole muita pallonmuotoisia kappaleita kuin yksi planeetta ja tähti. Oletetaan vaikkapa että koko asteroidivyöhyke koostuisi erikokoisista kuutioista, joiden radat olisivat kuitenkin niin vakaat etteivät nämä törmäilisi toisiinsa kuten normaalin asteroidivyöhykkeen kappaleet, tai että törmäilyjä ainakin tapahtuisi paljon vähemmän. Myös muita kuutioplaneettoja saattaisi olla. Tutkittavana olevan kuution erikoisuus olisivat nimenomaan nuo pinnalla tallustelevat olennot.

Jos kuutio on keinotekoinen, niin olisi oletettavissa, että sen sisuksista saattaisi löytyä ties mitä, varmaa kuitenkin olisi ettei se ole kiinteä. Kuinka syvälle pinnalla asuvat rodut ovat tunkeutuneet? Onko pinta maata, ilmeisesti sillä muuten ei mm. Viljely kävisi päinsä. Tästä taas seuraa, että kuutio on joko ollut niin kauan hylättynä, että sen pinnalle on kertynyt riittävästi ainetta (lähinnä kuutiomaisten mikrometeoriittien yms. toimesta ;)) tai paljon todennäköisemmin kuution pinta on tehty asumista silmälläpitäen. Retkikunnasta: Alienus on kamala nimi (aivan liian lähellä alienia). Inhoavat siis humanoideja, miksi? Huonoja kokemuksia, vaiko pelkkä visuaalinen vastenmielisyys? Pyrkiikö retkikunta pysymään pelkkänä tarkkailijana vaiko saamaan jonkinlaisen yhteyden kuution asukkaisiin? Eri näkökulmia tarinoille tarjoaa hyvin se, että jotkut voisivat keskittyä kuution pinnalla ja miksei pinnan alla tallusteleviin ja joku, esim. Vesa voisi jatkaa tuon ulkopuolisen tarkkailijan tarkkailemisella.

Ehdotus no. 2.

Uhraus numero Yksi. Periodi: yksi Aeon. Herramme ja valtiaamme jolle rakennamme tämän maailman. Suuri Laulumme on valmistunut. Olemme valaneet voimaa elämän muotiin ja luoneet maailman jolla ei ole rajoja. Ei rajoja, koska sillä ei ole reunaa. Otimme Pyhän Mandalan, perustaen teoksemme sen muotoon. Mutta emme vain yhden mandalan, vaan valoimme niitä toistensa lomaan kunnes tuloksena oli kokonainen pallo. Ja Voimasi - ja meidän Voimamme - tunnukseksi annoimme yhdelle maailman Elävistä osittain pallon muodon. Nyt meidän on vain opetettava heidät tuntemaan Sinut. Anna heille siunauksesi. Valuta heidän päälleen sotia, eripuraa, tauteja, maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia ja niin edelleen heidän siunauksekseen. Sillä Sinun on voima, kunnia ja hammasten kiristys. Aammen.

Olisivatko nämä kuutioiden jatkumossa eläviä olentoja, jotka olisivat ratkaisseet eripuransa poistamalla rajat maailmastaan, eli tekemällä kuutiosta pallon? Kokevat ilmeisesti maailmansa eläväksi, onko se? Ja ennen kaikkea onko se vielä muutoksen jälkeen ja jos on, hyväksyykö se sitä mitä sille tehtiin? Uskonnollisten kiihkoilusta on yleensäkin hieman hankalaa löytää mitään todellista tietoa maailmasta, eikä tämä tee poikkeusta. Mutta on muistettava, että myös uskonnollinen maailmankuva on maailmankuva ja tarinoiden kannalta sen tulisi olla aivan yhtä todellinen kuin mikä tahansa muukin. Miten nuo pallon pinnalla osittain pallon muodon omaksuneet pitävät siitä, että jotkut Nietzcheläiset tollot (se mikä ei tapa meitä tekee meidät vahvemmiksi) haluavat heidän niskoilleen kainmoisia onnettomuuksia?

KUVITTEELLINEN MAAILMA #7
(KOSMOSKYNÄ 4/95 / LEGOLAS #12 = 1/95)
Marko Kivelä

Tuomas Colliander:

FYSIIKKA MAAILMOJEN LUOMISESSA

Yksi asia kiinnitti huomioni Vesan kuutiossa. Mikäli kuution maailmankaikkeus noudattaa Meidän maailmankaikkeutemme lakeja, niin on mahdotonta, että yksi sen sivuista olisi täydellisesti veden peitossa. Tai sitten tuo kuutio on keinotekoinen ja sen rakentaneet pystyvät hallitsemaan painovoimaa.

Maailman toiminnan kannalta olisi helpointa olettaa tuo keinotekoinen painovoima, sillä muuten kuution kärjet olisivat kuin suunnattomia vuoria jotka ulottuisivat kauas ilmakehän ulkopuolelle ja toisaalta taas kuution sivujen keskipisteessä saattaisi olla melkoinen ilmanpaine.

Jos kuutio noudattaa Meidän luonnonlakejamme, niin sen pinnalla olisi kuusi merta.

Ei välttämättä, elleivät meret olisi niin suuria että ne yltävät reunojen yli, sillä vasta niiden väliset yhteydet aikaansaisivat sen, että joka sivulla olisi välttämättä oma merensä. Toisaalta kuution sivut voisivat ainakin periaatteessa noudattaa jonkinasteista penger-systeemiä, jolloin vesialueet olisivat kuin jättimainen kiinalainen riisiviljelmä ja niitä voisi silloin olla useitakin per sivu.

Kukin meri olisi keskellä yhtä sivua ja kaikki olisivat ympyrän muotoisia. Se minkä kokoisia nuo meret ovat, onkin sitten jo toinen kysymys. Jos ne olisivat kaikki yhteydessä toisiinsa, esimerkiksi tunneleiden kautta, niin se tarkoittaisi, että kaikki meret olisivat lisäksi saman kokoisia. Muuten ne voisivat olla eri kokoisia, metrin halkaisijaltaan olevasta lammesta aina mereen, jonka halkaisija on kuution sivun pituus.

Kallistuisin tässäkin tuohon keinopainovoimaan, mutta merien välinen kuution sisäinen yhteys ei ole suinkaan poissuljettu. Itse asiassa sekin saattaisi toimia monen tarinan pontimena. Olisiko silloin tuo yhteys vapaa, vai olisiko kuutiossa vaikkapa jonkinlainen sisäinen koneisto joka pitäisi yllä veden virtaamista. Kenties jopa tuon vesimäärän olisi lämmön siirtäminen pois kuution keskustasta ja siellä olevasta voimanlähteestä.

Itse pitäisin ajatuksesta, että ne olisivat yhdistettyjä. Se miten en olisivat yhdistettyjä on vielä kysymyksenalainen, ja siitä mahdollisesti muiden kirjeissä tai kun itse kirjoitan lisää. Mutta noista tunneleista voisi saada muuta hauskaa, esimerkiksi vuorovesien muodossa. Siis kyllähän tuo kuutio pyörii, eikö pyörikin. Ja minkä akselin ympäri kuutio silloin pyörisi. Se, että se pyörisi ympäri akselia, joka kulkisi sivujen keskipisteen kautta, ei minusta tunnu hyvältä eli sen täytyisi kulkea kärkien kautta. Näin saataisiin myös tasainen säteilypaine ympäri kuutiota pitkällä aikavälillä. Tietysti vain siinä tapauksessa, että pyörimisakseli on kohtisuorassa ratatasoon nähden. Mikäli valitsisimme jonkin muun pyörimisakseliksi, voisi sen hallitseminen käydä pidemmän päälle hyvin hankalaksi, koska pyöriminen ei välttämättä olisi tasaista tai pyörimisakseli ei pysyisi vakiona.

Jos vaikkapa oletetaan, että kuutio on joskus muinoin "parkkeerattu" niin, että sen pinnat saisivat tuon olettamasi ihannesäteilypaineen, niin olisihan mahdollista että sen rata olisi jossain vaiheessa hieman muuttunut, vaikkapa jonkin asteroidin ohilennosta johtuen. Jos tuosta tapahtumasta olisi kulunut riittävän kauan, olisi pyörimisakseli vakiintunut, mutta ei välttämättä enää niin, että se olisi kohtisuorassa tuohon ratatasoon nähden. Näin saisimme aikaan erilaiset ilmastot kuution eri sivuille. Ilmastonvaihteluillahan ei välttämättä ole mitään itseisarvoa, vaan tasainen lämmin ilmasto saattoi hyvinkin olla kuutionrakentajien mieleen.

Ja mikäli haluamme ilmastonvaihtelua, esimerkiksi kesää ja talvea, meidän täytyy hiukan kääntää pyörimisakselia ratatasoon nähden. Ja jotta vaihtelu olisi voimakas, niin olkoon tuo poikkeama kohtisuorasta vaikkapa 35 astetta. Näin jokaiselle sivulle riittäisi valoa jokaisen vuorokauden aikana.

Ylläsanomaani vedoten huomauttaisin, ettei meillä ole mitään syytä olettaa, että kaikilla sivuilla olisi sama ilmasto. Pikemminkin hiukan vierastan sitä. Joku sivuista saattaisi olla vaikkapa jonkinasteisen jääkauden kourissa, toinen paahtava autiomaa ja muut siltä väliltä. Yksityiskohdista voidaan aina keskustella.

Nyt voitaisiin saada mielenkiintoisia ilmiöitä aikaan vuorovesi-ilmiöllä ja vuodenaikojen vaihtelulla. Näiden ilmiöiden voimakkuudet taas riippuvat siitä kuinka kaukana kuutio on auringostaan ja kuinka nopeasti se pyörähtää akselinsa ympäri. Tietysti auringon kokokin vaikuttaa. Lisämielenkiintoa tuo planeettasysteemissä oleva kaasuplaneetta, jonka rata ilmeisesti on kuution ja auringon välissä, ainakin kuution ratanumerosta päätellen. Ja koska se on kaasuplaneetta, se on ilmeisesti myös suuri, ja näin ollen ainakin ajoittain vaikuttaisi kuutioomme. Kaasuplaneetta on kylläkin hiukan oudossa paikassa, mutta olkoon, mutta olisi kiva tietää mistä syystä.

Jos oletetaan, ettei retkikunta ole kotoisin kyseisestä tähtisysteemistä ei meidän tarvitse olettaa elinkelpoisia planeettojakaan. Tästä seuraa se, että kyseinen tähti olisi saattanut jossain vaiheessa saattanut joutua lähiohitukseen jonkin vieraan tähden kanssa ja tämän yhteydessä ainoa (?) jäljelle jäänyt varsinainen planeetta (massiivinen kaasuplaneetta) olisi saanut uuden ratansa.

Toisaalta: Jos kuutio on keinotekoinen, niin sen ovat rakentaneet jotkut, joista emme vielä tiedä mitään. Vai ovatko jommankumman alkuperäisen rodun edustajat rakentajien degeneroituneita jäseniä. Minusta ei tarvitsisi, vaan ratkaisuna oli se, että kolmipallot olisivat tulleet ottamaan selvää ketkä ovat rakentaneet tämän luomamme maailman. Ja kolmipallojen keskuudessa kulkisi runsaasti erilaisia huhuja tästä mystisestä rodusta. Itse rodusta ei tiedettäisi itse asiassa yhtään mitään. Ainoa seikka olisi se, että jotkut ovat rakentaneet tämän kuution ja jotenkin täällä olisi elämää. Se mikä olisi kuutiolla elävän elämän alkuperä kuuluu myös kolmipallojen mielenkiinnon piiriin. Ja se miten luonnonlait tällä kuutiolla toimisivat on jo toinen kysymys, mikä vaatii lisäpohdintoja ja siksi en puutu siihen tässä kirjeessä.

Itse lähtisin olettamuksesta, että tuon kuution pinnalla esiintyisi yhtä rotua, joka esiintyy planeetallakin, nimittäin kolmipalloja (planeetta ja kuutio siis olisivat molemmat maailmassamme). Kolmipalloilla voisi tosiaankin olla myyttejä kuutionrakentajista ja planeetalla olevat kolmipallot voisivat kiihtyä voimakkaasti (tai ainakin reagoida kerrankin näkyvällä tavalla, esimerkiksi osoittaen uteliaisuutta) kun muut, tutkimusretkikuntaan osallistuvat rodut julkistaisivat tiedot kuution löytämisestä. Mitä muuta elämää kuutiolla olisi onkin sitten kokonaan toinen juttu. Toisin esille tässä myös sen mahdollisuuden, että jonkin sivun keinopainovoima olisi pettänyt aikojen kuluessa. Mikä olisi sen vaikutus sekä kyseiseen sivuun että muihin sivuihin? Onko sivuja erotettu toisistaan millään tavoin? Vai voiko sivulta toiselle kävellä noin vain? Eri sivuilla voisi myös ainakin periaatteessa olla erilaisia painovoimia ja jopa täysin erilaisia ekosfäärejä erilaisine kaasukehineen.

MUUTA

Jossain vaiheessa pohdin, minkälainen maailma olisi, jos ilmanpaine olisi kaksinkertainen mutta ihmiset olisivat muuten fyysisesti samanlaisia. Siis mitä kaikkea täytyisi muuttaa, jotta tulisimme toimeen ja mihin kaikkeen muuhun se vaikuttaisi. Joten esitän pohdintojani, jos niistä olisi vaikka apua mihin tahansa vastaavanlaiseen luomiseen. Olen edennyt varsin suoraviivaisesti ottaen huomioon vain tietyt asiat ja unohtamalla muun asiaan liittyvän, joten asia ei ole tieteellisesti koeteltavissa, paranneltavissa kylläkin. Siis jos ihminen tarvitsee tietyn määrän happea selviytyäkseen ja ilmanpaine olisi kaksinkertainen, niin ilmakehän happi pitäisi puolittaa, jotta hapenpaine olisi sama kuin tässä reaalimaailmassamme.

Okei, ilmassa on puolet vähemmän happea, joten palamiseen vaadittaisiin kaksinkertainen ilmamäärä, joten saman palamistuloksen aikaansaamiseksi vaadittaisiin kaksinkertainen veto palotilaan, joka taas tarkoittaisi korkeampia piippuja tai sitten vaadittaisiin kaksinkertainen paloaika tietyn polttoainemäärän polttamiseen. Siis olisimme joko parempia rakentajia tai rauhallisempia, koska polttamiseen, minkä tahansa, vaadittaisiin enemmän aikaa. Ja miten tämä vaikuttaisi kasveihin. Koska en tiedä kasvien tominnasta juuri mitään, niin tämä on jäänyt vain suureksi kysymykseksi mieltä kutkuttamaan. Sama koskee valtameriä ja niiden eläimistöä. Kuitenkin tästä voisi lähteä johonkin suuntaan.

Eli keuhkojen kautta täytyisi joko kuljettaa tuplamäärä ilmaa tai keuhkojen hapenottokyvyn täytyisi olla parempi. Voisiko siis ihminenkään olla fyysisesti täysin samanlainen, vai sallitaanko rajoitetut muutokset kuten suuremmat keuhkot tms.?

LOPUKSI

Sanoisin, että minun maailmani on tiedekeskeinen. Siitä syystä edelläsanomani on jäänyt ilman fantasiamaailman puolia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö esimerkiksi magiaa voisi olla, tai etteikö fantasiamaailmassa pitäisi olla luonnonlakeja. Joten kehittäkäämme kuvitelmaamme monipuolisesti ja ottakaamme huomioon myös syy-seuraussuhteet, sijoittuvat ne minkämoiseen maailmaan tahansa.

Kahdeksannessa osassa Marko Kivelä laati lyhyen yhteenvedon siitä, mitä työn alla olevasta maailmasta oli tuohon mennessä sanottu. Vaikka kuutiomaailma-idea olikin nyt edennyt, olivat useat yksityiskohdat edelleen avoimia. Kuutio muiden muassa tunnettiin tässä vaiheessa vielä avaruusaluksena ja myös aurinkokunnan tarkempi rakenne oli määrittymättä.

 

KUVITTEELLINEN MAAILMA #8
(KOSMOSKYNÄ 1/1996)
Marko Kivelä

Koska Kuvitteellisen maailman avustusrintamalla on ollut hiljaista on minulla vihdoinkin mahdollisuus hieman kerrata menneitä eli kokoan nyt yhteen artikkeliin ne perusideat, jotka on mielestäni järkevä säilyttää Kuvitteellisen maailman jatkoa ajatellen. Yksityiskohtiin palaan joskus myöhemmin eli vaikka kaikkea ei olekaan mukana ei se tarkoita, että olisin pudottanut sitä ja sitä projektistamme. Lisäksi laitan kursivoituna mukaan joitakin uusia ehdotuksia.

KUUTIOMAAILMA

On olemassa planeetan kokoinen, ilmeisesti hylätty, kuution muotoinen avaruusalus, jonka sivuilla on keinotekoisesti luotuja ekosfäärejä keinotekoisine painovoimineen. Kuution pinnalla on meriä ja älykästä elämää, jonka teknistä kehitysastetta ei vielä ole määritelty. Eri sivuilla on pyörimisakselin kallistuneisuudesta johtuen erilaisia ilmastoja ja on mahdollista, että joillakin sivuilla on täysin erilainen ekosfääri erilaisine kaasukehineen kuin muilla sivuilla. On myös mahdollista, että jollakin sivulla on keinopainovoima pettänyt ja näin ollen kyseisen sivun olosuhteet poikkeaisivat rajusti muiden sivujen elinolosuhteista. Kuution meret saattavat olla yhteydessä toisiinsa kuutionsisäisin tunnelein.

Kuution eri sivut voisivat olla erotettu toisistaan valtavilla "muureilla" jotka olisivat korkeudeltaan kymmeniä kilometrejä. Kuution pinnalle olisi myös saattanut iskeä meteoreja ja asteroideja niiden kraatereiden kautta mm. tuo kuutiomaailmaa tutkiva retkikunta saattaisi päästä kuution sisään.

Tuo kuutio on toisesta tähtisysteemistä tulleiden olentojen tutkimusmatkojen kohteena. (Kk 3/95). Nuo tutkimusmatkailijat tulevat planeetalta, jolla on ilmeisesti kolme älykästä rotua, joista yksi on ihmisrotu, yksi eräänlainen kolmipallorotu (Kk 3-4/94) ja viimeinen on toistaiseksi määrittelemättä (toisaalta nuo kolme rotua voisivat olla kuution asukkaita ja tutkimusmatkailijat jotain muuta rotua – aika näyttää). Ainakin kolmipallot ovat tulleet planeetalle jostakin ulkoa. Historiaa ei ole sidottu meidän historiaamme, eli mitään Maa-myyttejä ei ihmisillä ole.

Ylläolevassa on tiivistetty oleellisiksi katsomiani asioita projektimme tähän mennessä saavutetuista tuloksista, mutta kuten jo sanoin, ei suinkaan kaikkea. Kuten huomaatte, ovat useimmat asiat vielä avoimia, mutta sen enemmän se jättää teille vapauksia, joten sen kun ryhdytte puuhaan ja täytätte noita aukkopaikkoja. Tulen myös jatkossa pitämään kirjaa jo päätetyistä / esiintuoduista yksityiskohdista ja saatan aina aika-ajoin laittaa ne tai osan niistä eräänlaisena muistiinpalautuksena Kuvitteellisen maailman loppuun. Noihin yksityiskohtiin tulee kuulumaan kaikki esiintuotu, nimistä (esim. retkikunta Heizka) maailman muotoon ja luonnonlakeihin (fantasiakuutiossa sisäkkäisten maailmojen samankokoisuus). Vain maailmoihin sopimattoman aineksen jätän syrjään.

Yhdeksännessä ja kymmenennessä osassa Pasi Karppanen suoritti maailmasta yleisemmän yhteenvedon. Muiden muassa se tosiseikka, että kyseessä on nimenomaan kuution muotoinen planeetta, jolla alussa määritelty tilanne vallitsee, lyötiin lukkoon. Kymmenennessä osassa tässä vaiheessa jo projektin vakioavustajaksi muodostunut Vesa Lehtinen jatkoi aurinkokunnan kehittelyä planetologisesta näkökulmasta.

 

KUVITTEELLINEN MAAILMA #9
KOSMOSKYNÄ 2/1996
Marko Kivelä

Tämä Kuvitteellisen maailman jakso keskittyy täysin Pasi Karppasen ehdotuksiin ja minun kommentteihini niistä. Pasin tekemät tiivistykset jo tehdyistä ehdotuksista olen ottanut mukaan koske ne sekä tukevat hyvin hänen ehdotuksiaan että ovat erinomaisia muistilappuja myös muille projektiimme osallistuville. Lisäksi Veikko Varjus on jatkanut maailman kehittelyä, mutta myös hänen osuutensa jätän myöhemmäs.

Pasi Karppanen:

Mielestäni Kuvitteellisen maailman luontiprosessi on liikkunut liian pitkään liian yleisellä tasolla. Olisin odottanut, että ideoinnissa olisi nopeammin päästy itse maailman, eri rotujen ja kulttuurien luomiseen eikä olisi jääty kiinni pelkän planeetan suunnitteluun. Totta tosin on, että kun puhumme kuution muotoisesta planeetasta, on selvitettäviä muutamia perusasioita sen toiminnasta ennen kuin pidemmälle on mahdollista edetä. Mielestäni olisi kuitenkin alettava vähitellen saamaan kasaan jotain kouriintuntuvaa, sillä muuten koko homma saattaa helposti kuivua kokoon. (Itsellänikin olisi itse asiassa pari tarinarunkoa valmiina jotka voisi sijoittaa tähän maailmaan, mutten ole lähtenyt työstämään niitä pidemmälle johtuen itse maailman täydellisestä muotoutumattomuudesta.) Syntyneen maailman täytyisi kaiketi olla myös jollain tapaa mielenkiintoisempi, kuin se jonka jokainen fantasia- tai scifinikkari saattaa itse kyhätä kasaan. Maailmasta olisi tehtävä niin monipuolinen, että kirjoittajalla olisi syy sijoittaa tarinansa tähän maailmaan omansa sijasta.

Olet oikeassa, toistaiseksi tämä projekti on todellakin jäänyt liian yleiselle tasolle. Toivonkin siis, että projektiimme osallistuvat keskittyisivät tulevaisuudessa enemmän kulttuurien, kansojen, historian, eläinkunnan, kasvikunnan yms. luomiseen ja jättäisivät maailman perusteisiin puuttumisen vähemmälle. Tietenkin, jos joku keksii jo rakenteilla olevaan maailmaan sopivia yksityiskohtia, ovat ne tervetulleita, mutta mitään alkulähtökohtia muuttavia uusia ideoita ei ole enää järkevää käsitellä. Maailman mielenkiintoisuudesta ja monipuolisuudesta päättävät käytännössä kaikki ne, jotka osallistuvat luomiseen ja jos osallistujia on monta, voi maailmastakin tulla selvästi monipuolisempi kuin yksittäisen kirjoittajan luomasta maailmasta.

Myös kartan puuttuminen on hidastanut maailman kehittelyä. Itse en sellaista ryhtynyt rustaamaan, sillä tiedän siihen työhön löytyvän paljon pystyvämpiäkin henkilöitä. En yksinkertaisesti suostu uskomaan ettei Kosmoskynän lukijoiden joukossa ole yhtäkään roolipeliharrastajaa jolla olisi tämä taito hyppysissään... Kyllä, tämä tarkoittaa juuri teitä.

PLANEETTA JA MUU TÄHTIJÄRJESTELMÄ

Maailma on planeetan kokoinen, hylätty kuutiomuotoinen avaruusalus jonka sivuilla on keinotekoisesti luotuja ekosfäärejä keinotekoisine painovoimineen. Painovoima on 1,2 g:tä, pinta-ala noin 1,7 kertaa Maan pinta-ala. Painovoima saattaa olla keinotekoinen. Retkikunta Heizkan mukaan planeetan läpimitta on pallona laskettuna 8000 km. Ilmakehä koostuu hapesta, typestä ja hiilidioksidista. Ilmanpaine on 1,2 ilmakehää. Pinnasta hieman alle on puolet meren peittämää (Heizkan mukaan pinta-alasta 34 % vettä, yksi sivu kokonaan pelkkää merta). Osa meristä on hyytelönkaltaisessa tilassa, kenties jonkinlaisen bakteerin vaikutuksesta. Kuution pinnalla on meriä ja älykästä elämää, jonka teknistä kehitysastetta ei vielä ole määritelty. Pyörähdysakselista johtuen eri sivuilla on erilaisia ilmastoja.

On mahdollista, että jollain sivulla keinopainovoima on pettänyt ja olosuhteet poikkeavat huomattavasti muiden sivujen vastaavista. Meret saattavat olla yhteydessä toisiinsa tunnelein. Kuution eri sivut on mahdollisesti erotettu toisistaan kymmeniä kilometrejä korkein muurein. Pinnassa saattaa olla meteorien tekemiä aukkoja planeetan sisäosiin. Väestö uskoo maailman olevan siirtymässä jääkauteen. Maailma on kuitenkin lämpimämpi kuin Maa, joten luvassa ei ole meidän jääkauteemme verrattavissa olevaa vaihetta. Käynnissä on kansainvaelluksia kohti pohjoista. Etelänavan lähettyvillä on siis asutusta. Aiheutuuko vaelluksista sotia?

Tuo jääkausi-idea voisi koskea jotain tiettyä sivua ja kansainvaellukset siis suuntautuisivat kohti lämpimämpiä sivuja, ei siis niinkään kohti pohjoista.

Voisimme mielestäni hyvin unohtaa idean kahdesta erillisestä scifimaailmasta – kuutiosta ja pallosta. Varsinkin kun kaksi näissä kahdessa maailmassa tai muissakaan esilletuoduissa ideoissa ei ole mitään, mitä ei voisi integroida kuutiomalliin. Kuutio puolestaan on ideana erinomainen, voisi jopa sanoa sopivan "far out" antaakseen tälle prosessille tiettyä omaperäisyyttä. Oikeastaan tämä kuutioplaneetta on ainoa todella omaperäinen tähän mennessä esiin noussut idea sisäkkäismaailmojen ja pallo-olioiden lisäksi.

Totta. Oletetaan siis, että nuo alussa päätetyt kolme rotua asuttavat nimenomaan kuutiota. Muu maailmankaikkeus on jotakuinkin tuntematon ja ainoastaan tuo retkikunta Heizka on merkkinä kuutiomaailman asukkaille, että kuution ulkopuoleltakin löytyy älyllistä elämää. Mitä rotua tuo retkikunta edustaisi? Jotain kolmesta kuution älyllisestä rodusta vaiko jotain neljättä rotua?

Mitä painovoimaan ja muihin järjestelyihin tulee, olisin taipuvainen kallistumaan keinotekoisen painovoiman ja ilmakehän luomisen kannalle, eli malliin jonka mukaan painovoima olisi vakio kaikkialla kuution pinnalla ja ilmakehäkin muodostaisi eräänlaisen "kuution" planeetan ulkopuolelle. Muutenkin näkisin, että planeetta olisi keinotekoinen, varta vasten asumiskoneeksi suunniteltu rakennelma. Tämä ratkaisisi monta esille tullutta kysymystä, kuten ilmakehän muodostumisen, ilmanpaineen kunkin sivun keskellä jne. Normaali ilmakehänmuodostus loisi toki mielenkiintoisia tilanteita ja ympäristöjä kirjoittajien hyödyntää (kuution kärjet ilmakehän yläpuolelle kohoavina vuorina) mutta olisi kenties liian vaikea hallita.

Hyväksytään. Toki muistaen, että kuutio on hyvin vanha eikä mikään tekniikka toimi ikuisuuksia virheettömästi.

Keinotekoinen painovoima mahdollistaisi ensinnäkin "luonnollisemman" ja mielenkiintoisemman merien ja maa-alueiden muodostumisen. Ainakaan itseäni ei innosta ajatus kuutiomaailmasta, jonka jokaisella sivulla on tasan yksi, ympyrän muotoinen meri, jotka kaikki ovat vieläpä keskenään samankokoisia.

Nyt kun olemme hyväksyneet keinopainovoiman on tuo ympyrän muotoinen meri -idea samalla tullut hylätyksi, mutta se ei suinkaan poista sitä tosiseikkaa, että kuutio on rakennettu ja samoin meret on voitu tieten tahtoen rakentaa tietyn muotoisiksi – voi olla neliömeriä, ympyrämeriä ja vaikkapa kolmiomeriä.

Lisäksi keinotekoinen painovoima tekisi mahdolliseksi sen, että kuution jokaisella sivulla voisi todellakin olla oma ilmanpaine ja kaasukehä, mikä puolestaan mahdollistaisi haluttaessa "luonnontieteellisen kikkailunkin". Jokainen sivu voisi olla näin oma maailmansa. Tässä yhteydessä lienee hyvä mainita esittämäsi idea sivuja erottavista, kymmeniä kilometrejä korkeista muureista. Totta on, että ne erottaisivat hyvin sivut toisistaan sekä mahdollistaisivat omat ilmakehät ja muut olosuhteet kullekin sivulle. Olisiko se kuitenkin liian keinotekoinen tapa rajata maailmaa? Muurit myös yksinkertaistaisivat planeettaamme paljon ja erottaisivat täydellisesti toisistaan eri sivuja mahdollisesti asuttavat kansat. Sivujen omistuksesta saatettaisiin käydä verisiä sotia jne.

Muureja tai jonkinasteisia voimakenttiä sivujen välillä tarvittaisiin vain jos oletetaan, että eri sivuilla on eri painovoima tai kaasukehä, jolloin ko. muurit olisi todella tehty eristämään eri sivut toisistaan, muuten ne ovat todellakin turhia. Ovatko sivut siis toistensa kaltaisia näissä perusasioissa vai tarvitaanko niiden erottamiseen todella muurien kaltaisia jättirakennelmia?

Myös siirtyminen sivulta toiselle saattaisi luoda puitteet monille tarinoille. Vaikka planeetanlaajuisessa mittakaavassa kahden sivun välinen kulma olisikin suora, planeetan pinnalla liikkuva olento mitä luultavammin näkisi sen pyöristettynä kulmana pyöristyssäteen ollessa kymmeniä, ellei satoja kilometrejä. Mikäli lähdetään siitä, että panovoima ei muuta suuntaansa tasan 90 astetta tietyssä pisteessä, voimme olettaa, että painovoima seuraa pyöristyskulman mukana, voimavektorin osoittaessa särmää ylitettäessä tämän kuvitteellisen pyöristyskulman keskipistettä kohti. Kun painovoima osoittaisi näin jatkuvasti "maata kohti" ei planeetalla kulkeva välttämättä edes tajuaisi siirtyneensä sivulta toiselle. Jos siirtymän taas huomaisi, loisi tämä upeita mahdollisuuksia kirjoittajille. Ajatellaanpa vaikka maisemaa, joka avautuu pisteestä, josta kaksi planeetan sivua on nähtävissä yhtä aikaa? Tai vielä parempaa: kuution kärki, josta käsin neljä suunnikkaanmuotoista planeetan sivua olisivat kerralla näkyvissä? Tällaiset kärkipisteet sivumennen sanoen olisivat, puolustusnäkökohdat huomioon ottaen, ihanteellisia linnoitusten paikkoja. Niillä luultavasti sijaitsisivatkin planeetan vanhimmat kaupungit.

Jos tuo kaareutuminen olisi noin loivaa, niin noiden kärkien tarjoamat näkymät olisivat itse asiassa melko huonot, eikä maastokaan millään erityisellä tavalla auttaisi puolustautumista (kaarevuus tarkoittaisi sitä, että horisontti olisi lähellä ja näin kaikki vähääkään kauempana oleva jäisi horisontin taa. Noista paikoista ei siis voisi nähdä mitään sivua, vain tuota kaareutuvaa kulmaa). Tietenkin voidaan olettaa, että kulmissa on jotakin kuutiontekijöiden rakennelmia, jotka tarjoaisivat oivia linnoituksenpaikkoja.

MUU AURINKOKUNTA

Planeetalla on kolme kuuta, joista kaksi pienintä on pelkkiä asteroideja. Kuut tai ainakin isoin niistä voi olla asuttu. Tähti, jota planeetta kiertää, on kaksoistähti. Veikko Varjuksen esittämän ajatuksen mukaan tähdillä on noin parikymmentä planeettaa, joilla muutamilla on jopa elämää. Retkikunta Heizkan havaintojen mukaan aurinkoja kuitenkin kiertää vain yksi pallon muotoinen planeetta, joka on kaasujättiläinen. Kaasujättiläinen on mahdollisesti alunperin kotoisin toisesta aurinkokunnasta. Marko Kivelän ajatuksen mukaan myös kuutioplaneetta saattaisi olla kotoisin muualta ja saapunut aurinkokuntaan paljon kaasujättiläisen uuden aseman mahdollistaneen ohituksen jälkeen. Niinikään aurinkokuntaan saattaisi kuulua useampiakin kuutiomaailmoja. Järjestelmässä ei ole asteroidivyöhykettä. Heizkan arvion mukaan järjestelmä ei ole luonnollinen, vaan "Progenitor-luokan muinaisen rodun massiivinen projekti".

Kaasujättiläinen saattaa hyvinkin olla kotoisin toisesta aurinkokunnasta, kuten myös oma kuutiomaailmamme, vaikka en näekään mitään nimenomaista pakkoa siihen. Ajatukseen useista aurinkoja kiertävistä kuutioista suhtaudun kuitenkin varauksella. Toki tällainen idea on mahdollinen, mutta henkilökohtaisesti minua miellyttää enemmän ajatus muutamasta harvasta kuutiomaailmasta, joita tutkimusmatkaajat löytävät ripoteltuna ympäri galaksia ja joiden alkuperästä näillä on vain aavistuksia...

Ainakin näin aluksi paras lähtökohta lienee se, että kuutiolla elävät eivät tunne muita maailmoja, eivätkä tiedä, että kuutio on niinkin outo tapaus kuin on, vain retkikunta Heizkan jäsenille tämä olisi itsestään selvää. Onko muilla planeetoilla elämää? Tuskinpa, jos ainoa muu planeetta olisi tuo kaasujättiläinen.

PLANEETAN VÄESTÖ JA KULTTUURIT

Väkiluku on Heizkan arvion mukaan satoja miljoonia. Planeetalla ei ole tähtienvälisiä kauppakontakteja. Planeettaa asuttaa ainakin kolme älykästä rotua, joista yksi on versio tuntemastamme ihmiskunnasta. Kolmipallot ovat planeetan kehittynein laji ja kaksi muuta ovat kutakuinkin samalla tasolla, tehden omia matkojaan planeettasysteemiin. Planeetalla elävät ihmiset ovat mahdollisesti joskus ammoin Maasta karkotettuja tai sieltä karanneita ihmisiä. Geenimanipulaatio on kenties käytössä ja lajien jonkinasteinen risteytyminen olisi näin alkanut. Planeetan eläimistö on runsas, muttei perustu maan eläinkuntaan.

Jos planeettaa asuttaa kolme eri lajia, merkitsee tämä, että sillä on myös kolme oleellisesti erilaista kulttuuria. Näiden kulttuurien ideointiin olisikin mitä pikimmin keskityttävä. Lisäksi, jos katsomme, että kaupan- ja sodankäynti kuuluvat olennaisena osana maailmaamme, on meidän tässäkin valossa kehitettävä lajeillemme kulttuurit ja toisistaan poikkeavaa teknologiaa. Hyödykkeiden tuottaminen edellyttää kulttuuria ja kaupankäynti kieltä. Niinikään sodankäynti edellyttää kumpaakin edellämainituista. Paitsi kulttuurin, tarvitsisi maailma mitä ilmeisimmin myös historian. Mitään turhan tarkkaa rakennelmaa tässäkään tuskin tarvitsee luoda - mutta jonkinlaisen kehyksen kuitenkin. Entä onko meidän pakko tyytyä yhteen historian hetkeen? Voisiko ajatella, että voisimme hieman Tolkienin tapaan luoda maailmallemme kokonaisen historian, jonka eri vaiheisiin kirjoittajat voisivat tarinoitaan sijoittaa – edellyttäen että yleiset pelisäännöt on luotu?

Kulttuurien ja historian luominen olisikin mielestäni nyt niitä oleellisimpia tehtäviä, varsinkin ihmiskulttuurin ja ihmishistorian. Ihmishistoriassa voitaisiin mielestäni jättää tuo alkupiste hämäräksi, sillä vaikkapa 100 000 vuodessa ehtii unohtua todella paljon. Historiaa (myös historiankirjoitus ja totuudet muuttuvat aikojen kuluessa) ja tapahtumia on täysin turhaa sitoa yhteen hetkeen, vaan olisi pikemminkin eduksi, jos tarinoita olisi pitkin historiaa ja yhden ajan sankarit olisivat toisien aikojen konnia.

1) Pallo-olennot

Historia

Toinen ei-ihmismäisistä lajeista eli pallo-olennot ilmaantuivat planeetalle noin 120 vuotta sitten. Ne rakensivat nopeasti kaupungin ja vuodessa 22 lisää. Nämä 23, nyt hyvin suureksi kasvanutta kaupunkia ovat edelleen ainoat varsinaiset näiden olentojen asuinpaikat. Lisäksi planeetalla sijaitsee muita pienempiä pesiä (joista ei tiedetä ovatko ne yhteydessä isompiin) sekä joitain kauppapaikkoja muiden rotujen suurkaupunkien liepeillä. Pesää ei yksikään ihminen ole sisäpuolelta nähnyt tai tullut ulos siitä kertomaan. Yksi pallo-olentojen isoista kaupungeista on nykyisin todellinen metropoli. Ihmiset ja planeetan kolmas rotu ovat rakentaneet omansa alkuperäisen kaupungin kylkeen ja ne ovat nyt osin sulautuneet toisiinsa. Kaupunki sisältää kunkin lajin omia alueita sekä yhteiskäytössä olevaa ei-kenenkään-maata. On mahdollista, että pallo-olennot ovat tutkimusmatkailijoita, jotka ovat tulleet tutkimaan kuutiota ja selvittämään kuka sen on rakentanut.

Pallo-olennot tosiaan voisivat olla planeetalla nimenomaan ottaakseen selvää sen tekijöistä. Kuinka paljon muut planeettaa asuttavat rodut tietäisivät planeetan alkuperästä ja siitä kuinka he tai heidän esi-isänsä ovat planeetalle joutuneet? Mitkä olisivat pallo-olentojen lopulliset motiivit planeetan suhteen? Entä ovatko he tietoisia planeettaa kiertävästä tutkimusretkikunta Heizkan aluksesta ja kuinka he suhtautuvat siihen? Mitkä ovat Heizkan motiivit planeetan tutkimiseen?

Voidaan hyvin olettaa pallo-olentojen olevan selvästi tietoisempia kuution rakentajista sekä omasta alkuperästään kuin kahden muun älyllisen rodun edustajat ovat. Itse asiassa kaikki muut kuutiolla asuvista olennoista voisivat olla jonkinasteisen "kosmisen eläintarhan" karanneita jälkeläisiä, eivätkä nämä näin ollen omaisi mitään ehjää kulttuuritaustaa. Kuutionrakentajat olisivat voineet olla aikoinaan tutkimusmatkailijoita , jotka olisivat ottanet kuutiolleen edustavia näytepopulaatioita eri elämänmuodoista, mm. ihmisestä, delfiineistä yms. Jostain syystä kuution tutkimusmatka olisi kuitenkin jäänyt melko lyhyeksi sen jäätyä lillumaan nykyiselle paikalleen. Näytteitä voisi olla vaikkapa vain 4–5 planeetalta, ei sen useammalta (tämä myös selittäisi älyllisten rotujen vähyyden).

Yhteiskunta ja teknologia

Olennot eivät ole kiinnostuneita kommunikaatiosta muiden rotujen kanssa. Pallo-olennot osaavat vain hieman ihmisten kieliä eivätkä ihmiset osaa puhua niiden kieltä. Olennot ovat kaoottisella tavalla järjestäytyneitä ja niillä on hyönteismäinen yhteiskuntarakenne. Kulttuuri on "tilkkutäkkimäinen". Kenties pallo-olentojen kulttuurin ymmärtäminen edellyttäisi kolmiaivoisuutta. Olennot ovat matemaattisesti erittäin älykkäistä ja niillä on kehittynyt teknologia. He ovat myös planeetan se rotu, joka hallitsee ympäristönsä muokkaamisen parhaiten. Kolmipallojen avaruusaluksia ei kuitenkaan kukaan ole nähnyt ja yleisen käsityksen mukaan ne eivät edes tarvitse sellaisia avaruudessa matkustamiseen. Ihmistiedemiehet kuitenkin pitävät moista humpuukina ja taikauskona. Olennot ovat yksivärisiä. Pinnassaan niillä on maalattuja kuvioita, joiden merkitystä ei tiedetä. Yleensä olennot ovat välinpitämättömiä ihmisten suhteen, joskus yllättävän väkivaltaisia. Ihmisiä on kadonnut ja liikkuu hurjia huhuja ihmisillä tehtävistä kokeista ja geenimanipulaatiosta. Mahdollisesti olennot saavat ravintonsa maanalaisilta viljelyksiltään. Ihmisillä on kenties tiedossa olentojen ruokavalio kuolleiden jaokkeisten perusteella. Eivät todellisuudessa syö ihmisiä, mutta tieto salataan massoilta.

Voisi olla mahdollista, etteivät ihmiset edes kykene aistimaan pallo-olentojen kommunikoinnissaan käyttämää äänitaajuutta. Kuitenkin olen eri mieltä kanssasi eri lajien välisessään kommunikaatiossa käyttämästä, jonkinlaisesta "kuvakielestä". Jonkinlainen puheeseen perustuva kommunikaatio olisi nähdäkseni välttämättömyys, vaikka lajit olisivatkin kykenemättömiä kuulemaan toistensa puhetta. Kenties juuri planeetan kolmas älyllinen laji olisi kykenevä puhumaan sekä ihmisten että pallo-olentojen kieltä? Näin tämän lajin edustajat olisivat arvokkaita nimenomaan tulkkeina?

En näe puheeseen perustuvan kommunikaation välttämättömyyttä eri rotujen välillä, mutta kolmannen lajin käyttö tulkkeina on kyllä minunkin mielestäni kyllä hyvä ajatus.

Mikäli pallo-olennot ovat planeetan kehittynein elämänmuoto, lienevät ne myös geenimanipulaation parhaiten hallitseva laji. Muut lajit saattaisivat olla vasta tekemässä ensimmäisiä kokeiluitaan ja olisivat joskus joutuneet pyytämään pallo-olentojen apua tiettyjä karja- tai kasvilajeja risteyttäessään. Olennot jakavat kuitenkin tietoa kitsaasti, mikä on omiaan kasvattamaan näistä kiertäviä huhuja. Olentojen avaruusaluksista olen samaa mieltä ihmistiedemiesten kanssa. Luultavasti tässä jälleen on päässyt ihmisten keskuudessa huhumylly pyörimään. Ei olentojen avaruusaluksien muotoa tai toimintaa tarvitse missään vaiheessa määritellä, mutta näkisin, että jossain sellaisia olisi oltava.

Pallo-olennoista näyttää muodostuvan jollain lailla ylivertainen laji muihin nähden, mikäpä siinä. Itse asiassa juuri noiden 23 pesän ytimet, eli itse pesät, voisivat olla kolmipallojen avaruusaluksia.

Biologia

Olennot rakentuvat kolmesta jaokkeesta, jossa jokaisessa on sisäelimistö ja isot aivot. Pesän ulkopuolella ei ole nähty muita kuin kolmiosaisia. Marko Kivelän ajatuksen mukaan vasta kolmiosaiset saattaisivat olla sukukypsiä. Olennot kestävät yhden osan menetyksen, josta tuloksena kuitenkin saattaa olla mielisairaus tai hyljeksiminen. Muiden lajien kanssa olisivatkin kommunikaatiossa kenties vain tällaiset hyljeksityt olennot. Olennot ovat sukupuolettomia eikä niiden lisääntymistapa mahdollisesti ole ihmisten tiedossa.

En pidä pakollisena sitä, että vain kaksiosaiset, hyljeksityt tai "hullut" pallo-olennot kävisivät kauppaa tai kommunikoisivat ihmisten kanssa. Pesän sisällä kaksiosaisia olentoja saatettaisiin hyljeksiä, mutta ulkopuolella myös kolmiosaiset olisivat yhteydessä ihmisten kanssa. Jos olentojen kulttuurin ymmärtäminen edellyttää kolmiaivoisuutta, tuntevatko vammautuneet, kaksiosaiset pallo-olennot olonsa vieraaksi pesissä ja itse asiassa haluavat pois niistä?

Kaksijaokkeisuus ja samalla ja kaksiaivoisuus saattaisi myös olla etu planeetan muiden älyllisten rotujen kanssa kommunikoitaessa, sillä tällaisen yksilön ajatusmaailma saattaisi olla paljon lähempänä planeetan yksiaivoisia älyllisiä rotuja. Kolmiaivoisuus saattaisi tuoda kolmipallojen ajatuksiin mutkikkuutta ja samalla syventää kommunikaatiokuilua entisestään. Myös tuo pesästä pois haluaminen vaikuttaa hyvältä idealta.

Entä lisääntymismekanismi? Olennot kenties syntyisivät yksiosaisina jolloin ne olisivat vielä lapsen asteella. Ne saattaisivat syntyä kohdusta, munasta, jopa kehittyä jonkinlaisena mätinä. Tai sitten ne voisivat lisääntyä jakautumalla, kuten on ehdotettu. Kolmiosainen olento kenties kasvattaisi uuden olennon suoraan omaksi jatkeekseen, joka tietyn "raskausajan" jälkeen irtaantuisi emostaan. Vai jatkaisiko olento uusien osien tekemistä, kunnes olisi kasvattanut kuusi osaa ja jakaantuisi? Mikäli katsotaan olentojen syntyvän yksiosaisina, liittyisivät yksiosaiset pallo-olennot tietyssä iässä pareiksi, jolloin voidaan puhua "teini-ikäisistä" pallo-olennoista.

Kolmannen jäsenensä tällainen pallo-olento ottaisi vasta erittäin tarkan karsinnan jälkeen. (Toisaalta olennot, olisivat nämä sitten kolmi- tai kuinka moniosaisia tahansa, voisivat myös uudistaa itseään ottamalla itseensä uuden jäsenen ja luopumalla vanhimmasta, raihnaisesta osastaan.) Vai olisiko jo kaksiosainen kykenevä kasvattamaan itsestään kolmannen osan? Kolmiosainen pallo-olento joka tapauksessa olisi täysi-ikäinen. Tässä iässä pallo-olennot työskentelisivät pesän ulkopuolella, kuten ehdotit. Tämä katsotaan lajin piirissä "uhkarohkeaksi" ja uskallusta vaativaksi toiminnaksi. Tietyn iän jälkeen ja saavutettuaan vaaditun yhteiskunnallisen aseman olennot siirtyisivät pysyvästi pesän sisäpuolelle. Tässä iässä olentojen voidaan katsoa saavuttaneen täydellisen kypsyyden. Tällöin ne voisivat aloittaa lisääntymisen jakaantumalla - kuusiosaisesta olennosta kolmiosaiseksi.

Toisaalta ne voisivat tehdä nimenomaan päinvastoin - solmia liiton ja yhtyä toisen, kolmiosaisen pallo-olennon kanssa. Mitä vanhemmasta pallo-olennosta on kyse, sen moniosaisempi olento siis olisi. Vanhimmilla, pesien johtajilla ja koko lajin hallitsijalla, voisi olla useampikymmenosainen ruumis. Se, mikseivät yhden osan tapaturmaisesti tai väkivaltaisesti menettäneet pallo-olennot pysty ottamaan tai kasvattamaan itselleen uutta osaa, saattaisi johtua siitä, että tällöin tähän tarvittavat elimet olisivat vahingoittuneet. Olentojen eri osat, joilla kaikilla olisi ilmeisesti oma hermojärjestelmänsä, olisivat kukin erikoistuneet tiettyihin toimintoihin eikä kaksiosainen pallo-olento näinkään olisi täysin toimintakykyinen.

Ensi numerossa jatkan Pasin kirjeen läpikäymistä, jolloin luvassa ovat mm. ihmisiä koskevat huomiot.

KUVITTEELLINEN MAAILMA #10
(KOSMOSKYNÄ 3/1996)
Marko Kivelä

Jatkan siitä mihin viimeksi jäin eli Pasi Karppasen kirjeellä ja jatkan siitä Vesa Lehtisen ehdotuksella. Mitä viime numerossa lupaamaani Veikko Varjuksen kirjeeseen tulee, niin sen pääkohta, eli ehdotus tuosta kuutionrakentajarodusta (olisivat noin parin kilometrin kokoisia ja olisivat asuneet tällä kuutiollaan) on mielestäni hieman turhan hankala, joten ainakin toistaiseksi sivuutan sen.

Pasi Karppanen:

2) Ihmiset

Vain ihmisyhteisöt planeetalla elävästä kolmesta lajista ovat innostuneita määrittelemään rajoja. Tämä olisi kenties johtanut moniin rajasotiin. Useimmat ihmisvaltakunnat ovat kuitenkin hyväksyneet tilanteen ja sallivat vapaan kauttakulun kaikille ei-ihmisille. Ihmiset eivät kuitenkaan ole planeetan hallitseva rotu. Planeetalla on erilaisia ihmisvaltioita pappisvallasta monarkiaan. Demokratiaa esiintyy kuitenkin vain muiden rotujen suojissa elävissä pienissä yhteisöissä. Suurimmalla ihmisvaltakunnalla on käytössä jonkinlainen platoninen ihannevaltakuntamalli, jota johtaa 11 viisainta, testeillä valittavaa miestä.

Olen samaa mieltä siinä, että vaikka idea olisi kuinka kliseinen tahansa, jonkinlaisen humanoidirodun olemassaolo planeetalla on välttämättömyys. Kuten Vesa Lehtinen totesi, lukijan olisi vaikea samaistua maailmaan, jossa ei asuisi yhtäkään ihmistä edes hiukan muistuttavaa lajia. Se, kuinka etäisellä planeetalla sitten sattuisi asumaan juuri ihmistä muistuttava elämänmuoto, voitaisiin esimerkiksi selittää siten, että jokin muinainen sivilisaatio olisi aikoinaan kylvänyt humanoidirodun siemenet tuhansille planeetoille – mikä sekin kyllä on ikivanha idea – ja me ihmiset sekä tämän planeetan humanoidit olisivat tämän työn hedelmiä. Tai sitten ihmiset todellakin olisivat Maasta joskus ammoin karanneita tai karkotettuja vankeja. Koostuisiko planeetan ihmisväestö näin tuntemistamme roduista vai edustaisiko planeettaa asuttava rotu jonkinlaista homogeenisesti sekoittunutta ihmiskuntaa? Tai vielä parempaa: Mikäli planeetan ihmiset todella ovat jonkin muinaisen lajin sinne kylvämiä siemeniä, voisiko ihmiskunnasta näin esiintyä planeetalla muitakin variaatioita kuin meidän tuntemamme rodut? Voisiko osalla planeetan väestöstä olla meistä poikkeavia piirteitä? Oranssinhohtoinen iho? Kaksi sydäntä? Kyky hengittää veden alla? Lonkerot käsien tilalla? Siivet? Häntä?

Vierastan voimakkaasti humanoidirotujen siementen levittelyä ympäri avaruutta ja niinpä käytänkin diktaattorin valtuuksiani ja hylkään idean tyystin. Tietenkin on mahdollista, että joukko ihmisiä on tuotu tuolle kuutioplaneetalle jossain jo ammoin unohtuneessa tarkoituksessa. Odotan muita ehdotuksia tai ainakin kannatusta jollekin jo esitetylle ehdotukselle. Mitä tuolla kuutiolla olevan ihmiskunnan homogeenisuuteen tulee, niin en näe sitä välttämättömänä, pikemminkin päinvastoin. Eri sivuilla asuvien ihmisten kehitys olisi voinut johtaa toisitaan reilustikin poikkeaviin tuloksiin, enkä vieläkään sulkisi pois tuon geenimanipulaation mahdollisuuksia.

3) Kolmas planeettaa asuttava älyllinen laji

Määrittelemättä.

Planeettaa asuttavan kolmannen lajin olisi mielestäni selvästi poikettava kahdesta muusta. Se saattaisi muistuttaa etäisesti humanoidia ja olla jonkinlainen hyönteisiin tai liskoihin perustuva elämänmuoto. Tai kenties kyseessä voisi olla jonkinlainen ambfibilaji, joka kykenisi elämään sekä vedessä että maalla? Tai jonkinlainen lintukansa? Toisaalta, miksi elämänmuodot olisi kasattava nimenomaan maapallolta löytyvistä suvuista - nisäkkäät, hyönteiset, liskot, linnut? Miksei luoda jotain täysin uutta ja omaa? Tietysti voidaan kysyä onko sellainen edes mahdollista? Teknisesti kolmas laji olisi kenties samalla tasolla kuin ihmiskunta, mutta saataisi myös olla aavistuksen verran kehittyneempi. Ilmeisesti myös tämä laji olisi kotoisin alunperin jostain muualta, mutta olisi ihmisten tavoin juurtunut sinne pysyvästi. Niinkuin ihmisilläkään, ei tälläkään lajilla olisi käsitystä alkuperästään - eikä näin ollen myyttejä "...muinaisesta D'brakk-kotimaailmasta, jossa kaikki oli paremmin ja taivaskin vihreämpi kuin täällä..."

Kolmas rotu on tosiaankin vielä määrittelemättä. Kun vielä poistetaan nuo teknisen tason alustava määrittely saadaan vieläkin vapaammat kädet. Täytyykö tuon kolmannen rodun olla lainkaan meidän tuntemamme biologian mukainen vai voisiko se kenties olla vaikkapa jonkinlainen energiakasauma. Muitakin mahdollisuuksia löytyy runsaasti. Miten olisi mekaanisen teknologian synnyttämän tekno-evoluution luoma robotinkaltainen "laite" tai vaikkapa jonkinlainen energiasymbiootti, joka antaa kantajalleen (vaikkapa puu tai lemmikkieläin) korkean älykkyyden vastineeksi tuosta kiinteästä olomuodosta. Jos taas kolmas rotu olisi biologinen eliö voisi se olla vaikka jonkinlainen jättiläismato, jolloin siltä puuttuisi täysin kyky teknologian synnyttämiseen. Muurahais-, ampiais- ja liskoyritelmät kuitenkin hylkään jo tässä vaiheessa liian helppoina ja varsinkin liskojen osalta liian kliseisinä ratkaisuina. Linnuista voisi sen sijaan kenties saada mielenkiintoisiakin kehitelmiä aikaan.

PLANEETAN TEKNINEN KEHITYSTASO

Lähinnä teknologiaa, mutta myös magiaa ilmenee. Yhteys muuhun maailmankaikkeuteen on mahdollinen, joko teknologian tai magian avulla. Retkikunta Heizkan mukaan tekniikan taso vaihtelee alueittain, merkkejä joistain keinotekoisista satelliiteista. Planeetalla ei ole aktiivista takyonilähetintä eikä siis siihen vaadittavaa tekniikkaa. Jonkin verran radiohälyä, mutta vain kuution yhdeltä sivulta.

Eivätkö pallo-oliot käytä kumpaakaan mainituista tekniikoista viestimiseen? Tuntuu todennäköisemmältä, että pallo-olennot ovat vain kyenneet kätkemään käyttämänsä teknologian Heizkan sensoreilta. - Jos pallo-olennot nimittäin ovat niin kehittynyt laji kuin edellä on annettu ymmärtää. Heizka ei ilmeisesti ole aiemmin törmännyt pallo-olentojen sivilisaatioon, mutta tuntevatko pallo-olennot Heizkan kulttuurin? Entä olisiko radiohäly peräisin kolmannen lajin tai ihmisten lähettimistä? Onko meidän kehitettävä pallo-olennoille ja / tai jommalle kummalle muista lajeista viestintämuodot, joissa käytettävää tekniikkaa Heizkan edustama kulttuuri ei tunne?

Kolmipallojen käyttämä teknologia voisi suurelta osin olla arvoitus. Ne tuntuvat saavan tiedot kaukaisistakin tapahtumista hyvin nopeasti, mutta millä tavoin olisi sekä ihmisten että retkikunnan tietämyksen ulkopuolella.

HISTORIA JA USKONTO

Planeetan historiaa ei ole sidottu meidän historiaamme eikä asukkailla näin ollen olisi minkäänlaisia Maa-myyttejä.

Jos pallo-olentoja kiinnostaa planeetan alkuperä, saattaisivat ne osoittaa kiinnostustaan aina kun puheeksi nousevat planeetan asukkaiden parissa kiertävät, planeetan luojiin liittyvät myytit. Tällöinkin ihmisten olisi vaikea ymmärtää niiden kiinnostuksen kohdetta tai syytä, samalla tavoin kuin koko olentojen ajatusmaailma ja kulttuuri on ihmisille vieras.

RETKIKUNTA HEIZKA

Planeettaa tutkii parhaillaan retkikunta, joka ilmeisesti ei koostu ihmisistä tai edes humanoideista. Olennot eivät ole mielissään löytäessään ihmisiä planeetalta. Ovatko syynä huonot kokemukset vaiko vain visuaalinen vastenmielisyys? Retkikunnan asema on vielä määrittelemättä. Onko laji tarkkailija vaiko potentiaalinen osallistuja? Ilmeisesti se on tullut toisesta tähtijärjestelmästä. Tällöin on kaksi mahdollisuutta: 1) Se on kotoisin planeetalta, jolla elää kolme älykästä lajia ja joista yksi ovat ihmiset. 2) Kyseessä jokin vieras laji ja tutkittava planeetta on tämä meidän maailmamme.

Mitä retkikunta Heizkan kokoonpanoon tai kotipaikkaan tulee, kuulostaa jälkimmäinen esitetyistä vaihtoehdoista minusta jotenkin loogisemmalta. Näin voisimme helposti ympätä samaan ympäristöön sekä planeettamme ja sillä elävät kolme lajia, kuin myös nämä "muukalaiset". Näin voisimme myös keskittää suunnittelun tälle yhdelle maailmalle ja unohtaa muut. Se, ettei Heizka koostu ihmisistä, on mielestäni hyvä idea ja tuo uutta verta koko juttuun. Kyseessä olisi kuitenkin vain pieni ryhmä eikä mikään maailmanvalloittajarotu, jolla olisi suurta vaikutusta planeetan eri lajien välisiin voimasuhteisiin.

Olen samaa mieltä. Oletamme siis, että planeetallamme on kolme älykästä rotua ja neljäs on tämän retkikunnan lähettänyt. Olisi kuitenkin tarkemmin määriteltävä tämä retkikunta ja sen vaikutukset maailmaamme puhumattakaan retkukunnan taustoista. Mistä ne tulevat Keitä he ovat? Mitä ne etsivät?

Heizkan laji on ilmeisesti törmännyt ihmisiin kerran tai toisen avaruudessa, koska tuntevat nämä. Heizkan kulttuurilla on mahdollisesti myös tietoja siitä, mistä ja milloin ihmiset ovat alun perin planeetalle saapuneet. Tutkimusmatkailijoiden raportti antaa niinikään ymmärtää näillä olevan enemmänkin tietoa - tai ainakin epäilyksiä - planeettajärjestelmän tai planeetan synnystä. Heizkan - kuten myös kolmipallojen - edustama kulttuuri on saattanut löytää avaruudesta useampiakin tällaisia kuutiomaailmoja, mutta tämä olisi kenties ainoa asuttu. Miksei muilta kuutioilta sitten ole löydetty elämää?

Odotan, että Vesa itse valottaa meitä tuon ihmisiin kohdistuvan vastenmielisyyden taustoista, sekä suhtautumisesta muihin planeetalla asuviin rotuihin. Jatkankin tässä vaiheessa suoraan Vesan kirjeellä, joka koskee kokonaisuudessaan scifimaailmaa ja erityisesti tuota retkikuntaa.

Vesa Lehtinen:

En tarkoittanut, että aurinkokunnassa olisi vain kaksi planeettaa. Alkuperäisessä suunnitelmassa niitä oli kahdeksan, jonka tosin huomaan unohtaneeni mainita. Jos nyt täytyy vääntää rautalangasta: koko aurinkokunnan oli tarkoitus koostua ei-pallomaisista kappaleista. Roolipelaaja voi kaivaa esiin noppapussinsa esimerkkejä etsiäkseen. Koko aurinkokunta voisi olla kuin Escherin maalauksista - tetraedreja, ikosaedreja, ja niin edelleen. Ja jossain tuossa aurinkokunnassa on pienimuotoinen Dysonin kehä valkoisen kääpiön ympärillä...

Erinomainen idea. Ovatko nämä monitahokasplaneetat jossain tietyssä järjestyksessä vaiko vaihteleeko kappaleiden muoto vailla mitään havaittavaa kaavaa?

Kuutio ei varsinaisesti olisi avaruusalus, vaan tarkoituksellisesti paikalla olleesta tavallisesta planeetasta muunnettu kuten muukin aurinkokunta. Se on rakennettu tai muotoiltu tällä radalla alunperin olleesta planeetasta satoja tuhansia vuosia sitten. Projekti on sittemmin hylätty tai jätetty tulemaan omillaan toimeen. Aikojen kuluessa tietenkin on syntynyt epätasapainoa kuten akselinkallistuma ja niin edelleen.

Itselleni on yhdentekevää onko planeetta planeetta vai alus mutta jos koko aurinkokunta on täynnä monitahokkaita tekee tämä planeettahypoteesin huomattavasti uskottavammaksi, ja näin myös paremmaksi lähtökohdaksi.

Aurinkokunnan muuntamisesta vastuussa olleet ovat joko kuolleet tai muuten vain poistuneet lähikulmilta. Yritin myös vihjata, että retkikunnan lähettänyt yhteisö on aikaisemmin tavannut vastaavanlaista, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa.

Ovatko nämä muut tavatut teokset kaukanakin, ja entä niiden ikä? Ovatko ne uudempia vaiko vanhempia? Olisi jossain määrin loogista olettaa, että kuutionrakentajien teosten mittasuhteet ovat kasvaneet näiden kykyjen kasvaessa eli suuremmat teokset ovat samalla myös uudempia.

Väliaikana on varmasti tapahtunut kaikenlaista: eliölajien ja kulttuurien kehittyminen kuution sivuilla on kosmisessa mittakaavassa melko mitätön tapaus.

Jos kuution ikä olisi tuo mainitsemasi satoja tuhansia vuosia, olisi se kosmisesti katsottuna mitätön aika ja aivan liian lyhyt että sinä aikana olisi minkäänlaista korkeampaa elämää ehtinyt kehittymään.

Harhailevia meteoreja on ehkä osunut muidenkin kuin kuutioplaneetan pintaan tai joutunut sitä kiertäville radoille. Kuutio ei voisi olla ontto, koska sen painovoima olisi vieläkin pienempi. Aurinkokunnan muokkaajien automaattisia tarkkailuasemia saattaisi kyllä löytää kuution kärjistä tai syvältä pinnan alta. Extrasuper-hyperhightech voisi pitää ne vielä käynnissä. Merien tunneliyhteydet ovat luultavasti ovat luultavasti mahdollisia ja melkeinpä pakollisia nestetasapainon takia - vuoksi ja luode eivät tässä maailmassa johtuisi kuusta. Kuka sanoo, että ilmakehän tarvitsee yltää kuution kulmavuoriin asti? Ns. normaali painovoima ehkä synnyttäisi jonkinlaisen kuplan kuution sivun keskelle. Muureja ei tarvittaisi koska kaasukehän osuus ja painovoiman olemattomuus kuution reunoilla ja varsinkin kärjillä olisi varsin hyvä korvike. (Onko planeetan kaikilla lohkoilla pakko olla ilmakehä? Ammoniakkisivu voisi pursuta niin omituisia muotoja että ihmislajin jälkeläiset alkavat hokea Cthulhu Ftaghn'ia).

Olen vieläkin tuon keinopainovoiman kannalla, sillä vaikkapa kuutiolla, jonka sivu 8000 km, on yhden sivun keskeltä katsoen jo eri sivuja erottavien reunojen matalinkin kohta noin 1650 km korkean vuoriston korkuinen. Eli mitään kaasukehäksi tunnistettavaa ei olisi lähimaillakaan. Jos painovoima ja ilmanpaine olisi yhden sivun keskellä tuon 1,2 ilmakehän verran, olisi koko sivun asuttava alue noin 250 000 neliökilometriä, eli reilusti alle kotimaamme pinta-alan ja suurin osa tästäkin olisi ilmanpaineessa, joka vastaisi planeettamme korkeimpia vuoristoja. Tätä alaa voitaisiin toki kasvattaa tekemällä keskelle suurehko meri, joka painovoiman takia olisi puolipallo ja taatusti siis komea näky; tämän meren reunassa oleva maa-alue olisi asuttavissa, mutta mitä suurempi tuo meri olisi sitä kapeampi olisi tuo maakaistale.

Jos meri olisi mitenkään merkittävän kokoinen puhuttaisiin asuttavasta maakaistaleesta, jonka leveys olisi vain muutamia kymmeniä kilometrejä (tosin meren pinnalla voisi mahdollisesti kellua suuriakin asumiskelpoisia kappaleita). Tästä seuraisi että maailmamme olisi sangen hankalasti hallittavissa sekä elinkelpoinen alue hyvin pieni (tosin jos planeetan kärjissä olisi huomattavasti tiheämpää ainetta kuin planeetan keskuksessa voitaisiin tuota painovoimaa kenties hieman rukata, mutta sekin tuntuu melkoisen mutkikkaalta (tutkin asiaa...). Keinopainovoima-vaihtoehdossa tuo painovoima sivuilla olisi siis tasainen joka paikassa, mutta eri sivuilla voisi olla ainakin periaatteessa eri painovoima ja yhdellä sivulla olisi tuo painovoima voinut pettää, jolloin maailmamme ihmeeksi tulisi tuo puolipallomeri, joka tuntuu kiehtovalta yksityiskohdalta. Kaasukehä saattaa hyvinkin olla jossain määrin erilainen joka sivulla.

Meteorikraatereita löytyy aivan varmasti. Itse ajattelin eräälle sivulle pudonneen rautameteorin joka olisi ehkä boostannut paikallista teknologiaa (okei - lainattu Jokimaailmasta...). Sama sysäys - joka olisi tapahtunut tuhansia Maan vuosia sitten - olisi myös aiheuttanut akselinkallistuman tai pikemminkin sen vaappumisen. Kannatan ajatusta että kuutioplaneetan akseli kulkee kahden eri kulman kautta.

Tuo rautameteori olisi hyvin voinut iskeä tuohin keinopainovoimansa menettäneeseen sivuun, jolloin tuon sivun keinopainovoimaa ylläpitävät koneistot olisivat tuhoutuneet. Osa meteorista olisi kimmonnut vielä niin paljon, että se olisi lennähtänyt seuraavan sivun painovoimakuiluun ja pudonnut siis tuolle sivulle tekemättä enää mitään mahdottomia vahinkoja, jolloin tuon sivun asukkaat olisivat päässeet nauttimaan siitä.

Mitä elämää ylläpitävään maailmaan yleensä tulee, jatkan ajatusta tuon kuution asuttamisesta. Aikaisemmin esitetyt ideat saattaisivat sellaisenaan sopia jollekin sivulle (yksi syy siihen että en alkanut kuvailla rotuja). Olettaisin että korkeintaan kuutio tai ikosaedri (20 sivua) olisi tarpeeksi vakaa pysyttääkseen jonkinlaisen ilmakehän ulkopinnallaan. Itse asiassa mietin josko ns. "kolmipallot" sopisivat asuttamaan yhtä kuution sivua. (Tähän Hiltsulla on luultavasti enemmän sananvaltaa). Itse ajattelin josko keskittyisin suunnittelemaan sitä rotua jonka satelliitti on heidän kuutiosivunsa yllä; siitä tuonnempana.

Kuution yhdellä sivulla on teknistyneempi yhteiskunta jolla on tarpeeksi tekniikkaa koko lohkon laajuisen informaatioverkon luomiseen ja stelliittien käyttämiseen. Silti tämän tekniikan ei pitäisi olla oman maailmamme kopio - steampunk-vempeleet (höyryvoimasukkulat, mekaaniset tietokoneet ja ornitopterit) kuulostavat paljon mielenkiintoisemmilta. Ehkäpä muut kulttuurit tuntevat heidät vain taivaalla lentävinä lohikäärmeinä...? Rotu itse ei sinänsä ole iso - mutta myöntää täytyy, että suunnittelu on kesken. Ideana tosin olisi ei ainakaan humanoidirotu ja mikropiirien keksiminen ei sopisi heidän käsien vastineilleen ollenkaan.

Kerro lisää. Muuten jos hyviä ideoita tulee, niin en näe tuota kolmen älyllisen rodun maksimimäärää mitenkään sitovana, lisääkin mahtuu, tosin vain hyvin perustellusti.

RETKIKUNTA HEIZKAN JATKORAPORTTI

Tiedot radoillaan kiertävistä kappaleista ovat puutteellisia johtuen vähäisistä tutkimusresursseista; lisää kaivataan. Varsinaisia ratoja on yksitoista joista neljäs on tyhjä tila vaikka siinä pitäisi olla ainakin asteroideja. Planeettojen läpimittatiedot ovat hyvin karkeita.

Rata 1 - Todella lähellä aurinkoa kiertää kuutisen kappaletta kohteita joiden muotoa ei ole voitu varmentaa.
Rata 2 - Kappale jonka läpimitta on kolmisen tuhatta kilometriä. Planeetalta tulee satunnaisesti, ohuella keilalla suunnattua radiosäteilyä, jota voi pitää jonkinlaisena lähetyksenä.
Rata 3 - Kuutio; siitä tarkemmin toisaalla.
Rata 4 - Läpimitta 4000 km.
Rata 5 - Tyhjä rata, kaikesta huolimatta. Tutkimusyksikössä on väläytetty mahdollisuutta, että järjestelmän muuntajat olisivat tahallaan raivanneet tämän alueen.
Rata 6 - Suuri kaasuplaneetta, jonka rataparametri viiraa 10% kohti aurinkoa. Sillä on seitsemän suurempaa kiertolaista, joista kaksi, 10 planeetan säteen etäisyydellä kiertävät, vuorottelevat ja kiertävät toisiaan. Luotain on lähetetty tarkistamaan asiaa. 30 säteen päässä oleva kiertolainen lähettää epätavallisen paljon lämpösäteilyä tasaisesti kuin siellä olisi infrapunalähetin.
Rata 7 - 1000 km läpimittainen kappale. Satunnaista radiosäteilyä.
Rata 8 - Kylmä kappale, 3000 km läpimitaltaan.
Rata 9 - 6000 km läpimitaltaan oleva planeetta, jonka pinnalla on ainakin satunnaisia infrapunajälkiä. Sitä kiertää kaksi ilmeisesti kuollutta kappaletta ja ohut rengas.
Rata 10 - Läpimitta 4000 km. Satunnaista säteilyä.
Rata 11 - Pieni 3000 km planeetta jolla kaksi heikkoa rengasta.

Mitkä muotoisia nuo planeetat ovat? (Radat ovat Titius-Boden kaavan mukaisilla paikoilla.)

Kuutioplaneetta:

On varmistunut että planeetalla on ilmeisesti kuuma sydän eli sitä ei ole rakennettu ontoksi (pintapainovoiman määrä tosin kumosi tämän teorian jo aikaisemmin).
Tiheys 0.96*
Massa 0.96*
Painovoima 0.96* (vihjaa kappaleen olevan melko tasamassainen)
Kiertoaika tähden ympäri 220,63 päivää*
Pyörähdysaika ()*
Ilmakehä. Koostumus vaihtelee lievästi sivuilla joskin jonkinlainen happi-typpi-hiilidioksidi-seos tuntuu vallitsevan. Paineeksi on tasautunut 1,2*
Vallitseva pintalämpötila: 309K tai 36,80C
Napalämpötilavaihtelun minimi: -49 (tämä lämpötila tosin vallitsee kahdella kärjellä, joiden kautta pyörähdysakseli kulkee ja jolla ei tiettävästi ole asukkaita)
Ekvaattorin lämpötilan maksimivaihtelu: +21 (tämäkin lämpötila tosin vallitsee kahdella kärjellä joiden kautta pyörähdysakseli kulkee ja joilla ei tiettävästi ole asukkaita)
Ekvaattorin lämpötilan maksimivaihtelu: +21 (tämäkin lämpötila vallitsee ekvaattorin kärjissä ja kuution sivuilla)
Kesävaihtelumaksimi: +21
Talvivaihteluminimi: -35
Ovatko nämä luvut samoja kaikilla sivuilla vai ovatko nämä tietoja vain yhdeltä sivulta ja jos ovat, niin miltä osalta sitä sivua? Eri kaasuseokset sitovat eri tavoin lämpöä ja näin ollen lämpötilavaihtelut voivat olla hyvinkin suuria sivujen kesken (vain prosenttiyksikön verran hiilidioksidia jonkin sivun ilmakehään tekisi ihmeitä).

* Kaikki mitat ovat suhteessa maapallon massaan, painovoimaan, ilmanpaineeseen jne.
** Tähän en löytänyt kunnon laskukaavaa ja muut tulokset menivät hieman liian pitkiksi (kuten arviokaupalla saatu 632,23 tuntia.) Jos jollakin on parempi laskukaava, olkaa hyvät ja yrittäkää. Jotain kolmeakymmentä tuntia pitäisin kohtuullisena. Mainittakoon että yritin Tuomaksen ehdottamaa 30 asteen kallistumaa.

Yhdestoista ja kahdestoista osa seurailivat tuttuja linjoja, koostuen Pasi Karppasen ja Vesa Lehtisen ajatuksista kuutiomaailman suhteen. Vaikka asiassa liikuttiinkin edelleen varsin suurpiirteisellä tasolla, alkoivat tietyt seikat, kuution särmän pituus, ajanlaskuun liittyvät kysymykset ja aurinkokunnan rakenne vähitellen tarkentua.

 

KUVITTEELLINEN MAAILMA #11
(KOSMOSKYNÄ 4/1996)
Marko Kivelä

Tämän numeron Kuvitteellinen maailma koostuu jälleen Pasi Karppasen kirjeestä (tai oikeammin sen alkuosasta) ja kommenteistani siihen. Seuraavan osan ydin tulee olemaan kirjeen loppuosassa, jossa käsitellään mm. aurinkokuntaa, ajanlaskua, pallo-olentoja ja tuota kolmatta älykästä rotua, joka on vielä tarkemmin määrittelemättä.

Pasi Karppanen:

1) Kartta. Pikemminkin kuin tehdä maailmamme jostain sivusta tai kolkasta heti tarkka kartta, kannattaisi mielestäni kartoittaa ensin koko kuutio suurpiirteisellä tasolla. (Niin, että suurimmat mantereet löytävät paikkansa.) Tämä helpottaisi maailmamme hahmottamista kokonaisuutena. Myöhemmin voisi detaljoidumpaan karttaan edetä. Silloinkin karttaan olisi jätettävä runsaasti "valkoisia läikkiä", joihin voisi projektin edetessä - ja maailmaamme tapahtumapaikkanaan käyttävien tarinoiden myötä - sijoittaa mitä tuossa vaiheessa tarpeelliseksi sitten osoittautuukaan. Myös asukkaiden käsitys maailmastaan muuttuu aikojen kuluessa. Meidän projektissamme tämä tarkoittaa sitä, että tarkentuessaan karttaan saattaa ilmaantua maa-alueita ja seutuja, joiden olemassaolosta ei niin meillä kuin maailmamme asukkaillakaan aiemmin ollut aavistusta.

Jonkinlainen koko kuution käsittävä yleiskartta lienee tosiaankin välttämätöntä ennen tarkempien karttojen tekoa. Samalla olisi ratkaistava lopullisesti, onko kaikilla sivuilla samat olosuhteet (paitsi keinopainovoimansa menettäneellä sivulla, joka on jo päätetty juttu) ja mitkä kaikki rodut asuttavat mitäkin sivua. Tietysti jos päädymme geometrisiin muotoihin esim. merien suhteen, olisi se otettava huomioon pienempienkin karttojen taholla.

2) Ympyrä-, neliö- ja kolmiomeret? Heh, heh. Hyvä idea. Kuvitelkaapa sitä hetkeä, kun ensimmäisen planeetalta ammutun luotaimen välittämiä tietoja tutkiville tiedemiehille paljastuu useimpien merien todellinen muoto? (Planeetan pinnalta käsin ei sitä, että osa meristä itse asiassa rakentuu puhtaista geometrisistä muodoista, kenties pysty hahmottamaan.) Tämä puolestaan olisi omiaan synnyttämään planeetan geologien, teologien ja lingvistikkojen parissa hirvittäviä oppiriitoja sen suhteen, onko planeetan pinnanmuodostus itse asiassa sen muinaisten rakentajien kirjoitusta? Yrityksiä tulkita tätä kirjoitusta tosin vaikeuttaisivat planeetan pintaan vuosituhansien aikana osuneet meteorit, joiden tekemät kraaterit ovat aikojen kuluessa täyttyneet vedellä ja näin sotkeneet planeetansuunnittelijoiden siistin geometrian.

Ovatko nämä geometriset muodot olemassa vain suurrakenteissa, kuten merissä vai löytyykö niitä pienemmissäkin yksityiskohdissa kuten vaikkapa sadan metrin läpimittaisissa kukkuloissa tai jopa kallion pintaa tutkittaessa millimetrin kokoisissa yksityiskohdissa? Jos kuvioita todella tulkitaan kirjoitukseksi, niin onko se sitä? Entä jos ne eivät palvelekaan minkäänlaista viestinnällistä tarkoitusta vaan omaavat vain esteettisiä arvoja planeetan rakentajien kulttuurissa. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteivät ihmiset halutessaan kykenisi tulkitsemaan näistä kuvioista ties mitä, viestin ollessa kuitenkin pelkästään ihmisten mielikuvituksen tuotetta.

3) Kuution pinta-ala. Mikäli pysymme oletuksessa, että planeetan pinta-ala on 1,7 kertaa Maan pinta-ala (ja "pinta-alan" ymmärrän kyllä tässä yhteydessä käsittävän niin maa- kuin vesialueetkin) niin maailmamme kokonaisala olisi tällöin 1,7 x 510 milj. km2 eli 867 milj. km2, josta yhden sivun osuus on 144,5 milj. km2. Tämä tarkoittaa, että kuution särmän pituudeksi muodostuu noin 12 000 km - eikä siis 8000 km, kuten Heizka raportissaan kertoi. (Tämä voitanee pistää tutkimusaluksen anturien toimintahäiriön ja vähäisten tutkimusresurssien piikkiin...) Mikäli kuitenkin luotamme Heizkaan siinä suhteessa, että se on arvioinut planeetan vesi- ja maa-aluiden suhteen oikein, olisi tuosta 867 milj. km2:stä vettä 294,8 milj. km2 (34%) ja maata loput 572,2 milj. km2. Kuivaa maata planeetallamme siis olisi Maahan verrattuna 3,8-kertainen määrä. Sen pitäisi riittää vaativammankin kirjoittajan tarpeisiin. Näihin lukuihin siis päästään, mikäli lähtökohdaksi otetaan alkuperäiset oletukset.

Siis nyt lyön lukkoon särmän pituuden. Se on 11 795 km. Maan ja merten suhde on tuo yllä mainittu ja se pätee suurin piirtein kaikilla muilla paitsi keinopainovoimansa menettäneellä sivulla. Jos tarinoiden tai jonkin muun hyvän perustelun mukaan tarvitsemme jollekin sivulle enemmän meriä, niin silloin suhteita voidaan muuttaa, mutta ellei toisin tule ilmi, on tämä asia lyöty lukkoon.

4) Reunamuurit tai -voimakentät. Mielenkiintoinen kysymys. Tarvitaanko niitä vai ovatko sivut ilmanpaineen ja kaasukehän suhteen samanlaiset? Ensimmäinen kysymys, joka asiaa pohtiessa tulee mieleen on se, millä tavoin planeetan rakentajat mahtoivat aikoinaan ratkaista eri elämänmuotojen vaatimien olosuhteiden muodostaman ongelman - mikäli oletamme, että kyseessä on ajelehtimaan jäänyt eläintarha-arkki, kuten ehdotit. Ainakin minusta tuntuisi omituiselta, että kulttuuri, joka pystyi niin valtavaan tekniseen saavutukseen kuin kokonaisen aurinkokunnan planeettojen muokkaamiseen, olisi ratkonut tuollaiset kysymykset niinkin kömpelöllä tavalla kuin muureilla tai edes voimakentillä.

Lähtökohta lienee jo jonkin aikaa ollut, että maailmamme ei ole luonnollinen, vaan keinotekoisesti aikaansaatu kappale. Niin ikään hyväksyit tekemäni ehdotuksen, jonka mukaan maailmassamme vallitsee keinotekoinen painovoima. Olisiko näin ollen täysin mahdoton ajatus olettaa myös joidenkin muiden planeettamme olosuhteiden kenties olevan keinotekoisia? (Vesan mainitseman extrasuperhyper-hightechin tuotteita...) Ehkä planeetan rakentajat tarkoittivat tietyt alueet tiettyjen lajien asuinpaikoiksi ja muodostivat sinne kullekin lajille suotuisat olosuhteet. (Oliko "hyytelömereen" tarkoitus sijoittaa eläintarhaplaneetan seuraava älyllinen elämänmuoto, mutta jostain syystä näin ei käynyt?) Näin pelkät paikalliset ja elämän kullekin lajille mahdolliseksi (ja toisille mahdottomaksi) tekevät olosuhteet olisivat erottaneet lajeja toisistaan. Tämä olisi ainakin alkuaikoina rajoittanut ihmisten ja muiden planeettaa asuttavien älyllisten lajien välistä kanssakäymistä.

Toki myönnän, että kaikkien vähänkin ongelmallisempien kysymysten ratkaiseminen selittämällä, että kyseessä on keinotekoinen järjestelmä, on aidan ylittämistä siitä mistä se on matalin. "Miten jokin tekninen järjestelmä muka voi muodostaa planeetan eri osiin erilaisen kaasukehän ja ilmapaineen - ja eristää alueet niin hyvin, etteivät yhden alueen bakteerit karkaa ja tapa muita planeetan asukkaita?" voin kuvitella tuohtuneen, kovaa scifiä harrastavan Kosmoskynän lukijan kysyvän, eikä edes turhaan. Olisiko maailmamme siis paikka, jossa "vain tapahtuu" kaikkea outoa ja näennäisesti luonnonlakien vastaista ilman, että sitä sen kummemmin selitetään - vai tulisiko epäjohdonmukaisuuksiin löytää tieteellinen selitys? No, tämä oli vain eräs ehdotus, joka saattaisi ratkaista erilaisten ekosfäärien ongelman ilman, että muurien kaltaisiin ratkaisuihin tarvitsee turvautua.

Lisäksi, kuten Kk 2/96:ssa mainitsit, mikään tekniikka (edes extrasuperhyperhightech-sellainen...) ei toimi ikuisuuksia virheettömästi. Aikakausien kuluessa olosuhteita säätelevät järjestelmät ovat saattaneet osittain pettää. Tämä olisi aiheuttanut maailmassamme luonnonmullistuksia ja huomattavia elinympäristöjen muutoksia - itse asiassa tehden mahdolliseksi eri elämänmuotojen liikkua ja kanssakäydä planeetalla tavalla, jota "eläintarhan" rakentajat eivät todellakaan olleet tarkoittaneet. (Sekä tietysti aikaansaanut tämän vängän puolipallomeren...)

Reunamuurit ovat vain yksi mahdollisuus, itse asiassa sama saataisiin aikaan jo pelkästään painovoiman muutoksilla, ja mehän olemme jo sopineet, että ainakin siihen kuution rakentaneilla oli teknologiaa (eli keinopainovoimat eri sivuilla). Jos painovoiman hallinta on kyllin kehittynyttä voisivat kuutionrakentajat luoda painovoimakuplia, joissa olisi kokonaan oma painovoimansa ja kaasukehänsä. Kun kuplan ympärillä on kehämäinen, hyvin heikkopainovoimainen alue, estää tuo painovoimaero kuplan kaasukehää sekoittumasta tuon heikon painovoiman ulkopuolella olevaan ns. Normaalipainovoiman omaavan alueen kaasukehään.

Jos sivuille hakutaan erilaiset kaasukehät riittänee siihen se, että tuolla sivun pyöristyskulmalla on merkittävästi heikompi painovoima, jolloin painovoimaero estää kaasukehiä sekoittumasta, sillä tuohon heikompaan painovoimaan ei juurikaan muodostu kaasukehää (olettaen tietysti, että tuo heikomman painovoiman alue on riittävän laaja, jotta painovoimaero kykenisi kompensoimaan ilmanpaine-eron). Luonnollisimmalta tuntuva tapa erottaa erilaiset elinympäristöt on kuitenkin mielestäni se, että ne sijoitetaan eri sivuille. Jos jossain olisi, sanotaanko vaikka sata metriä halkaisijaltaan oleva hyvin heikon painovoiman alue keskellä normaalipainovoimaista aluetta, niin mitä tapahtuisi? Olisiko tuo alue kuin suuri itseriittoinen jättiläispumppu, johon ilmanpaine koko ajan työntäisi ilmamassoja ja painovoima taas repisi niitä pois? Jos oletetaan, että tuo ympyrä olisi kulumiselle alttiilla maaperällä, niin kaivaisiko tuo ilmapyörre paikalle syvänkin kolon?

5) Sivujen ja kulmien kaareutuvuus. Olet oikeassa, kymmenien tai satojen kilometrien pyöristyskulma on ehkä liikaa - ainakin mikäli kulmia tai kärkiä halutaan millään tavoin hyödyntää linnoittautumistarkoituksissa. Järkevämpää kaiketi olisi puhua korkeintaan muutamien kilometrien (tai vain satojen metrien) pyöristyskulmasta. Tällöinkin leimallinen seikka varhaisimmille linnoituksille ja kaupungeille olisivat korkeat, taivaita tavoittelevat tähystystornit. Tämä olisi myös suhteessa kaupunkia kulloinkin asuttaneen kulttuurin tekniseen kehitystasoon. Mitä kehittyneempi kulttuuri, sen korkeampia torneja sen oli mahdollista rakentaa. (Vrt. huimimmat keskiaikaiset katedraalihankkeet.) Ajatus korkeista, neulamaisista torneista kaupungin tunnusmerkkinä saattaisi olla ominainen piirre myös muualle, kuution sivuille rakennettujen ihmiskaupunkien arkkitehtuurissa. Tällöin torneilla ei luonnollisesti enää olisi ollut alkuperäistä funktiotaan, vaan ne olisivat säilyneet melkeinpä puhtaana muotoaiheena.

Tämä linnoitusten kulmiin tai kärkiin rakentaminen on toisaalta järkevää vain, mikäli katsomme, että tiettyä seutua asuttavalle kansalle on tärkeää nähdä viereiselle sivulle, esimerkiksi juuri puolustussyistä. Lähellä oleva horisonttihan on vaarallinen siinä mielessä, että vihollisen on mahdollista koota sen taakse vaikka kuinka suuri armeija ilman, että viereistä sivua asuttavalla kansalla on siitä aavistustakaan. (Eräs planeetan historian tuntema hallitsija halusi suojata valtakuntansa juuri tällaista valloitusuhkaa vastaan ja rakennutti särmän tuntumaan valtavan, kärjestä kärkeen kulkevan muurin. Tämä hanke oli kuitenkin niin mittava, että se tyhjensi valtion kassan ja jätti valtakunnan suojattomaksi sen selustasta tulevaa hyökkäystä vastaan. Kohtalon ironiaa.)

Tämä on oleellinen näkökohta, sillä muussa tapauksessahan tähystystornit, linnoitukset ja näin myös kaupungit olisi järkevintä rakentaa kuution sivuille, missä näkyvyyttä ei rajoita edes planeetan pinnan kaartuminen. Toinen planeetan kulma-alueilla sijaitsevien valtakuntien hallitsijoita aina yhdistänyt seikka onkin - tähystystornien kulmiin rakentamisen ohella (tai oikeastaan vaihtoehtona sille) - ollut näiden pyrkimys ulottaa valtakuntansa rajat juuri sen verran kulman yli, että valloitusuhka ei enää ole ajankohtainen. Tästä syystä planeetan kulma- ja kärkialueet ovatkin aina olleet hyvin levottomia seutuja.

Jos joillakin sivuilla on erilainen kaasukehä, olisi ehdottamassani, painovoimalla eri kaasukehiä erottavassa mallissa eri sivuja erottavan kaareuman alue käytännössä tyhjiötä, jolloin niiden hyötykäyttö olisi mahdollista vain melkoisen korkeaa teknologiaa hallitseville kulttuureille, eli kulmakaupungit olisivat ympäristösyistä mahdottomia. Jos taas joillakin sivuilla on sama kaasukehä ei mitään matalan painovoiman alueita tarvitse olettaa, vaan kulmatkin olisivat vapaasti käytössä. Tässä tapauksessa kulmien hallinta lienee tosiaankin strategisesti tärkeää. Kaupunkiratkaisut ovat kuitenkin niin riippuvaisia suuremman mittakaavan ratkaisuista, että jätän ne tältä erää avoimiksi.

KUVITTEELLINEN MAAILMA # 12
(KOSMOSKYNÄ 1/1997)
Marko Kivelä & Tuomas Colliander

Pasi Karppanen:

6) Aurinkokunta. Nyt kun Heizka jätti jatkoraporttinsa, näyttäisi aurinkokunnan rakenne ja planeettojen lukumäärä mukavasti loksahtavan paikoilleen. Ideaa erilaisten monitahokkaiden muodostamasta aurinkokunnasta pidän kannatettavana ja itse asiassa loistavana ajatuksena. Mieleen nousee monia kysymyksiä. Oliko kyseessä "pelkästään" eläintarhan rakentaminen vai vaikuttivatko projektiin olentojen taiteellisen pyrkimykset? Halu jättää itsestään jälki maailmankaikkeuteen? Edustivatko eri muodot ja näin ollen eri planeetat tässä tapauksessa rakentajille eri asioita? (Tässähän tulee ihan Pytaghoraan lukusymboliikka mieleen. 4 = järjestys, 5 = yksilöllisyys, täydellistyminen, 6 = viisaus, äly, 7 = kehitys... Tosin tämä logiikka on ihmisaivojen synnyttämää. Planeetanrakentajille eri luvut ja muodot todennäköisesti edustivat jotain aivan muuta.)

Planeettoihin palatakseni, totta puhuen niin Veikko Varjuksen esittämä kahdenkymmenen planeetan malli kuin Vesa Lehtisenkin (epähuomiossa, myönnetään) esittämä ajatus kuution ja yhden kaasujättiläisen muodostamasta aurinkokunnasta tuntuivat mielestäni huonoilta. Edellinen olisi ollut ehkä hieman ylitseampuva ja jälkimmäinen tylsä. Jos aurinkokunta olisi koostunut vain näistä kahdesta planeetasta, mitä järkeä kuution asukkailla silloin olisi ollut "tehdä omia matkojaan planeettasysteemiin" tai ylipäätään kehittää avaruudessa liikkumiseen tarvittavaa teknologiaa? Nyt kun planeettoja on enemmän, mahdollistaa se esimerkiksi sellaiset tulevaisuuteen sijoittuvat tarinat, joissa kuutiota asuttavat lajit ovat jo levittäytymässä avaruuteen.

Olisiko muilla planeetoilla sitten elämää? Jos kyseessä olisi ollut "normaali", luonnollisella tavalla syntynyt järjestelmä, olisi ainakin oma vastaukseni ollut kieltävä. Nyt kun tiedämme useimpien aurinkokunnan planeettojen olevan näiden planeetta-arkkitehtien geoformauksen tulosta, on tilanne toinen ja ajatus elämänmuodoista muidenkin planeettojen pinnalla tuntuu mahdolliselta. Heizkan aiemmin löytämät kappaleet (lähinnä kuutioita, mutta myös joitakin muita monitahokkaita on löytynyt sieltä täältä avaruudesta) ovat mitä ilmeisimmin olleet vain kokeiluja tätä suurprojektia varten. Kenties koko aurinkokunnasta oli tarkoitus tehdä yksi iso eläintarha, mutta jostain syystä projekti jäi kesken. Kuution nämä rakentajat ehtivät asuttaa (tai ainakin aloittaa sen asuttamisen), mutta miten on muiden maailmojen laita? Löytyykö niiltäkin elämää, kenties jopa älyllistä sellaista, vai ovatko ne vain kuolleita kivikasoja? (Muistakaa Heizkan tekemät huomiot satunnaisista lämpö- ja radiosäteilylähteistä.)

No, yhtä lukuunottamatta kaikki aurinkokunnan kiinteästä aineesta koostuvat planeetat ovat mitä ilmeisimmin tämän muokkaustyön tulosta. Tämä yksi on edelleen luonnollisessa tilassaan (eli pallon muotoinen). Miksi, sitä ei kukaan tiedä. Oliko sekin tarkoitus muokata, mutta projekti jäi tältäkin osin kesken? Tai ehkä planeetta-arkkitehdit jättivät sen tarkoituksella jonkinlaiseksi kokeilulaboratorioksi, jossa tapahtuvaa elämän kehitystä heidän olisi ollut mahdollista tarkkailla, kenties jopa ohjailla hallituilla mutaatioilla. Jälkimmäistä vaihtoehtoa tukee planeetan pinnalta löytyvä poikkeuksellisen runsas ja monimuotoinen eläimistö ja kasvisto. Tämän ja muiden tosiseikkojen valossa näyttäsi muuten todennäköiseltä, että planeetanrakentajat olivat mitä ilmeisimmin hyvin pitkäikäistä rotua...

Jos kallistumme sen vaihtoehdon kannalle että muualtakin aurinkokunnasta löytyy elämää, nousee esiin kysymys sen kehitystasosta. Tällä seikalla on merkitystä, kun ajattelemme ensimmäistä planeettojenvälistä kontaktia sekä sen luonnetta. (Tämä kohtaaminen saattaisi tapahtua vasta hyvinkin kaukana tulevaisuudessa. Niin Heizka kuin pallo-olennotkaan eivät edesauttaisi tämän kontaktin syntymistä, sillä jostain syystä kumpikin tuntuu haluavan pitää eri planeettoja asuttavat kulttuurit erossa toisistaan niin kauan kuin mahdollista.) Onko tuloksena vuosisatoja raivoava sota kahden tai useamman tasaväkisen osapuolen välillä? Vai onko jokin konfliktin osapuolista niin paljon muita kehittyneempi, että välittömästi alistaa ne? Totta kai, tuloksena saattaisi olla "...tuhatvuotinen rauhan ja rinnakkaiselon kausi..." mutta suoraan sanottuna tuo vaihtoehto kuulostaa minusta hieman epärealistiselta...

Sekin mahdollisuus on, että varsinaisten sivilisaatioiden sijasta kuutiolaiset löytävätkin aurinkokunnasta vain sellaisen jäänteitä – todisteita siitä, sellainen on siellä joskus ollut. Ovatko nuo pidemmälle edenneet kulttuurit siis olleet niin kehittyneitä, että ovat ehtineet tuhota itsensä ennen kuin yksikään kuutiolla elävistä yhteisöistä on saanut ensimmäistäkään steampunk-vempainta aikaan? Vai ovatko nuo kehittyneemmät olennot muuttaneet sen Dysonin kehän sisälle? Tai kenties sinne ovat muuttaneet aurinkokunnan rakentajat – kyllästyttyään kesken kaiken koko planeetanmuokkaustouhuun?

Mitä lukusymboliikkaan tulee, niin en näe mitään syytä, mikseivät ihmiset (ja mahdollisesti muut älylliset rodut) rakentelisi moisia, mutta koen moiset jossain määrin lapsellisena puuhana kuutionrakentajien harrastukseksi. Mitä muiden planeettojen ylläpitämään elämään tulee, niin miksi ei? Älylliset rodut jättäisin kuitenkin ainakin toistaiseksi kuutioplaneetan yksinoikeudeksi. Toisaalta jo kuution olemassaolo on jäänne kehittyneemmästä älyllisestä rodusta, joten muitakin merkkejä voisi olla löydettävissä ja muidenkin rotujen kuin kuutionrakentajien jäljiltä. Mitä tuohon rauhanomaiseen rinnakkaiseloon tulee, niin kyse on osaltaan myös kehityseroista, mitäpä ihmisiä hyödyttäisi yrittää alistaa vaikkapa muurahaisia? Aina ei mahtavammalla ole syitä heikomman alistamiseen.

7) Historia. Kun puhutaan historian luomisesta, on ensimmäinen eteen nouseva seikka kysymys ajanlaskusta. Mikäli oletamme, että ajanlasku perustuu vuosien vaihtumiseen, edellyttää se jonkinlaista vuodenaikojen säännöllistä vaihtumista. Mutta onko vuodenaikoja oltava välttämättä neljä? Miten se, että kyseessä on kuution sivu eikä pallon pinta, vaikuttaa vuodenaikojen muodostumiseen ja muihin olosuhteisiin planeetan pinnalla? Entä millainen planeetan rata kenties on, kun aurinkoja on kaksi? Millaisia nämä kaksi aurinkoa sitä paitsi ovat? (Koko, ikä, lämpötila, väri...) Ja miten kaikki nämä tekijät vaikuttavat olosuhteisiin planeetalla? Nämä ovat kysymyksiä, joihin joku astronomiaa, planetologiaa tai meteorologiaa tunteva lukija kenties osaisi vastata...

Vuodenaikojen määräytyminen onkin hivenen kinkkisempi juttu. Jo pelkkä akselinkallistuma aiheuttaa sen, että eri sivuilla on erilaiset vuodenajat. Niillä sivuilla joiden kautta akseli kulkee (sehän oli heilahtanut pois kulmista) vuodenajat eivät vaihtele samalla tavoin vaan niillä on huomattavasti kylmempi ilmasto kuin muilla sivuilla. Mitään kaunista tasapainotilaa ei rautameteorin jälkeen enää ole ollut olemassa joten jo akselin huojunnan takia mitään täysin vakaita vuodenaikoja ei löydy. Vuodenajat löytyvät kyllä, mutta talvi saattaa olla tiettynä jaksona hyvinkin lämmin ja tiettynä toisena jaksona hyvin kylmä. Tuo huojunta taas määrää näiden jaksojen pituuden. Kuitenkin on järkevää olettaa, että huojunta on vakaata joten on olemassa eräänlaisia suurvuosia joiden aikana on kausia jolloin jotkin alueet muuttuvat melko kuumiksi ja kausia jolloin nuo alueet ovat talven kourissa mahdollisesti useampia vuosia peräkkäin.

8) Pallo-olennot. Tuosta tyhmästä nimestä olisi kyllä päästävä. Oma ehdotukseni on termi "jaokas". (Tylsä ehkä, mutta on se ainakin parempi nimi kuin "pallo-olento" tai vaihtoehtoinen ehdotukseni trispheroidi...) Riippuen jaokkeiden määrästä jaokkaat eroteltaisiin kaksi- ja kolmijaokkaiksi. Myös yksijaokkaita on joskus nähty ihmisten asuttamilla alueilla, mutta yksikään sellainen ei ole elänyt kauaa. Neli-, viisi- tai kuusijaokkaita ei yksikään ihminen ole nähnyt. Tämä ei tietenkään ole estänyt xenobiologeja muodostamasta asiasta jyrkästi eri kantaa edustavien oppineiden koulukuntia. Paitsi useampi- kuin kolmiosaisten jaokkaiden olemassaolo, aiheuttaa oppineiden piirissä erimielisyyksiä myös kysymys olentojen lisääntymismekanismista yleensä. (Tätä asiaa pyörittelinkin jo Kk 2/96:ssa.)

Pallo-olennoille voidaan toki kehitellä muitakin nimiä, ei siinä mitään, mutta muistettakoon, että niitä nimiä tarvitaan vähintään kolme kappaletta. Yksi pallo-olentojen itsensä käyttöön, yksi ihmisille ja yksi kolmannen älyllisen rodun käyttöön. Myös retkikunta Heizka tarvitsee jonkin sanan jolla he kutsuisivat pallo-olentoja, mutta Vesa hoitanee sen.

9) Jaokkaiden avaruusalukset. Olisivatko avaruusalukset toimineet nykyisten pesien ytiminä? Kuulostaa loogiselta. Tämä selittäisi, miten jaokkaat kykenivät alunperin rakentamaan kaupunkinsa niin nopeasti. Mikäli asia on näin (ja jos lisäksi oletamme jaokkaiden olevan jonkinlaisia tähtienvälisiä tutkimusmatkailijoita) tarkoittaako se, että he myös jonain päivänä poistuvat aluksillaan planeetalta?

Tietenkään kaikkien pesien ei tarvitse poistua kerralla tai ollenkaan. Erään pesän jaokkaat saattaisivat vain eräänä päivänä ilmoittaa (kaupunkinsa kyseisen pesän kylkeen rakentaneille ihmisille ja muille muukalaislajeille) että he ovat "lähdössä". Tämä olisi ainoa viesti, joka olennoista saataisiin irti ja kun ihmiset sekä muukalaiset muutaman päivän kuluttua tajuaisivat jaokkaiden aikovan viedä kaupunkinsa mukanaan, olisi aikaa enää korkeintaan kaupunkien evakuointiin. Jaokkaiden pesä lähtisi - vieden mukanaan suuren osan sen kylkeen rakennetuista kaupungeista - ja ainoa mikä jäisi jäljelle olisi iso kuoppa sekä ihmis- ja muukalaiskaupunkien rauniot.

Jäljelle jääneiden 22 pesän jaokkaat eivät luonnollisestikaan ymmärtäisi, miksi ihmiset ja muukalaiset ovat tapauksesta niin tohkeissaan. Ilmoittivathan he lähtevänsä? Eivätkä lähdössä menehtyneet tuhannet ihmiset ja muukalaiset edustaneet promilleakaan planeetan väestöstä? Mistä siis tuo hätäännys? Ihmisten ja muukalaisrotujen suhteisiin jaokkaiden kanssa tapauksella kuitenkin olisi pysyvät vaikutukset.

Lisäksi ihmistiedemiesten keskuudessa alkaisi tapauksen jälkeen laajamittainen spekulointi. Milloin seuraava jaokaspesä aikoo poistua planeetalta, jos milloinkaan? Kaupunkeja oli ollut kaikkiaan 23 - luku, johon olentojen numerojärjestelmä perustuu ja joka tuntuu olevan näille jonkinlainen pakkomielle. Ensimmäinen pesä oli lähtenyt planeetalta tasan 529 vuotta eli 23 kertaa 23 vuotta olentojen saapumisen jälkeen. Tarkoittaako tämä, että seuraava pesä poistuu planeetalta jälleen 529 vuoden kuluttua? Vai kenties 23 kertaa 529 vuoden eli vasta 12 167 vuoden kuluttua? Ja mikä pesistä? Tämä kaikki tapahtuisi kuitenkin vasta "tulevaisuudessa" (noin 400 vuoden päässä nykyhetkestä) eikä ihmisillä ja muukalaisilla olisi näistä tapahtumista vielä aavistustakaan.

Kaikki muut tuntuu kyllä hyvältä, mutta tuon lukumystiikan jättäisin kyllä syrjään. Mutta pysytään kuitenkin luvussa 23. Jokaisen lajin päämääränä on lisääntyminen ja olemassaolonsa turvaaminen. Kun pallo-olentojen lukumäärä on lisääntynyt 24-kertaiseksi, niin jokainen 23:sta pesästä jakaantuu 24 osaan. Näistä yksi jää paikalleen ja muut lähtevät etsimään uusia asutettavia planeettoja. Eli planeetalta lähtee 23 23:n aluksen laivastoa. Jo nyt saattaa useimmista pesistä selkeästi erottaa erillisiä osia, joista ajan kuluessa muodostuu alkuperäisen pesän kopioita ja näin myös avaruusaluksia. Muilla roduilla ei luonnollisesti ole aavistustakaan, mitä tulee tapahtumaan.

10) Ihmiset. Okei, ei humanoidirotujen siementen levittelyä eikä homogeenisesti sekoittunutta ihmiskuntaa. (Jälkimmäisestä ajatuksesta en itsekään pitänyt.) Jos totta puhutaan, en näe kysymystä planeettamme tai sitä asuttavien lajien alkuperästä mitenkään oleellisena maailman luonnille tai sinne sijoittuville tarinoille. (Tuskin Pratchettkaan alati pohdiskelee, miten Kiekkomaailma on mahtanut syntyä...) Jos jonkinlainen "selitys" ihmistä muistuttavan lajin planeetallaololle täytyy löytää, olisin siis taipuvainen kallistumaan esittämäsi eläintarha-arkki-idean kannalle. Ihmiset ja muut planeettaa asuttavat lajit olisi tuotu kuutiolle joskus ammoin. Ajan kuluessa planeetan eri osissa elävien humanoidien kehitys olisi kulkenut erilaisiin ja toisistaan hyvinkin poikkeaviin suuntiin.

Koska evoluution kautta tapahtuva kehitys kuitenkin on hidasta, kuulostaa edellä esitetty melko epäloogiselta, ainakin mikäli haluamme pitää kiinni kuution iäksi esitetystä "muutamasta sadasta tuhannesta vuodesta". Kuution ikää ja tätä kautta eri lajien planeetallaoloaikaa olisikin näin ilmeisesti kasvatettava. (Nyt kun tiedämme, että kuutio on planeetta eikä planeetan kokoinen avaruusalus, tämä kuulostaa itse asiassa täysin mahdolliselta.) Toinen vaihtoehto on olettaa, että paitsi planeetta-arkkitehtuurin, kuution rakentajat hallitsivat myös geenimanipulaation ja planeettaa asuttavat humanoidirodut ovat tämän muokkaustyön tulosta. (Tosin tämä ei kuulosta minusta kovin hyvältä idealta.)

Itse nostaisin kuution ikää muutamaksi miljoonaksi vuodeksi, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Itsellänikään ei ole mitään hyviä ehdotuksia ihmisten alkuperästä joten jätän tämän toistaiseksi auki.

11) Kolmas planeettaa asuttava älyllinen laji. Uutta luodessa on aina se ongelma, että vaikka yritys olisi päinvastainen, useimmiten ratkaisut, joihin päätyy, ovat varsinaisia kliseitä. Esittämistäsi ideoista niin energiakasauma kuin tekno-evoluution synnyttämä elämänmuotokin ovat kohtalaisen kuluneita. (Star Trekissä joka toinen vastaan tuleva outo elämänmuoto on pitkin laivan käytäviä vipeltävä valopallo, jälkimmäisestä taas tulevat turhan selkeästi mieleen Marvelin mutanttimaailman "tekno-organismit".) Älykkäät jättiläismadot olisivat ilmeisesti käytännössä samankaltainen elämänmuoto kuin delfiinit Maassa (älykkäitä mutta kykenemättömiä teknologian tuottamiseen) ja näin ollen ehdokkaita enemmänkin eläinmaailman kuin kolmannen älyllisen lajin edustajiksi. (Olisivatpa madot sitä paitsi kuinka älykkäitä tai isoja tahansa, ei kumpikaan ominaisuus kykenisi loputtomiin korvaamaan lajin muita puutteita. Katsokaapa kuinka valaiden on käymässä...) Tämä on tietysti hiton ihmis- ja teknologiakeskeinen lähestymistapa, myönnetään...

Energiaolennon ja jonkin aineellisen eliön muodostamasta symbioottisesta elämänmuodosta sen sijaan saattaisi saada jotain irti, niin käytetty kuin tämäkin idea on. Jos katsomme, että kyseessä on kulttuuria synnyttävä laji, täytyisi isäntäolentojen olla paitsi kykeneviä käsittelemään teknologiaa, myös jossain määrin yhdenmuotoisia ja samankokoisia (jo ihan käytännön syistä). Ajan kuluessa energiaolentojen ja jonkin eläinlajin (tai kasvilajin) suhde luultavasti vakiintuisi ja lopulta nämä kaksi eliötä muodostaisivat yhden ainoan lajin, joka loisi ympärilleen tuolle olomuodolle soveltuvan kulttuurin.

Eri puolilla planeettaa asuvat (ja olosuhteiden toisistaan erottamat) symbioottiyhteisöt todennäköisesti päätyisivät ajan kuluessa toisistaan hyvinkin paljon poikkeaviin ratkaisuihin isäntäolentojensa suhteen. Näin kyseessä ei olisikaan yksi yhtenäinen laji, vaan kokonainen rypäs lajeja, joilla on toisistaan poikkeava ulkomuoto, mutta kohtalaisen samanlainen ajattelutapa. (Riippuen tietysti siitä, kuinka paljon isäntäolennon ajattelutapa vaikuttaa symbiootin käyttäytymiseen.) Tätä täytyykin vielä kehitellä...

Symbiootit kuulostavat lupaavalta, mutta kehittelyä kaivataan. Millaiset mahdollisuudet näillä on vaihtaa isäntäänsä? Ovatko ne täysin riippuvaisia jostain tietystä eläinlajista, vai kelpaako isännäksi miltei mikä elollinen tahansa. Jos ne ovat kovin sopeutuneita isäntärotuunsa, niin luultavaa on myös että isännän ottaminen jostain muusta rodusta ja sen kanssa pärjääminen on vähintäänkin hyvin hankalaa ellei suorastaan mahdotonta. Jos taas ne ovat täysin kiinni yhdessä isäntärodussa, niin tietävätkö muut rodut lainkaan sitä, että kyseessä on älykkään energiarodun ja lehmän tasoisella älykkyydellä varustetun eläimen yhteenliittymästä? Sitten Vesa Lehtisen kirjeeseen.

Vesa Lehtinen:

Arvoisat maailmanrakentajatoverit. Pahoittelen kontribuutioni puuttumista aikaisemmista installaatioista. Itse ajattelin keskittyä tuohon satelliittiporukkaan. Toistaiseksi työnimi on ollut "Steampunk spiders" eli jotain höyrypunkkihämähäkit. Mitään painokelpoista en (tätä kirjoitettaessa) ole saanut aikaan. Humanoideista sanoisin vain sen verran että olisi suuri vahinko jos heistä tehtäisiin länsimaisia valkoihoisia. Ehkä Varjuksella olisi jotain ehdotuksia tähän suuntaan ? Oranssinhohteinen iho saattaisi olla hyväkin idea. Jossei kyseessä sitten ole Maasta pelastetut neanderthalien kloonit tai jotain... Tietysti ainakin jossakin vaiheessa on päätettävä eri kuution sivujen asukkaiden väliset suhteet.

HEIZKA

Retkikunta Heizka edustaa neljättä (jollei viidettä) rotua ja heikäläisillä on hallussaan ylivalomatkustusteknologia. Tällä rodulla on jo establisoitunut avaruusmatkakulttuuri (ei nyt varsinaisesti Banksin Kulttuuri) ja yhteyksiä muihin muukalaislajeihin. Se ei kylläkään ole osa mitään Federaatiota vaan itsenäinen rotu. Heizkan raportit ovat olleet tarkoituksella pintapuolisia ja yksityiskohtiin menemättömiä lähinnä siitä syystä että joku voisi tarinaa kirjoittaessaan lisäillä sopivia yksityiskohtia omasta päästään. Sitä paitsi Heizka rutisee jatkuvasti resurssien puutteesta - yksittäinen tutkimusalus ei voi tehdä syvälleluotaavaa tutkimusta varsinkaan näin omituisesta järjestelmästä vaikka se pystyisikin tankkaamaan itsensä kaasujättiläisestä (vai pystyykö ? Onko jossain jokin puolustuskoneisto osittain käyttökunnossa ?)

Heizkan sensorit havaitsevat vain tiettyjä aallonpituuksia jota tämä laji on tottunut käyttämään ja näin ollen ei muista juuri välitä. Vaihtoehtoja löytynee. Sen lisäksi aluksen tietokone on tottunut enemmän tai vähemmän pallonmuotoisiin kappaleisiin. Oletettavasti se tarvitsee muutenkin uuden softan tähän erikoistarkoitukseen. Heizkan jäsenten humanoidivastenmielisyys johtuu lähinnä ulkonäköseikoista (samalla tavalla kuin useat ihmiset inhoavat kaikkia hyönteisiä tai esim. mitä tahansa limaista) mutta osasyynä saattavat olla esim. käyty sota tai muu konflikti Maan ihmisten kanssa tai huonot kauppasuhteet ("ne kaksijalkaiset huijaavat aina") Jos Maan ihmisiä jossain esiintyy, suosittelisin heidän jättämistään taustalle. Ainakin toistaiseksi Heizka on tyytynyt tarkkailijan osaan odotellessaan tarkempia ohjeita.

Tilanne saattaa lähitulevaisuudessa muuttua (tai sitten ei.) Samaa teknologiaa edustavia yritelmiä on löytynyt viereisistä aurinkokunnista mukaanlukien parista sellaisesta joissa on tämän rodun siirtokuntia. Raunioista ei toistaiseksi ole osattu päätellä mitään muuta kuin yleisiä teknologisia suuntaviivoja ja arvauksia progenitor-rodun ulkonäöstä. Motiiveja kukaan ei osaa edes arvailla. Uteliaisuus innostaa etsimään lisää. Mutta kukaan ei odottanut kokonaista uudelleenrakennettua aurinkokuntaa ja pelkästään uuden tutkimusretkikunnan kokoamiseen menee aikaa ja pukslimeetteja (paikallinen rahayksikkö ...) Tähtienvälinen diplomatia on sen verran pitkällä että Heizkan jäsenet pyrkivät ensin tutkimaan ja välttämään hutkimista (eiväthän he ihmisiä ole ...)

Jos Maan ihmiset todella ovat jossain taustavaikuttajina, joista Heizkalaisilla on huonot kokemukset, niin pitäisin heidät kyllä siellä jossain (kaukana) ja samalla varjelisin paikallisten ihmisten tietämättömyyttä rotuveljiensä olemassaolosta (huhuja ja legendoja lukuunottamatta). Heizkan ongelmien kehittelyn jätän myös toistaiseksi Vesan harteille.

PLANEETTAMUODOT

Jätin planeettojen muodot avoimiksi siltä varalta että muilta löytyy ideoita (eihän tämä mikään yksityisprojekti ole). Sanoisinpa vain että tuo mainitsemani Dysonin kehä EI ole pallo. Ehkä se on sen potentiaalisen toisen tähden (valkoinen kääpiö ?) ympärillä ? En ole aivan varma olisiko missään kaavassa, joka määräilisi kappaleiden muodosta, mitään järkeä. Houkuttelevaa olisi 4-6-8 jne (jossa radalla 2 olisi nelisivuinen, kolmikylkistä pyramidia muistuttava kappale) mutta siinä tapauksessa kappaleet muuttuisivat aina vain pallomaisemmiksi ja kaksikymmensivuinen on ns. klassisista kappaleista monimutkaisin.

Sanoisin että muoto riippuu saatavana olevasta materiaalista eli alkuperäisen planeetan massajakaumasta. Eli jos radalla kaksi onkin d4, kauempana auringostaan planeettojen muodot tulevat yhä "taiteellisemmiksi" eli radalla 10 on tähtimäinen piikkipallo. Kauemmilla planeetoilla ei alun perin ollut varsinaista elämää joten niiden muotoiluilla ei ole ollut niin väliä vaan rakentajat ovat improvisoineet halunsa mukaan. Kaasuplaneetan kiertolaisissa on luultavasti yksityiskohtaisia tekeleitä jotka ovat vuosituhansien aikana "turmeltuneet" jättiläisplaneetan painovoiman vaikutuksesta. Siinä tapauksessa d4 voisi olla tarkoitukseen rakennettu, tätä nykyä melkoisessa kaaostilassa oleva alkuperäisen projektin tarkkailuasema.

Dysonin kehä olisi joka tapauksessa varsin kaukana itse aurinkokunnasta, ehkä 1/4 - 1/2 valovuoden päässä siitä., joten sen muoto voisi olla hyvinkin mutkikas. Se olisi samalla niin kaukana, etteivät edes Heizkan tutkijat olisi sitä vielä havainneet. Oletan muuten, että tähtisysteemi on oudon puhdas (Heizkakin olisi asian havainnut) eli sieltä puuttuisivat pienemmät kappaleet lähes tyystin. Tämä selittyisi Dysonin kehän rakentamiseen tarvittavien raaka-aineiden keruulla ja mahdollisesti kuutionrakentajien halulla tehdä "roskista" puhdas taideteos. Kuutioon iskeytynyt rautameteori olisikin tullut jostain aurinkokunnan ulkopuolelta sen jälkeen kun kuutionrakentajat olivat hylänneet teoksensa.

KUUTIO

Kuutioplaneetta on muiden aurinkokunnan kappaleiden tavoin keinotekoinen ja tarkoituksella asuttavaksi muokattu. Sivuja asuttavat rodut on siirretty sinne muualta. Joskin mahdollisuudet tuntuvat mielenkiintoisilta, keinopainovoima ei välttämättä innosta. Mistä sen koneiston tarvitsema energia tulee ? Keinopainovoiman fuusioreaktorin vety olisi kyllä aikoja sitten loppunut. Tai sitten materiakonversioreaktori (E=mc2) jo alkanut vakavasti syödä planeettaa itseään. Jollei tietysti kyseessä ole Star Trek / SAAB -tyyppinen keinopainovoima joka toimii vaikka avaruusaluksen kaikki energialähteet ovat poissa käytöstä ... Toisaalta tarinoiden pääteema on melkein aina konflikti tai kriisi. Ehkä plannu alkaa pikku hiljaa mennä epäkuntoon.

Painovoimanodeja on jo rikkoutunut paikoittain ja tuloksena on noita Markon mainitsemia alueita joissa syntyy ilmakehähäiriöitä (muista pulmista puhumattakaan) painovoiman muuttumisen takia. Tällä varauksella kannatan. Sanoisin kuitenkin että kuution kärkien manipulointi edes jonkinlaiseksi keinopainovoiman varmuussysteemiksi olisi varmaan paikallaan. Valitettavasti en tiedä tästä aihealueesta yhtään mitään. Planeettojen muotojen jo luulisi vihjaavan planeetanrakentajien viehtymyksestä geometrisiin muotoihin joten kolmionmuotoiset tai vastaavat meret sopisivat melkoisen hyvin. Eroosiosta huolimatta niiden muoto on varmaankin sanoisimmeko silmiinpistävä. Puolipallomeri on hyvä idea. Kannatetaan. Mutta minä kyllä disbiliivaan sen ison kuun ...

Kuuta kuutiolla EI ole. Jos joku on kirjoittanut jotain muuta on se vastoin parempaa tietoa tehty. Entä jos planeetan ytimessä olisi vaikkapa keinotekoinen madonreikä, jonka toinen pää olisi vaikkapa jonkin kvasaarin tai massiivisen mustan aukon reunamilla, jolloin energiansaanti olisi tyydytetty. No joka tapauksessa kuljetan vielä toistaiseksi keinopainovoimaa mukana, sillä normaalipainovoiman aiheuttamat ongelmat olisivat vieläkin suurempia. Mutta tuo keinopainovoima on kyllä alkanut rapistumaan, sillä ongelmia näkyy siellä sun täällä.

TÖRMÄYS

Miltä kuulostaisi seuraavanlainen skenaario: suhteellisen massiivinen meteori (ainakin samaa kokoluokkaa kuin Arizonan kraaterin tehnyt tai suurempi) osui nykyiseen puolipallomerisivuun jossain 25-30 asteen kulmassa ja ainakin vahingoitti gravitaatiojärjestelmää. Tuloksena oli koko sivun tulviminen (kraateri itse peittyi meren alle) ja 30 asteen akselinkallistuma. Törmäys oli varmasti riittävän raju jotta vettä (tai jotain...) läiskyi myös viereisille sivuille ja häiritsi näiden sääoloja jonkin aikaa. Puhumattakaan massiivisista maanjäristyksistä joka sivulla. (Tästä ajasta on aivan varmasti jäänteitä kuution kansojen historioissa, legendoissa ja niin edelleen.

Mieltäni rupesi kutkuttamaan idea ainakin yhden imperiumin hajoamisesta muistakin kuin poliittisista syistä. Aikaa tapahtuneesta on ehkä korkeintaan runsas vuosituhat - sikäläistä aikaa.) Meteori hajosi osittain mutta kappaleet - ja melkomoinen kasa sekalaista, puoliksi murskaantunutta sekalaista kamaa - "otti pompun" ja ponkaisi pienempinä paloina enimmäkseen viereiselle, viidakoituneelle sivulle ja teki siellä pienempää tuhoa. Loppujen lopuksi tämä romu - mukana melkoinen klöntti meteoriittirautaa - päätyi paikallisten asukkaiden käsiin. Tätä nykyä mainittu porukka aloittelee höyrysatelliitteja. Ei silti että se olisi ainoa näistä "siunauksista" nauttinut.

Jo radan ja kallistuskulman muutos olisivat taatusti aiheuttaneet niin paljon ongelmia ettei paremmasta väliä. Muiden sääolot eivät siis olisi tarvinneet noita ylimääräisiä vesiroiskeita. Katastrofi voisi tosiaankin olla vielä varsin tuoreessa muistissa eli vaikkapa tuon mainitsemasi tuhannen vuoden päässä.

RODUT SIVUILLA

Vaikka kullakin sivulla on voittopuolisesti yhtä lajia, ne eivät välttämättä ole mitään poliittisesti yhtenäisiä alueita (kuin korkeintaan ulkopuolisen tarkkailijan silmin). Kaikilla muukalaislajeilla on erilainen teknologinen kehitystaso, kulttuuri-ihanteet ja varsinkin biologia. Kannatan itse ideaa että kolmipallot ovat yhden sivun asukkaita ja ehkä jo ehtineet perustaa siirtokuntia joidenkin viereisten sivujen laita-alueille. Niiden historiankirjoitus tosin saattaa olla pitempiaikaista ja rehellisempää joten ne saattavat olla muita tietoisempia alkuperästään. Jälleen, tämä saattaa jäädä Hiltusen päätettäväksi. Vuosituhansien kuluessa jotkut lajit ovat aivan varmasti löytäneet tapoja ainakin vilkaista kuution sivun yli vaikka eivät sinne pääsisikään. Ehkä "kolmipallot" ovat oppineet tekemään tunneleita joiden kautta he pääsevät viereisiin sivuihin.

Höyryhämärit puolestaan ovat par'aikaa päässeet kiertoradalle asti ja tekevät omilla koneillaan tiedustelulentoja planeetan ympäri kartoittaakseen muita sivuja ehkä tulevia projekteja silmälläpitäen. Onko kiertoradalla tungosta? Toisaalta sivulle rakennettujen linnoitusten idea voi olla käyttökelpoinen. Jospa oletamme että humanoidit ovat syystä tai toisesta rakennuttaneet puolustusketjun lähelle kaikkia oman sivunsa reunoja niin kauas että ilmaa riittää; Kysymyksessähän saattaa olla vaikkapa muinaisen yhtenäishallituksen satoja vuosia sitten rakennuttama linnoitusketju. Kyseinen diktatuuri piti koko sivun yhtenäisenä jonkin aikaa pelottelemalla hyökkäyksillä "syvyyksistä" (lue: sivunreunan takaa) ja kulutti itsensä loppuun massiivisessa projektissa joka kaatui "maan kapinaan jalkojemme alla". Ja nyt muinaisten turvamuurien yli lentää ajoittain metallisia, sikarinmuotoisia hirviöitä jotka sylkevät mustaa savua. Linnunradan Käsikirjan motto saattaisi olla paikallaan ...

Kolmipalloista kirjoitin jo aiemmin tämän tekstin yhteydessä. Ne eivät ole mitenkään erityisesti jonkin sivun asukkaita vaan muukalaisia muualta jotka lähtevät jonain kauniina päivänä jatkamaan matkaansa jättäen jäljelle vain pienen osan väestöstään. Muuten kyllä tuo eri rotujen sijoittuminen kukin omalle sivulleen lienee järkevintä. Liikennettä saattaa kuitenkin esiintyä ja nuo rumat mustat taivaansikarit voisivat olla vaikkapa humanoidien silmissä joitain demonien tekeleitä tai demoneja itsessään. Taatusti ne olisivat kuitenkin pelkoa herättäviä.

ALIENIRODUT

On esitetty että ihmisten älykkyys kehittyi siksi, ettei elämä tosiaankaan ole ruusuilla tanssimista (vieläkään). Jos planeetan sivuilla olisi liian paratiisia muistuttavat olot, jo kehittynyt älykin olisi saattanut laiskistua. Kuutionrakentajien poistumisen ei välttämättä tarvitse johtua jostakin massiivisesta, kosmisesta katastrofista. Pelkästään se, että planeettaa ei ole "huollettu" vuosituhansiin on aiheuttanut eläintarhaympäristön katoamisen (jos sitä edes varsinaisesti oli) ja sen, että asukkaat ovat taas joutuneet keksimään jotain omasta päästään (tai siis aivokopastaan - miten vaan). Varsinaista biologista evoluutiota ei ole päässyt juurikaan tapahtumaan mutta sivujen asukkaat ovat joutuneet kehittämään ainakin jonkinlaisen kulttuurievoluution. En silti tarkoita että kuutiolle olisi suoraan siirretty populaa joltain toiselta planeetalta - ehkä asuttaminen on aloitettu klooneilla joiden genotyyppi on alkuperäinen mutta joiden fenotyyppi on paikallisen ympäristön tuotetta.

Se sekä poistaisi tarpeen kertoilla "kotiplaneettatarinoita" että täydellisen evoluution takaisinkelauksen. Esittäisin, että planeetan älyllisissä roduissa ei olisi sen enempää energiaolentoja kuin supervahvoja humanoidejakaan - siis mitään supersankarialieneja muistuttavaakaan. Omassa elinympäristössään rotu on suht erikoistumaton muussa kuin älykkyyden tai tietoisuuden asteen suhteen. Varjuksen parikilometriset rakentajat saattaisivat hyvinkin sopia jollekin toiselle saman järjestelmän kappaleelle. Vrt. esim Escherin taulut Tähdet ja Painovoima. Yksi idea tietenkin voisi olla ns. korjausrobotit eli kuutionrakentajien huoltotoimenpiteisiin valmistamat liikkuvat yksiköt jotka on suunniteltu tulemaan toimeen kaikissa kuution sivuilla vallitsevissa olosuhteissa. Näiden älykkyys olisi luvalla sanoen rajoitettu eivätkä ne olisi varsinaisia "elämänmuotoja".

Kloonit ovat toki yksi ratkaisu vaikkapa humanoidien läsnäoloon ja ennen kaikkea siihen etteivät he tiedä omaavansa sukulaisia jossain kaukana avaruudessa. Symbioottina kuitenkin sallisin nuo energiaolennot, mutta vain sellaisina etteivät nämä tule pitkään toimeen ilman isäntiään (kuolevat muutamassa tunnissa jos isäntäolio kuolee ja uutta sopivaa isäntäoliota ei ole lähettyvillä / saatavilla). Ne eivät siis ole mitään kaikkivoipaisia, eivät edes kovin mahtavia. Jonkinasteisia korjausrobotteja / huoltoautomaatteja saattaa esiintyä, mutta niiden kanssa täytyy olla hyvin varovaisia.

KYSYMYKSIÄ

Seuraavassa muutamia kysymyksiä joita tuli mieleeni: Onko kaikki ydinvoimamateriaaleiksi sopivat aineet poistettu planeetoilta tai esimerkiksi käytetty polttoaineena alkuperäisen muunnosprosessin aikana ? Mitä planeetanrakentajat ovat tehneet aurinkokunnan Oortin pilvelle (eli sille alueelle jossa vilisee komeettoja) - jos mitään? Voisiko joissain aurinkokunnan kappaleissa (tai vaikka jollakin kuution sivulla) olla maanalaisia yhteisöjä omine kulttuureineen ja biologioineen.

Oortin pilven tapaus on jo ratkaistu (hieman aiemmin tässä artikkelissa) ja raskaampien alkuaineiden puuttuminenkaan ei ole tarpeen. Mitä taas noihin maanalaisiin yhteisöihin tulee, niin miksi ei? Luokaa kulttuuri tai vaikkapa kokonainen laji, joka on kaivautuneena niin otamme sen toki mukaan.

Kolmannessatoista osassa Kuvitteellisen maailman otti hoitaakseen Vesa Lehtinen, joka summasi tässä vaiheessa pari vuotta tauolla olleen projektin saavutukset. Loppu kolmannestatoista (sekä valtaosa myös neljännestätoista) osasta koostui jälleen Pasi Karppasen kirjeestä, jossa tämä niputti yhteen monet projektiin ilmaantuneet, osin ristiriitaisetkin ainekset yhdeksi ajallisesti koherentiksi paketiksi. Idea eläintarha-arkista, jonka luoneet olennot olivat aikakausia sitten lähteneet aurinkokunnasta ja jättäneet planeetan oman onnensa nojaan, vakiintui projektin kulmakiveksi.

 

KUVITTEELLINEN MAAILMA #13
KOSMOSKYNÄ 1/1999
Vesa Lehtinen

Kuvitteellinen Maailma-projekti on ollut pari vuotta käytännössä pysähdyksissä useammasta kuin yhdestä syystä. Siispä olen ottanut nyt sen omaan hoitooni. Kuutiomaailmaprojektilla on jo jonkin verran taustaa enkä halua aloittaa aivan alusta. Edellisistä kommenteistä päätellen näyttää siltä että on syntynyt epätavallinen mutta edes jonkinlaiseen tieteellisen tapaiseen taustaan perustuva maailma. Olen yrittänyt tehdä edes jonkinlaisen yhteenvedon kaikesta aikaisemmasta. Jotta voisimme jatkaa jo toisiin aiheisiin, päätin lyödä lukkoon joitakin kuutioplaneetan fyysisiä ominaisuuksia. Sen jälkeen voisimme ehkä keskittyä sosiaalisiin ja biologisiin ympyröihin ja viimein varsinaisiin tarinoihin.

YHTEENVETO

Izkar-lajin retkikunta joka saapui äskettäin erääseen aurinkokuntaan ällistyi aika tavalla: Olihan näiden muinaisten, suurisuuntaisten rakentajien tekeleitä tavattu ennenkin mutta ei mitään näin suurisuuntaista; kokonainen aurinkokunta, jonka kaikki kiinteät planeetat oli muutettu geometrisiksi kappaleiksi. Olivat juuttaat sentään edes jättäneet kaasujättiläisen ja keskustähden pyöreiksi. Ja kaiken kukkuraksi sopivalla etäisyydellä auringosta oli jopa kuutio, jonka sivuilla oli jopa elämää - ja höyryvoimalla toimivasta tekokuusta päätellen jopa älyllistä. Muistakin aurinkokunnan kappaleista tuli epämääräisiä radioaaltoja. Tutkimusaluksen tietokoneesta lähti viestitorpedo oitis pyytämään suurempia tutkimusresursseja mutta pyyntö on tainnut juuttua johonkin virkatiehen...

Kuution numerotiedot: (suhteessa Maahan)

Tiheys: 0.96
Massa: 0.96
Painovoima: 1.07 G
Etäisyys keskustähdestä: 0.7 AU
Kiertolaiset: Ei ole
Vuoden pituus: 0.56 Maan vuotta tai 332.76 paikallista päivää
Pyörähdysaika: 26.34 tuntia
Akselinkallistuma: 30 astetta
Radan eksentrisuus: 0.0
Ilmakehän paine: 1.2
Happiprosentti 30
Keskilämpötila: 287 K tai 13,7 C. Vaihtelee -35 (navoilla) 34 (päiväntasaajalla), 31 (kesällä), -16 (talvella)

Tapahtuma-ajalla ja sen suhteella nykyisyyteen on melko vähän merkitystä. Kuution humanoidit eivät ole ihmissiirtolaisia, vaan polveutuvat kuution luojien ihmisgeenien perusteella tekemistä "klooneista" (paremman termin puuttuessa). Sama pitää paikkansa muidenkin kuution lajien suhteen.
 

Tutkimusraportti 3. Tutkimusretkikunta He-Izka, projektinjohtaja Alje Nuz

Planeettajärjestelmä: Kuutio kuuluu kahdeksan planeetan ryhmään, jossa kaikki planeetat on muokattu geometrisiksi kappaleiksi. Kuutiota edeltävällä radalla esimerkiksi on nelisivuinen kappale. Aurinkokunnan sydämenä on kaksoistähtijärjestelmä. Sen toinen komponentti, kääpiötähti, kiertää radalla, jonka kiertäminen kestää tuhansia paikallisia vuosia. Parhaillaan se on etääntymässä, mikä on johtanut lämpötilan laskemiseen kuutiolla. Eteläisessä kärjessä on jo merkkejä jäätiköitymisestä ja väestön joukkomuutoista.

Ilmasto: Jokaisella kuution sivulla on oma coriolisvoimasta johtuva ilmapyörteensä, jonka takia suurin osa ilmamassoista liikkuu vallitsevaan suuntaan. Pohjoisilla sivuilla (1,2,3) ilma kiertää vastapäivään, eteläisillä (4,5,6) taas myötäpäivään. Tähän tietenkin vaikuttavat lämpötilanmuutokset ja maanpinnan olosuhteet.

Planeetan kaikkein kuumimmat kohdat ovat päiväntasaajana toimivilla kuutionsivuilla. Kylmimmät alueet puolestaan ovat pyörimisakselin kummassakin päässä olevat pohjoinen ja eteläinen "kärki". Varsinkin eteläisen kärjen alueella on alkanut muodostua jäätikköä.

Ilma vaihtuu sivujenkin kesken. Ekvaattorilla ilmamassat ovat rauhallisempia mutta varsinkin ns. puolipallomerisivun vieressä kosteus nousee ja sateet ovat yleisiä reunan kummallakin puolella. Pohjois-etelä-suuntaisilla sivuilla sen sijaan vastakkaisiin suuntiin pyrkivät ilmamassat aiheuttavat melkoista pyörteilyä.

Mielenkiintoinen ilmiö ovat satunnaiset hyytelömuodossa olevaa vettä sisältävät vesialueet. Ilmeisesti ilmiö johtuu jostain paikallisesta pieneliöstä tai kemiallisesta ilmiöstä.

Geologia: Tulivuoritoiminta on normaalia tämän kokoiselle ja ikäiselle kappaleelle. Laavakanavia on ilmeisesti muokattu jotenkin, sillä vulkaaninen toiminta pääsee pinnalla asti vain säännöllisinä kuvioina.

Kuution magneettikenttä on hieman voimakkaampi kuin pyörimisestä ja massasta voisi päätellä. Epäilemättä kuutionrakentajat vahvistivat sitä tarkoituksenaan suojella luomustaan suuremmilta säteilyvaurioilta.
 

Kuution sivut:

1) Toistaiseksi ei vielä mitään.

2) Pohjoispuolella oleva sivu, jonka yllä paikallisen lajin ylläpitämä tekokuu on, on voittopuolisesti kasvillisuuden peitossa. Pohjoisessa on joitakin suuria puuttomia alueita, joiden sisällä ja ympäristössä on ilmeisesti suurempia väestökeskittymiä. Paikallinen laji on kahdeksanraajainen ja ilmeisesti liikkuu muuallakin kuin maanpinnalla.

3) Sen viereinen, ns. puolipallomerisivu on käytännössä kokonaan kuperan meren peitossa. Mahdollisista asukkaista ei ole mitään tietoa. Tiheysmittaukset viittaavat meteoritömäykseen, joka olisi saanut aikaan nykyisen tilanteen.

4) Tätä sivua ei hallitse mikään yksittäinen kasvusta - erilaisia maastoja ja kasvillisuusalueita löytyy joka makuun. Toisaalta, vaikka merkkejä älyllisestä elämästä onkin havaittu, sivua näyttää hallitsevan epälukuinen joukko eri lajeja, joilla on yhteisiä piirteitä.

5) Toinen eteläinen sivu on miltei autio. Maasto vaikuttaa melkoisen hiilipitoiselta ja tiedustelu on havainnut jopa tulipaloja. Joidenkin kaupunkientapaisten raunioita on löydetty. Ei tietoa asukkaista.

6) Etelässä on myös ns. humanoidisivu, jonka maasto vaihtelee. Kasvillisuus vähenee jyrkästi etelänapaa kohti. Tiedustelu on havainnut lähitaisteluasein aseistautuneita ratsujoukkoja.

Tämän lisäksi kaikilla sivuilla on havaittu kekomaisia kaupunkirakennelmia, joita näyttävät hallitsevan ns. kolmipallot. On mahdollista että eräällä kaasujättiläisen kuulla on samanlaisia rakennelmia.

Ilmeisesti kullakin sivulla on alunperin ollut oma eliöjärjestelmänsä. Vierekkäisten sivujen ekologia on kuitenkin alkanut "vuotaa" viereisille sivuille, jos se suinkin on pystynyt löytämään sopivat olosuhteet.
 

Kuution Historia:
(tämä osa ei ole He-izkan tiedossa)

Yli parisataatuhatta paikallista vuotta (ja melkein yhtä monta Maan vuotta) sitten, muinainen laji alkoi muokata kokonaista aurinkokuntaa jonkinlaiseksi taideteokseksi. Tuloksena oli joukko geometrisiksi kappaleiksi muotoiltuja planeettoja, joista kuutiomaiselle he asettivat joukon älyllisiä olentoja, joiden geneettinen malli oli otettu muista maailmoista.

Kuutioplaneetalle yritettiin saada aikaan parhaimmat olosuhteet lajien selviytymisen kannalta. Sivujen painovoima kohdistettiin mahdollisimman tasaiseksi sivun joka kolkassa nanotihennetyillä aineilla. Ilmasto pantiin pyörimään erikseen joka sivulla - jokaisella sivulla oli oma ilmanpaine ja kaasunkoostumus, vaikka kaikki lajit olivatkin hapenhengittäjiä. Vesijärjestelmä tasapainotti kosteutta kuution eri puolille valtavien maanalaisten tunnelien kautta.

Kaikesta piti tulla täydellistä. Sisemmälle radalle muotoiltiin nelisivuinen kappale. Kuution järvet ja meret muotoiltiin geometristen mallien mukaan. Useiden kilometrien pituiset muokkaaja-automaatit kuljeksivat kaikilla planeetoilla muuttaen maisemaa ohjelmointinsa mukaan. Kuution pyörähdysakseli johdettiin kulkemaan kahden kuution kärjen kautta.

Sitten maailman luojat hävisivät. Kukaan ei tiedä miksi, miten ja minne. Kuution sivujen olennot jäivät oman onnensa nojaan, toisistaan eristettyinä. Seuraavat vuosituhannet kuluivat kuten vuosituhannet missä tahansa muualla. Yhdyskuntia ja valtioita muodostui, hajosi, sortui ja yhdistyi. Sotia syttyi tai estettiin syttymästä. Jotkut edistyivät, toiset taantuivat. Joillakin sivun reunoilla on vieläkin muinaisia, historiallisia ja/tai nykyisiä linnoituksia.

Samalla kuution huippuunsa säädetyt järjestelmät toimivat, lakkasivat toimimasta, korjautuivat ja toimivat entistä huonommin. Jossakin vaiheessa meteorintorjuntajärjestelmä ilmeisesti lakkasi toimimasta.

Herkän tasapainon tuhosi lopullisesti muutama tuhat vuotta sitten kuutioon törmännyt rautameteori, joka sai osumakohtansa sivun tulvimaan ja muuttumaan puolipallomereksi. Suuri osa meteorista romahti vielä seuraavallekin sivulle, jossa sen materiaalit päätyivät kehitykseltään taantuneen lajin riesaksi ja siunaukseksi. Sivuja erottavat voimavallit romahtivat ja tuhansia kilometrejä tunnissa puhaltavat tuulet puhalsivat paikasta toiseen eri sivujen ilmakehien sekoittuessa ja virratessa toistensa lomitse.

Humanoidien asuttamalla sivulla imperiumi romahti keskellä kukoistustaan kun taivas putosi. Toisella sivulla paikallinen laji sai muilta sivuilta aivan liikaa myrkyllistä happea, joka poltti sekä heidän keuhkonsa, kasvillisuutensa ja kotieläimensä - tuhansien kilometrien laajuiset tulipalot tuhosivat kaiken. Merellinen sivu tulvi ja kohosi kuperaksi.

Tuhon jäljiltä ei suurimmista valtakunnista jäänyt paljonkaan jäljelle - vain muistoja ja jonkun näkökulmasta kirjoitettuja historioita. Sivut tulivat tietoisiksi toisistaan ja aloittivat kehityksensä alusta.

Jos eivät valtakunnat mistään muusta olekaan yksimielisiä, niin vuoden ja päivän pituudesta ja siitä, että uudet ajanlaskut miltei poikkeuksetta alkoivat Suuren Tuhon - Palon Päivän, Taivaan Putoamisen ja niin edelleen - vuodesta.

120 paikallista vuotta sitten aurinkokuntaan saapuivat Jaokkaat (eli Kolmipallot). He saapuivat alivaloaluksella ja nopeassa tahdissa perustivat joukon yhteisöjä kuution eri osiin ja kaasujättiläisen yhdelle kiertolaiselle. Suhteet heihin vaihtelevat sekä lajeittain että alueittain.

Näyttämöllä on useampi laji. Useimmista tiedetään vielä melkoisen vähän:
 

• Izkar: Aurinkokunnan ulkopuolelta tullut suhteellisen pieni tutkimusjoukko. Sitä edustaa lähinnä tutkimusalus He-Izka ja sen komentaja Alje Nuz. Laji pitää humanoideja vastenmielisinä.

• Humanoidit: Ihmisgenetiikan pohjalta synnytetty laji joka ei kovin hirveästi esikuvastaan eroa. Paitsi ainakin muodiltaan ja historialtaan. Humanoidisivun (sivu 6) suurin ja menestyksellisin valtakunta Zarif on meritokratia jonka 11 päähallintomiestä valitaan tarkkojen testien perusteella.

• Jaokkaat/Kolmipallot: 120 paikallista vuotta aikaisemmin saapunut laji (alivaloaluksilla?) joka on perustanut 23 yhteisöä kuution eri sivulle (ainakin yksi puolipallomeren reunalle?) Signaaleiden lähde toisessa kiertolaisessa?

• Höyrypunkkihämähäkit: Kahdeksanraajaiset olennot sivulla 2, jotka saivat niskaan jonkin verran rautameteoriittia. Tekniikan taso näyttää olevan höyrykoneiden ja alkeellisen sähkön asteella. Yhdellä valtiolla on jo tekokuu sivun "yläpuolella" ja toinen lennättelee aluksia laitojen ylitse.

 
• Brakkiaanit/Symbiootit: Asustelevat sivulla 4. Niistä kertoo Pasi Karppanen tuonnempana.

• Eloonjääneet olennot sivulta 5

Lajien välinen kommunikaatio on vielä melko harvinaista vaikka kaikki ovat pikku hiljaa alkaneet levittäytyä oman sivunsa ulkopuolelle.

Jatkakaamme. Siirryn projektimme mahdollisesti aktiivisimman osapuolen eli Pasi Karppasen kirjeeseen.

Pasi Karppanen:

Arvoisa kuutiomaailman ylivalvoja ja omnipotenteista entiteeteistä omnipotentein. Seuraavassa jälleen muutamia kommentteja liittyen Kk 4/96:ssa ja 1/97:ssä esitettyihin ajatuksiin.

PAINOVOIMA JA EKOSFÄÄRIT

Painovoimasta ja sen vaikutuksista kuution olosuhteisiin näyttää nyt muodostuvan projektimme suurin kompastuskivi. Pitäisikö kuutiolla vallitsevan painovoiman olla luonnollinen vai jollain keinotekoisella tavalla aikaansaatu? Luonnollinen painovoima olisi looginen ja tieteellisesti pitävä vaihtoehto. Sen heikkoutena olisivat kuitenkin ne aika mahdottomat olosuhteet, jotka se planeetalle loisi. Itse ehdotin aikoinani planeetalle keinotekoista painovoimaa, minkä projektin tuolloinen vetäjä Marko Kivelä pienin varauksin hyväksyikin.

Keinotekoinen painovoima tekisi mahdolliseksi "luonnollisemman" oloisen maa- ja vesialueiden muodostumisen ja loisi edellistä mallia vakaammat olosuhteet eri puolille kuutiota. Marko jatkoi ajatuksen kehittelyä ja yhdisti sen kysymykseen ekosfääreistä planeetan eri sivuilla. Jos kutakin kuution särmää pitkin kulkisi riittävän leveä heikon painovoiman alue, riittäisi se pitämään eri sivujen kaasukehät erossa toisistaan. Koko keinotekoisen painovoiman mallissa on kuitenkin miehenmentäviä aukkoja loogisuudessa. Mistä ihmeestä nuo painovoimageneraattorit esimerkiksi saavat käyttövoimansa?

Geneerisen keinotekoisen painovoiman olen toistaiseksi korvannut versiolla, jossa ei tarvitse suuria energiamääriä eli kuution sivujen tiheyden muokkaamisella. Silti se merkitsee painovoiman jonkinasteista vähenemistä sivuja kohden ja tämä tasapaino on jo kertaalleen järkkynyt. Se ei silti estä eliöitä leviämästä sivulta toiselle - tai ainakaan yrittämästä sitä.

Haluaisin nyt vetää keskustelua hieman taaksepäin. Jossain vaiheessa projektiin osaa ottaneiden parissa on alkanut vallata alaa käsitys, jonka mukaan eri lajien asuinaluiden pitäisi sijaita eri sivuilla, toisistaan eristettyinä. Tämä lähtökohta lienee Markollakin ollut mielessään tuota heikon painovoiman alueiden mallia luonnostellessaan. En nyt halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta minusta ajatuksessa, jonka mukaan kukin laji pitäisi olla eristetty omalle sivulleen, ei ole mitään järkeä. Olisi sivuja erottava tekijä sitten mikä tahansa (muuri, voimakenttä, ilmakehän ohuus tai heikon painovoiman alue) on lopputulos sama. Lajit elävät erossa toisistaan. Kukin asuu omalla sivullaan ja käy keskuudessaan omia pikku sotiaan. Lajit eivät kommunikoi keskenään, käy kauppaa keskenään tai sodi keskenään. Käytännössä eri lajit voisivat siis yhtä hyvin asua eri planeetoilla.

Tämä seikka liittyy myös kysymykseen kuution kärjistä ja niiden merkityksestä elämälle planeetan pinnalla. Viittaan nyt Kk 4/96:ssa esille tuomaani ajatukseen, jonka mukaan kuution särmien ja kärkien hallinta saattaisi olla strategisessa mielessä hyvinkin tärkeää, mistä puolestaan seuraisi, että niillä sijaitsisivat planeetan vanhimmat linnoitukset ja näin myös kaupungit. Marko jätti tämän kysymyksen auki, mikä toisaalta olikin järkevää kun ajattelee tuota sivuja erottavan heikon painovoiman mallilla. Jos särmät todella ovat painovoimatonta ja hapetonta aluetta, ei niiden käyttöönotto ole mahdollista ennen kuin jokin lajeista kehittää toimivan tyhjiöpuvun. Tässä vaiheessa tuon puvun rakentanut laji lienee kuitenkin jo edennyt teknisessä kehityksessä niin pitkälle, että kärkien hallinnan sotilaallinen tai strateginen merkitys on varsin kyseenalainen. Eli särmiä pitkin kulkevan heikon painovoiman malli ja kulmakaupungit ovat pitkälti toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.

Ehdotankin siis seuraavaa. Luovutaan eri kaasukehistä planeetan eri osissa, mutta pidetään kiinni keinopainovoimasta. Sen voimanlähteenä toimikoon ehdotettu vakaa madonreikä tai jokin muu yhtä ihmeheebelimäinen ratkaisu. Siirtykäämme ajassa taaksepäin, kauas kuution menneisyyteen...

KUUTION ESIHISTORIA

Ollaan aikojen alussa, joko useampi vuosimiljoona tai vain muutamia sata tuhatta vuotta menneisyydessä. (Riippuen kuution kokonaisiästä, joka tässä vaiheessa on vielä auki.)

Joka tapauksessa alle miljoona vuotta.

Mystinen progenitor-rotu geoformaa aurinkokunnan planeetat erilaisiksi monitahokkaiksi. Kuution pinnalta löytyvät meret muotoillaan planeetanrakentajien esteettisyyskäsitysten mukaisesti siisteiksi geometrisiksi muodoiksi. Jonkinlainen eläintarha mielessään nämä päättävät sijoittaa kuutiolle kolme älyllistä lajia sekä mahdollisimman kattavan otannan eläin- ja kasvilajeja näiden kotiplaneetoilta. Nämä kolme lajia ovat ihmiset, "höyryhämähäkit" ja nuo aiemmin ehdotetut symbiootit, joista lisää tuonnempana. Yhteistä näille kolmelle elämänmuodoille on, että ne kaikki tulevat toimeen enemmän tai vähemmän samanlaisissa olosuhteissa, happikehässä ja 1,2 g:n painovoimassa.

Tarkempien laskujen mukaan painovoima olisi 1.07G. Ero on pieni, muttei välttämättä mitätön.

Tällaiseen ratkaisuun planeetanrakentajat päätyvät jo pelkistä turvallisuussyistä. Vaikka melkoisia omnipotentteja ovatkin, eivät hekään pidä teknisiä järjestelmiään idioottivarmoina. Samasta syystä kuin Maan eläintarhoissa leijonia ja antilooppeja ei sijoiteta viereisiin aitauksiin, eivät kuutionrakentajatkaan sijoita ammoniakkiekosfääriä ja happiekosfääriä samalle planeetalle. Miksi ihmeessä nämä tekisivät jotain niin lyhytnäköistä? Heillähän on käytössään kokonainen muokattu aurinkokunta. Painovoiman pitäminen vakiona kaikkialla planeetalla taas on teknisesti paljon helpompi ratkaisu kuin ryhtyminen kikkailemaan sen kanssa ylettömästi. Kärjestä kärkeen kulkeva kiertorata-akseli puolestaan takaa planeetalle vakaat sääolot.

Jotta kukin laji saisi elää rauhassa, on eri lajit eristetty siististi omille sivuilleen särmiä pitkin kulkevin heikoin painovoiman aluein. Itse särmät nämä (Veikko Varjuksen ehdotuksen mukaan) parikilometriset planeetanrakentajat pyöristävät tarkkailukäytäviksi, joilta käsin heidän on kätevää tarkastella elämän menoa kullakin planeetan sivulla. Koska kuutionrakentajia kiinnostaa myös seurata, miten kaksi saman lajin edustajista koostuvaa, mutta toisistaan täydellisesti erossa elävää eliöotantaa käyttäytyy, he sijoittavat nuo kolme lajia planeetalle niin, että kukin asuttaa kuution kahta vastakkaista sivua.

Kannattaisin pikemminkin sitä, että jokaisella sivulla olisi ollut alunperin oma lajinsa. Ainakaan yksi niistä ei kuitenkaan selvinnyt kovinkaan hyvin odotusajasta ja viimeisistä katastrofeista.

Toisaalta, jos planeetalle ilmaantuu lajeja enemmänkin, voidaan tuota viimeksimainittua seikkaa vielä hyvinkin muuttaa. Ajatellaanpa esimerkiksi tuota kokonaan veden peitossa olevaa sivua. Sinne tuskin voidaan sijoittaa ihmisiä, vaan todennäköisesti tuo sivu jäisi vedessä toimeen tulevan symbioottimuunnoksen asuinalueeksi. Nämä ehdot täyttävää höyryhämähäkkisivilisaation haaraakaan sinne ei voi sijoittaa, sillä kuten tiedämme, meteorin aikanaan iskeytyessä planeettaan höyryhämähäkit asuttivat jotakuta vesisivua ympäröivistä sivuista. Itseäni kuitenkin viehättäisi eniten ajatus tuolla sivulla elävästä, pääasiallisesti vedessä toimeen tulevasta älyllisestä alienilajista, joka mukavasti täydentäisi kovin terra firma -keskeistä lajikatrastamme. Ja voisihan jonnekin tunkea mukaan sen aiemmin ehdottamani lintukansankin... Näin meillä alkaisi olla koossa jo melko kattava kokoelma eri luonnonelementtejä elinympäristönään käyttäviä lajeja.

Ehdottomasti kannatettava ajatus.

KUVITTEELLINEN MAAILMA #14
KOSMOSKYNÄ 2/1999
Vesa Lehtinen

Pasi Karppanen:

Jatkakaamme kuution historian läpikäyntiä. Jossain vaiheessa, tuntemattomasta syystä, planeetanrakentajat kuitenkin ottavat ja katoavat koko aurinkokunnasta. Kukaan ei tiedä, minne he menevät tai miksi. Elämä planeetalla kuitenkin jatkuu rauhaisaan tapaansa automaattisten extrasuper-hyperhightech laitteistojen valvonnassa. Tätä aikaa kestää lukemattomia vuosituhansia. Aikakausien kuluessa planeetalle syntyy useita korkealle kehittyneitä kulttuureja. (Ovatko jotkin kuutiolaisten myöhemmin avaruudesta löytämistä rakennelmista juuri näiden kulttuurien rakentamia? Kuka tietää.) Joillain alueilla vakailla oloilla on täysin päinvastainen vaikutus. Täällä kuutiolaiset tyytyvät elämään rauhallista, laiskanpulskeaa elämäänsä vuosisadasta toiseen kuin mikäkin eloi-kansa. Kaikesta päätellen eri sivuja asuttavien lajien välillä on tänä aikana hyvin vähän, jos ollenkaan kanssakäymistä.

Jos oletamme, että lajit olivat alun perin eristettyjä, niin jonkinasteiset sähköaidan huipputekniset versiot saattaisivat olla hyvä idea. Totta kai ne jo tähän mennessä ovat menneet lopullisesti rikki. Ilmanpaine olisi voinut vaihdella eri sivuilla, mutta törmäyksen jälkeen kuution kaasukehä sekoittui ja "tasaantui" nykyiselleen.

METEORI

Lopulta, noin tuhat vuotta "nykyhetkestä" taaksepäin laskien, tuo kultainen aikakausi saa tuhoisan lopun. Avaruudesta saapuu valtava rautameteori, joka iskeytyy kuution veden peitossa olevalle sivulle. (Todennäköisesti tuhoten sillä kukoistavan vetehiskulttuurin melko täydellisesti.) Valtava hyökyaalto pyyhkii pitkin planeetan pintaa ja kuutio vinksahtaa nykyiseen asentoonsa, noin 16 astetta alkuperäisestä vinoon. Meteori kimpoaa kuution pinnasta ja putoaa viereiselle sivulle, jota tässä vaiheessa siis asuttavat höyryhämähäkit.

Ei nyt sentään kokonaan – mutta melkoinen pala siitä.

Pienempiä palasia satelee muuallekin. Seurauksena on valtavaa tuhoa kautta planeetan piirin. Meteorin palaset nostattavat joukon pölypilviä planeetan ilmakehään ja taivas pimenee joksikin aikaa täysin. Kuutio tutisee liitoksissaan etsiessään uutta rataa ja maanjäristyksiä koetaan eri puolilla planeettaa. Normaalit säämallit ovat tiessään ja hirmumyrskyt sekä tornadot riehuvat pitkin sen pintaa. Uuden rataprofiilin johdosta osa alueista joutuu purevan talven kouriin, osaa kohtaa valtava kuumuus.

Aiemmin on ehdotettu, että sivu, jolle meteori ensiksi osuu, menettäisi tässä iskussa keinopainovoimansa ja tästä olisi seurauksena puolipallomeren synty. En ole mikään luonnontieteilijä, mutta eikö painovoiman katoaminen tyystin merkitse sitä, ettei tuolla alueella ole sen jälkeen vettä ensinnäkään - kuten ei myöskään ilmakehää, kasveja tai minkäänlaista elämäksi luettavaa? Ehdotankin, että vain osa tuosta sivusta menettää iskussa painovoimansa.

Sanoisin, että mahdollinen keinotekoinen painovoima tuhoutuu ja korvautuu sivun normaalilla painovoimalla. Eli puolipallomeri pyrkii nyt noudattamaan normaalimpaa muotoa

Meteorin iskeytymiskohdassa planeetan painovoimalaitteistot kärsivät kaikkein pahimmat vauriot ja painovoima tällä alueella häviää lähes tyystin. Mutta mitä ulommas tuosta nollapisteestä (eli nykyisestä puolipallomeren laesta) siirrytään, sen vähäisemmät meteorin aiheuttamat vauriot ovat ja kyllin etäällä puolipallomerestä painovoima on liki normaali. Kokonaisen sivun uhraaminen tähän olisi mielestäni jopa tuhlailevaa, oli alue sitten veden peitossa tai ei. Me puhumme tässä sentään 144,5 miljoonasta neliökilometristä, mikä on lähes viisi kertaa Afrikan pinta-ala.

Paitsi puolipallomeren synnystä, on rautameteori vastuussa myös toisesta tärkeästä planeetan olosuhteisiin vaikuttavasta seikasta. Painovoima planeetalla alkaa iskun jälkeen nimittäin temppuilla laajemminkin. Syntyy liikkuvia gravitaatioanomalioita, alueita joilla painovoima on joko olematon (Markon mainitsemat itseriittoiset "painovoimapumput") tai suunnattoman suuri. Kaiken kaikkiaan painovoima käyttäytyy tänä aikana planeetalla arvaamattomasti ja aiheuttaa sen pinnalla melkoista hävitystä.

Kun painovoimaolot planeetalla lopulta palautuvat jotakuinkin normaaleiksi, on eräs merkittävä asia toisin. Sivuja erottaneet heikon painovoiman alueet ovat lakanneet olemasta. Nyt särmien tuntumassa vallitsee enemmän tai vähemmän vakaa painovoima, jonka voimavektori seuraillee särmän pyöristyskulmaa, sallien siirtymisen sivulta toiselle. Miksi tai miten näin tapahtui? Taantuiko planeetan keinotekoisista olosuhteista huolehtiva keskusäly meteorin iskun johdosta johonkin rakennusvaiheessa sen muistiin talletettuun painovoimamalliin? Kuka tietää. (Okei, myönnetään tämä kohta on luonnostelemani kehityskulun heikoin lenkki, vaikkakaan ei yhtään sen naurettavampi kuin ajatus "...kuution muotoisesta planeetasta, jolla vallitsee vakaan madonreiän ylläpitämä keinopainovoima...")

Sanoisin, että vuosituhansien aikana planeetan itsekorjausjärjestelmäkin on huollon puutteessa alkanut oikkuilla ja sai viimeisen iskunsa meteorin tullessa. Jossain saattaa vielä olla jotakin yrittäviä alijärjestelmiä, jotka saavat aikaan omituisia ilmiöitä yrittäessään noudattaa vanhaa mallia.

Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että kaiken tuon höykytyksen jälkeen, jonka kohteeksi planeetta asukkaineen on joutunut, ei se olojen palauduttua vakaiksi ole enää entisensä, kaukana siitä. Kun pöly hävityksen jälkeen laskeutuu, ei kuution eri sivuilla vallinneista korkeakulttuureista ole enää jälkeäkään. Hävitys on niin täydellinen, että minkäänlaisista raunioistakaan on turha puhua. Ei siis ole autioita rauniokaupunkeja, joiden metroista kuutiolaiset saattaisivat löytää kaikkea mielenkiintoista, ei vapaudenpatsaiden kappaleita rantoja likaamassa. Pahiten kärsineet alueet vastaavat Maata noin vuoden 10 000 eaa. tienoilla. Monin paikoin tekninen kehitys alkaakin tällä meteorinjälkeisellä kuutiolla kokonaan alusta. Parhaan lähdön saavat ne alueet, joille rautameteori sekä pienimmät palaset lopullisesti jäävät.

Edellisten kulttuurien jälkiä saattaisi löytyä, mutta ne ovat huonommin havaittavissa kuin täällä – parisenkymmentä metriä paksun pölykerroksen alla tai romuvuorina muinaisilla urbaaneilla alueilla. Sitä paitsi kaikki käyttökelpoinen on aivan varmasti käytetty johonkin tarpeellisempaan kuluneiden vuosisatojen aikana ja "mikroskooppeja käytetty vasaroina" joillakin alueilla. Mutta taikaesineitä on totta tosiaan harvassa.

Toinen asia on kokonaan se, millaiset vaikutukset uudella painovoimamallilla on kuutiolaisten elämään. Sivistyksensä raunioista esiin rämpivät ja käytännössä kivikauteen taantuneet ihmiset, höyryhämähäkit ja symbiootit joutuvat nyt ensimmäistä kertaa tekemisiin keskenään. Ne siirtyvät samoille alueille ja alkavat käyttää hyväkseen samoja riistamaita sekä vesialueita. Ennen pitkää tämä tilanne johtaa sotiin noiden kolmen lajin välillä. Ainakaan aluksi tämä sotiminen ei ole missään mielessä "keskitettyä" vaan taistelujen osapuolina ovat hajanaiset, barbariaan ajautuneet ihmis-, höyryhämähäkki- ja symbioottiheimot. Sotamenestys vaihtelee puolin ja toisin, pitkälti sen mukaan miten pahoin tuho on kutakin heimoa kohdellut. Joillekin heimoille tämä sotien aikakausi merkitsee lopullista kuoliniskua, joillekin ajautumista yhä syvemmälle barbariaan, mutta joillain alueilla sodat ovat omiaan edesauttamaan teknistä kehitystä. Sotien myötä uudet innovaatiot ja keksinnöt sekä vanhan sivistyksen rippeet leviävät heimolta ja lajilta toiselle.

Aikaa myöten heimot alkavat yhdistää voimiaan ja muodostaa keskitetympiä valtakuntia. Lienee sanomattakin selvää, etteivät näiden valtakuntien rajat enää seuraile vähimmässäkään määrin kuution särmiä, vaan uudet valtakunnat sijaitsevat suloisessa epäjärjestyksessä pitkin planeetan sivuja. Sivujen reuna-alueilla kärkien ja särmien hallinnasta muodostuu valtakuntien elinehto ja vuosisatojen kuluessa noiden alueiden omistuksesta taistellaankin raivoisasti. Tämän kehityskulun varhaisimmat linnoitukset ja kaupungit siis syntyvät kuution särmien ja kärkien alueille. Ominainen piirre näille kaupungeille ovat korkeat, taivaita hipovat tähystystornit, joiden avulla valtakunnat pyrkivät turvaamaan itsensä särmän takaa tulevia yllätyshyökkäyksiä vastaan.

Taistelu maa-alueista ja elintilasta on tietysti vain yksi sotiin johtaneista syistä. Aivan yhtä tärkeä syy lajien väliseen vihanpitoon on niiden välinen kommunikaatiokuilu. Lajit näkevät maailman eri tavoin, ajattelevat eri tavoin ja kommunikoivat eri tavoin. Niillä alueilla, joilla kommunikaatiokuilu kyetään ylittämään ja päästään todelliseen vuoropuheluun eri lajien kesken, syntyvät myös hedelmällisimmät yhteiselon ja yhteistyön muodot. Näillä alueilla sotiminen vältetään ja kuution historia tuntee kokonaisia valtakuntia, jotka ovat rakentuneet noiden kolmen lajin yhteistyön varaan. Ikävä kyllä tällaiset yhteiselon muodot ovat kuution historiassa lähinnä poikkeuksia.

Paitsi eri kansat, ovat tämän uuden ajan alussa vastakkain myös eri eliökehien fauna ja flora. Syntyy kiinnostava tilanne, kun eläimet ja kasvit, jotka kaikki tulevat toimeen enemmän tai vähemmän samanlaisissa olosuhteissa, mutta joilla on hyvin erilainen perusrakenne ja kehityshistoria, alkavat taistella samasta elintilasta. Joillain alueilla alkuperäiset lajit säilyttävät asemansa, joillain uudet elämänmuodot korvaavat ne täysin. Tällä seikalla on tietysti oma vaikutuksensa myös planeetan pinnalla sinnittelevien ihmis- ja alieniheimojen elämään. Mitä tehdä, kun vieras ja syötäväksi kelpaamaton eliökanta alkaa syrjäyttää heimon aiemmin hyväkseen käyttämiä eläin- ja kasvilajeja?

Näin kuutio alkaa pikku hiljaa kehittyä kohti sitä tilaa, joka sillä nykypäivänä vallitsee. Kuutiosta tulee eräänlainen kompromissi tai yhdiste noiden kolmen ekosfäärin edustajista. Ihmiset, höyryhämähäkit ja symbiootit levittäytyvät enemmän tai vähemmän tasaisesti pitkin planeetan piirin. Jokainen niistä pyrkii luonnollisesti säilyttämään oman kulttuurinsa puhtaana vieraista vaikutteista, mutta tietynasteinen kulttuurinen sekoittuminen on väistämätöntä. Myös eliömaailmaltaan planeetta homogenisoituu suuresti ja tätä nykyä se muodostaakin sekoituksen, jossa on edustajia kaikkien kolmen ekosfäärin eläin- kasvi- ja muista elämänmuodoista. (Näin pääsemme jo aika lähelle Markon luonnehdintaa, jonka mukaan "...planeetan eläimistö on runsas, muttei perustu Maan eläinkuntaan".)

Eri lajien pursuaminen varsinaisten alkusivujensa ulkopuolelle on hyvä idea. Joissakin paikoin tosin voisi olla ekologisia "taskuja" joissa esim. eläinlajit elävät pakostakin sovussa koska ne eivät kilpaile samanlaisesta ravinnosta – enää.

Kuten edellä sanoin, se, miten alkutekijöissään kukin kulttuuri tämän uuden ajan alussa on, vaihtelee alueittain ja on kirjoittajien vapaasti päätettävissä. Jotkin eristyksiin joutuneet kulttuurit saattavat selvitä meteorin aiheuttamista tuhoista hyvinkin vähäisin vaurioin, mikä luonnollisesti asettaa ne teknisessä kehityksessä useita tuhansia vuosia naapureitaan edelle. En myöskään millään tavoin halua kahlita projektiimme jo ilmaantuneiden ainesten ajallista sijoittelua. Esimerkiksi tuon höyryhämähäkkisivilisaation kukoistuskauden (ornitopterit ja muut) voi minun puolestani sijoittaa mihin historian vaiheeseen tahansa. Ehkäpä juuri jotkin höyryhämähäkkisivilisaatiot olivat niitä, jotka selvisivät tuhosta käytännöllisesti katsoen olemattomin vaurioin? Holokaustin jälkeisinä aikoina ne herättäisivätkin kauhua muissa kuution asukkaissa lennellessään taivaalla metallisilla lohikäärmeillään ja muilla steampunk-hirvityksillään...

NYKYTILANNE

Lopulta saavumme nykyhetkeen. Tilanne populaatio- ja ekologiamielessä on tuo aiemmin kuvattu. Aikaa meteorin iskusta on kulunut nuo aiemmin ehdotetut tuhatkunta vuotta. Melkeinpä ainoa muisto suurkatastrofista on nykyisin puolipallomeri, jonka tarkastelu matkan päästä kyllä on mahdollista, mutta jota tutkimaan lähteneistä rohkeista merenkävijöistä kovin harva on tullut takaisin. Planeetan tiedemiehiä tuo puolipallomeri tosin kiehtoo ja sen jälkeen kun planeetan painovoima todetaan keinotekoisella tavalla aikaansaaduksi, ei nähdäkseni mene kauaa "rautameteoriteorian" syntymiseen planeetan tiedeyhteisön piirissä... No, tämän havainnon tekemiseen luultavasti menee vielä aikaa.

Poliittisessa ja sotilaallisessa mielessä pakka planeetalla on edelleen melko levällään. Kansakunnat ja lajit taistelevat keskenään. Muiden ristiriitojen lisäksi ongelmia aiheuttaa ihmisten halu määritellä valtakunnilleen tarkat rajat. Valtakuntia nousee ja tuhoutuu tasaista tahtia. Esimerkiksi se mahtava valtakunta, jonka hallitsija muutamia vuosisatoja sitten raunioitti maansa talouden suuruudenhullulla muurinrakennusprojektillaan (kts. Kk 4/96) on jo historiaa ja vain tuhansia kilometrejä pitkän muurin rauniot ovat muistuttamassa sen olemassaolosta. Ilmasto on pikku hiljaa asettumassa Markon ehdottamiin uusiin "suurvuosiin". Planeetan ihmisväestön parissa vallitsee kuitenkin vakaa käsitys, että planeetta on joutumassa uuteen, entistä pidempään jääkauteen. Eteläisillä sivuilla tämä johtaa vaelluksiin pohjoista kohti.

Uusi tekijä pelissä ovat jaokkaat, jotka 120 vuotta sitten saapuivat planeetalle aluksillaan. Niiden 23 pesää ovat tänä aikana kasvaneet ja muuttuneet varsinaisiksi monikulttuurisiksi metropoleiksi. Vaikka jaokkaat ovatkin teknisessä kehityksessä kymmeniä tuhansia vuosia planeetan kehittyneimpiäkin kulttuureja edellä, ei niillä tunnu olevan halua perustaa planeetalle omaa "imperiumiaan" tai orjuuttaa muita lajeja millään tavoin. Planeetan asukkaille niiden lopulliset motiivit ovatkin vielä tuntemattomat. Syystä tai toisesta niitä kohtaan kuitenkin tunnetaan syvää epäluuloa.

Tuollainen siis on ehdotukseni planeetan yleiseksi historiankuluksi. Vaikkei ihmeemmällä loogisuudella olekaan pilattu, ainakin tämä malli sallisi useimmat jo mukaan ilmaantuneet, ristiriitaisetkin ideat. Ne, jotka haluavat pitää eri lajit siististi omilla sivuillaan voisivat keskittyä kertomaan tuosta onnellisesta "kultaisesta aikakaudesta", tilanteesta joka planeetalla vallitsi ennen meteorin iskua. Ne, joita kiinnostavat kulmien ja reunojen tarjoamat mahdollisuudet, voisivat kertoa tilanteesta iskun jälkeen. (Katastrofin jälkeinen ensimmäinen vuosituhat vaikuttaa ainakin tässä vaiheessa sopivan arkaaiselta ympäristöltä erilaisille fantasiapainotteisille tai muuten "historiallista lähestymistapaa" vaativille tarinoille.) Ne, joita taas houkuttaa spekuloida esimerkiksi ammoniakki-ilmakehällä, voivat sijoittaa maailmansa jollekin muulle aurinkokunnan monitahokkaalle.

Tällaisenaan suuren osan edellisestä voisi jopa hyväksyä. Kannatan varsinkin viimeistä kaneettia – kuutio voisi olla hyvinkin varattu happea hengittäville eliömuodoille (hapen paine tosin olisi voinut vaihdella). Joku olisi voinut kärsiä äkillisesti nousseesta hapen määrän lisääntymisestä.

Tietenkään tämä jako ei sulje pois meteorinjälkeiseenkään aikaan sijoittuvia, selkeitä scifielementtejä sisältäviä tarinoita. Vaikka siis sijoitammekin planeettamme "nykyhetken" noin tuhannen vuoden päähän meteorin iskusta, ei mikään estä luomasta sille myös "tulevaisuutta". Taisteltuaan oman aikansa keskenään saanevat kuutiolla asustavat kansat rivinsä järjestykseen ja aloittavat hitaan kohoamisen teknisen kehityksen tikapuilla. Aikanaan tuo kehitys vienee ne avaruuteen asti, mutta se onkin sitten jo aivan oma lukunsa...

KARTTA JA MAANTIEDE

Kartan teolle rautameteorin iskun aiheuttama historiallinen vedenjakaja tulee tärkeäksi siinä vaiheessa, kun planeetan pinnalle aletaan sijoitella kaupunkeja, valtioiden rajoja ja muita geopoliittisia yksityiskohtia. Tällöin on oleellista, kuvaako kartta maailmaa ennen vai jälkeen rautameteorin iskun. Mikäli kyse on edellisestä, riittää kun määritellään, mikä sivuista ovat ihmisten asuinaluetta, mitkä kuuluvat alieneille. Kun siirrytään rautameteorin jälkeiseen aikaan, täytynee jonkinlaisesta yleisestä historiankirjoituksesta sopia. Eli lähinnä missä päin kuutiota sijaitsi milloinkin minkin rodun valtakuntia ja niin edelleen. Mitään hirveän tarkkaa historiaa tuskin kuitenkaan kannattaa luoda. Eri valtakuntien suunnittelijoille voineekin antaa tässä suhteessa melko vapaat kädet.

Mitä kartan tekoon ja planeetan maantieteeseen muuten tulee, lienee loogista olettaa, että planeetanrakentajien siistin geometrian sotkeneet meteorit osuivat kuution pintaan joskus kuutionrakentajien lähdön ja rautameteorin iskun välisinä määrättöminä vuosituhansina. Pinnanmuodostukseltaan planeetta siis olisi melko samanlainen ennen ja jälkeen rautameteorin iskun. Lukuunottamatta tietysti rautameteorin palasten tekemiä pienempiä kraatereita ja muita seuranneen tuhon merkkejä, jotka kartan tekijät saavat minun puolestani sijoittaa minne haluavat.

Sille Markon Kivelän aikoinaan esiin nostamalle ajatukselle, että planeetanrakentajien geometriaan perustuva muotokieli ulottuisi planeetan pinnan pienrakenteisiin ja mikromaailmaan asti, en kuitenkaan hurjasti lämpene. Tuollainen geometrian yletön viljely tekisi planeetasta helposti tylsän paikan. Näkisinkin, että avaruudesta käsin tarkasteltuna planeetan pinnanmuodostus saattaisi vaikuttaa hyvinkin geometriselta (poikkeuksena tietysti vaurioituneet alueet) mutta mitä lähempää sitä tarkasteltaisiin, sen repaleisemmaksi tuo pinnanmuodostus kävisi.

Eroosio ja mikroevoluutio olisivat jo aivan varmasti tehneet tuhojaan eli muuttaneet kolmiojärviä vähemmän klassisia malleja muistuttaviksi. Toiseksi bakteerit ja pieneliöt tekevät aivan mitä lystäävät, joten jos joku jossain olisikin saanut aikaan esim. kahdeksantahokkaan muotoisen planktonin, se olisi kyllä ehtinyt jo muuttua aivan joksikin muuksi.

AJANLASKU

Sitten pari sanaa ajanlaskusta ja vuodenaikojen muodostumisesta. Tuo Markon esittämä malli, jossa planeetan kalteva asento aiheuttaisi meteorinjälkeisellä kuutiolla jonkinlaisia suurvuosia, kuulostaa minusta aivan toteuttamiskelpoiselta.

Olen jättänyt sen toistaiseksi taka-alalle.

Ennen kuin noihin suurvuosiin perustuvaa ajanlaskua voi kuitenkaan alkaa rakentaa, täytyisi planeetasta ja sen radasta selvittää monia asioita. (Onko esimerkiksi kallistuskulma 16 vai 30 astetta?) Minä en kuitenkaan tiedä tuosta aihealueesta mitään, joten jätän asian pohtimisen niille, jotka sen paremmin osaavat. Mitä ajanlaskuun muuten tulee, ei tarkoitukseni aiemmassa kirjeessäni suinkaan ollut ehdottaa, että kaikki planeetalla asuvat lajit tai kulttuurit noudattaisivat nykyisin samaa ajanlaskua (planeetan nykyisen, hajanaisen tilan huomioon ottaen tuollainen oletus olisi jopa aika tyhmä) tai että kaikki lajit edes suhtautuisivat "aikaan" käsitteenä samalla tavalla. Lähinnä idea oli luoda meitä, planeetan suunnittelijoita varten jonkinlainen mittari, jota apuna käyttäen planeetan historian eri vaiheista olisi mahdollista puhua.

Esimerkiksi voisimme aloittaa ajanlaskumme tuosta meteorin iskeytymisestä kuution pintaan, joka monessakin mielessä muodostaa kuution historiassa merkittävän rajapyykin. "Nyt" siis elettäisiin vaikkapa vuotta 1253 JRM (jälkeen rautameteorin) mikä tarkoittaa, että jaokkaat olisivat saapuneet planeetalle joskus vuoden 1133 JRM aikoihin. Toisaalta lienee loogista olettaa että myös monet kuutiolaiset seuraavat nykyisin tuota ajanlaskua. Jos meteorin isku todella aiheutti planeetalle niin suurta tuhoa kuin aiemmissa osissa on ehdotettu ja jota itsekin kuution historiasta puhuessani kuvasin, merkitsi se varmasti monille kansoille tunnetun historian ja historiankirjoituksen loppua, vanhan maailmanajan päättymistä ja uuden alkua. Näin monet raunioista ylös rämpineet kuutiolaisheimot mitä todennäköisimmin aloittivat ajanlaskunsa juuri tuosta tapahtumasta. Mutta kuten sanoin, eivät siis kaikki. Joidenkin sivilisaatioiden ajanlaskut saattavat hyvinkin ulottua todella kauas menneisyyteen. Näin asia on varsinkin niiden sivilisaatioiden kohdalla, jotka selvisivät meteorin iskusta vain vähäisin vaurioin.

Luulisin, että monella tapaa pitkäkin ajanlasku olisi muotoa Ennen ja Jälkeen Sekamelskan. Tosin lisäisin tuohon ainakin pari vuosisataa.

JAOKKAAT

Hieman sama idea kuin ajanlaskun kanssa, minulla oli ehdottaessani "pallo-olentojen" vaihtoehtoiseksi nimeksi termiä jaokas. Jaokkaille keksittyjä nimiä löytynee planeetalta ainakin yhtä monta kuin on eri lajeja tai kulttuureja. Toiset näistä nimistä lienevät enemmän, toiset vähemmän mairittelevia. Me ihmiset olemme vain yksi vaivainen laji ja ajatelkaa kuinka monilla nimillä me toisiamme nimittelemme. Eri lajit, rodut ja kulttuurit suhtautuvat jaokkaisiin varsin eri tavoin. Näin myös jaokkaiden saamat nimitykset vaihtelevat ja riippuvat paljolti ne synnyttäneestä kulttuurista.

Mitä luonnostelemaani, jaokkaiden joskus tulevaisuudessa tapahtuvaan lähtöön planeetalta tulee, niin Marko otti ja veti tässä suhteessa minuakin pidemmälle. Minä kun luulin olevani ankara Suuri Muinainen kehitellessäni kuutiolaisten pään menoksi jaokaspesän lähdön kaltaista, tuhansia kuolonuhreja vaatinutta tapahtumaa. Minun luomani tuho kuitenkin kalpenee Markon luoman suurkatastrofin rinnalla, jossa planeetan kaikki jaokaskaupungit jakautuvat 24 osaan ja tempautuvat irti perustuksistaan aloittaen matkansa kohti tähtiä. Jos ymmärsin asian oikein, planeetan pinnalle siis jäisi kustakin pesästä vain 1/24-osa eli juuri tuon alkuperäisen "pesänytimen" kokoinen yksikkö? Kuulostaa hyvältä. Mutta pidämmekö edelleen kiinni tuosta 23 kertaa 23 vuoden eli 529 vuoden syklistä? Tällöin tuo suurkatastrofi sijoittuisi siis noin neljänsadan vuoden päähän tulevaisuuteen, uuden ajanlaskumme mukaan jonnekin vuoden 1662 JRM tienoille.

Toistaiseksi voisimme siirtää kelloa sen verran eteenpäin että jokin ns. Nykypäivään sijoitetuista tarinoista voisi kuvata sitä ensimmäistä lähtöä ja siitä seuraavaa sekasortoa.

SYMBIOOTIT

Symbioottien suhteen olen tehnyt jonkin verran jatkokehittelyä Kk 1/97:ssä esitettyjen ajatusten pohjalta. Lajin työnimenä on toistaiseksi ollut "brakkiaanit" (keksiköön paremman nimen kuka haluaa) ja se on yksi niistä kolmesta lajista, jotka aikojen alussa tuotiin planeetalle. Niin symbiootit kuin niiden isäntinään käyttämät elämänmuodotkin ovat siis osa omaa, muiden lajien elinympäristöistä selkeästi eroavaa ekosysteemiään. Näin ollen ne eivät voi siirtyillä esimerkiksi ihmiseen tai muihin planeetan elämänmuotoihin. (Tai sitten tälle ilmiölle on löydettävä todella hyvä, tarinallinen tai muu syy.)

Lajin biologisen puolen voi vielä tässä vaiheessa vielä hyvin jättää auki. Minun puolestani laji voi siis aivan hyvin rakentua niin isäntäoliosta ja sen sisällään kantamasta toukasta kuin isäntäoliosta ja "aineettomasta energiaolennostakin". (Voi jessus tätä omaperäisten ideoiden juhlaa. Ei kellään Kosmoskynän lukijalla olisi ehdottaa tämän suhteen mitään?) Olennainen seikka tässä vaiheessa on lajin perusrakenne eli sen rakentuminen kahdesta eliöstä, symbiootista ja isäntäeläimestä.

Henkilökohtaisesti en kannata energiaolentoja joten fyysisempi symbioottisuus olisi ehkä parempi idea.

Todennäköisesti brakkiaanit olivat oman evoluutionsa alkuvaiheessa oma erillinen lajinsa, mutta jossain vaiheessa niistä kehittyi loismainen, toisia hyödyntävä elämänmuoto. Loissuhteesta puolestaan syntyi symbioosi, jossa loispuolisko luovuttaa älyään isäntäeläimelle vastalahjaksi fyysisestä olomuodosta. Ajan kuluessa symbiootit oppivat mukautumaan isäntälajinsa aivotoiminnan asettamiin vaatimuksiin siinä määrin, että nykyisin symbiootti ja sen isäntä muodostavat yhden ainoan olennon.

Se, mikä tekee brakkiaaneista lajina poikkeuksellisen on, että ne eivät muodostu yhdestä isäntäeläinlajista ja sen sisällään kantamasta loisesta. Pitkän ajan kuluessa, maaston ja muiden seikkojen erottamina, planeetan eri osissa elävät brakkiaaniyhteisöt päätyivät isäntäolentojensa suhteen varsin erilaisiin ratkaisuihin. Siinä missä yksi haara valitsi isännäkseen dinosauruksen kokoisen jättiläisen, toinen päätyi kotikissaa muistuttavaan olentoon. Yhden haaran valitessa maaeläimen, toinen valitsi vesieläimen ja kolmas ilmassa aikansa pääasiallisesti viettävän elämänmuodon. Brakkiaanien isäntinään käyttämät eliöt eivät rajoitu edes eläimiin, vaan niiden piiristä löytyy myös kasvikunnan edustajia, eläinten ja kasvien välimuotoja sekä olentoja, joiden toimintaperiaatteista ihmistiedemiehillä ei toistaiseksi ole kuin aavistuksia. (Eri brakkiaanivariaatioita ideoiville kirjoittajille voikin näin ollen jättää täysin vapaat kädet. Rajana lajin monimuotoisuuden suhteen on vain mielikuvitus.)

Kaikesta päätellen tämä kehitysprosessi tapahtui niinä vuosituhansina, jotka eri lajit oli eristetty omille sivuilleen. Kun särmiä pitkin kulkevat heikon painovoiman alueet nimittäin lakkasivat olemasta ja siirtyminen sivulta toiselle tuli mahdolliseksi, olivat eri brakkiaanihaarat jo tehneet omat valintansa isäntälajiensa suhteen ja saavuttaneet ne muodot, jotka niillä tänäkin päivänä on. Uuden isäntälajin valitseminen kehityskulun tässä vaiheessa lienisi useimmille brakkiaanihaaroille vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Tästä huolimatta ihmisten keskuudessa kiertelee monia brakkiaaneja kohtaan tunnettuja primitiivisiä ennakkoluuloja. Esimerkiksi myytti "brakkiaaniriivaajasta" on yhtä syvään juurtunut kuin perätönkin.

Kokonaisuutena brakkiaanit muodostavatkin siis varsin hajanaisen lajiryppään. Edes ajattelun tasolla eri brakkiaanihaarat eivät muodosta minkäänlaista yhtenäiskulttuuria, sillä brakkiaanin isäntäpuoliskolla on voimakas vaikutus koko olennon ajattelutapaan. Mikäli isäntäeläin esimerkiksi pelkää valoa ja avaria paikkoja, myös lajin isännäkseen valinnut brakkiaani mitä todennäköisimmin elää maahan kaivamissaan luolastoissa. Mikäli eläin "luonnonvaraisena" rakentaa pesänsä puuhun tai vastaaviin kasvustoihin, tekee lajin brakkiaanivariaatio sinne kaupunkinsa. Kahdella eri brakkiaanihaaroihin kuuluvalla olennolla saattaa näin olla paitsi toistaan eroava fyysinen olomuoto, myös täysin poikkeava ajattelutapa. Melkeinpä ainoa yhdistävä tekijä eri brakkiaanivariaatioiden välillä onkin, että mitään yhdistävää seikkaa ei ole.

Oletan, että heillä olisi ainakin keino kommunikoida keskenään elekielellä tai esim. feromoneilla.

Toinen yhdistävä seikka on tuo edellä sivuttu. Asustipa brakkiaani sitten minkälaisessa kehossa tahansa, näyttää sillä olevan sisäänrakennettu pakko rakentaa ympärilleen kaupunkeja. Näiden kaupunkien tekninen taso taas riippuu pitkälti isäntäruumiin suomista mahdollisuuksista. Kun otetaan lisäksi huomioon, että koko ekosfääri, johon brakkiaanit osana kuuluvat, on monimuotoisuudessaan ihmiselle kovin vieras, on tämä laji ihmistarkastelijan näkökulmasta varsin kaoottinen ja outo tapaus.

Osaksi juuri tästä syystä ovat ihmisten ja brakkiaanien suhteet olleet kautta kuution meteorinjälkeisen historian melko huonot. Näiden kahden lajin yhteinen historia on paljolti sotien täyttämää. Kommunikaatiokuilu sekä ennakkoluulot puolin ja toisin ovat estäneet todellisen ajatuksenvaihdon ja lajivihalla on nykyisin jo vuosisataiset perinteet. Kumpikaan osapuolista, niin erilaiset ihmisyhteisöt kuin eri brakkiaanivariaatiotkaan, eivät kuitenkaan ole saavuttaneet näiden sotien tuloksena millään tavoin hallitsevaa asemaa, vaan nuo yhteenotot ovat jääneet melko turhaksi verenvuodatukseksi. Minkälaiset suhteet höyryhämähäkeillä sitten on eri brakkiaanihaaroihin? Sen kysymyksen käsittelyn minä jätän muiden tehtäväksi.

AURINKOKUNTA

Väittelyyn aurinkokunnan rakenteesta tai planeettojen muodoista en aio soppalusikkaani myöskään pahemmin työntää. Ottakoon luonnontieteeseen kiinnostusta tuntevat Kosmoskynän lukijat rauhassa yhteen asian tiimoilta. Pölyn laskeuduttua voi sitten katsoa minkälaiseksi planeettajärjestelmä muodostuu ja mitä sinne oikein on mahdollista sijoittaa. Se vain sanon, että elämää ylläpitävien olosuhteiden rakentelu eri planeetoille (esimerkiksi tuolle Escheriltä innoituksensa saaneelle tähtimäiselle piikkipallolle) tulee olemaan vähintäänkin mielenkiintoista. Meidän planeettamme on niin yksinkertainen kappale kuin kuutio ja katsokaa miten vaikea sen olosuhteista on ollut päättää.

Yksi juttu, joka kuitenkin nousee esiin nyt, kun on selvinnyt lähes koko aurinkokunnan koostuvan monitahokkaista on se, miten tämä on vaikuttanut planeetalla asuvien ihmisten ja muiden olentojen käsitykseen maailmankaikkeudesta. Mitä tapahtuu kun planeetan ihmis- ja muut yhteisöt alkavat luoda itselleen kuvaa maailmankaikkeuden rakenteesta? Päätyvätkö he näkemykseen, jonka mukaan monitahokas ilmeisesti on normaali planeetan muoto ja pallo vain auringoille varattu? (Tässä tapauksessa tuo ehdottamani pallon muotoinen planeetta sekä kaasujättiläinen mitä luultavimmin edustavat planeetan asukkaille varsinaisia kummajaisia.)

Ovatko tiedemiehet kenties kehitelleet monitahokkaista koostuvan planeettajärjestelmän synnyn mahdollistavat luonnonlait ja näihin luonnonlakeihin perustuvan maailmankatsomuksen? Vaiko yksinkertaisesti hyväksyneet sen, että aurinkokunta mitä ilmeisimmin on jonkinlaisen muokkaustyön tulosta ja sen, että kuutiolla vaikuttaa keinotekoinen painovoima, yhdeksi aurinkokuntaa koskevaksi perusasiaksi? Planeetan pääuskontoja edustavien pappien mukaan asiantilassa ei tietenkään olisi mitään omituista. Sehän ainoastaan on lopullinen todiste siitä, että heidän jumalansa todellakin on luonut nämä maailmat – aivan kuten he ovat aina väittäneetkin.

Sitten on vielä kysymys planeetan kuista. Kk 1/97:ssä moiset kappaleet disbiliivattiin ankaralla kädellä ja projektin tuolloinen vetäjä (joko Marko tai Tuomas) ilmoitti, että kuutiolla ei sellaisia ole. No, ainoa syy miksi itse mainitsin ne Kk 2/96:ssa oli erään "M. Kivelän" numerossa 1/94:ssä esittämä kommentti, jonka mukaan: "Planeettaa kiertää kolme kuuta joista vain suurin todella ansaitsee nimityksen kuu - kaksi muuta ovat Marsin kiertolaisten kaltaisia asteroideja." No joo, eivät kuut minunkaan mielestäni mikään ehdoton välttämättömyys ole, mutten sulkisi niitä täydellisesti poiskaan.

Jos rautameteori kerran saapui aurinkokuntaan sen ulkopuolelta, mikä estää muitakin avaruuden kiertolaisia eksymästä näille kulmille? Törmäämisen sijasta nuo kolme kappaletta vain olisivat joutuneet planeetan vetovoimakenttään ja alkaneet kiertää sitä. Toinen mahdollisuus on, että rautameteorin iskeydyttyä kuution pintaan tapahtui sama asia kuin Maankin aurinkokunnassa aikoinaan, iskun nostattama roju alkoi kiertää planeettaa ja yhteen törmäillen muodosti lopulta sille kiertolaisen. Lisäksi tuo asetelma loisi yhden ongelman lisää aurinkokunnan syntyä pähkäileville tiedemiehille ja teologeille. Heh heh, mikseivät kuut sitten ole monitahokkaita?

Sanoisin, että kuutiolla voi hyvinkin olla yksi tai kaksi kappaletta Marsin kuiden kokoisia kiertolaisia, muttei mitään sen kokoista, että sillä olisi fyysistä merkitystä kuten omalla Kuullamme vuorovesien heiluttajana. Täten planeetalla on olemassa vain aurinkovuoksi, joka lähinnä vaikuttaa puolipallomeren kosteuden leviämiseen. Ja pelkään pahoin, että ainakin humanoideille koko aurinkokunta on varma todiste ylemmän olennon olemassaolosta (jota tietenkin käytetään poliittisiin tarkoituksiin). Nuo mainitut ns. tavalliset meteorit olisivat luultavasti "yöpaholaisia" joita vastaan myydään esirukouksia ja amuletteja.
 

 

KUVITTEELLINEN MAAILMA #15
(KOSMOSKYNÄ 1/2000)
Vesa Lehtinen

Ote Kansainyhteisön Ilmalaivaston raporttikorteista, raportoija aluksenkomentaja Aramakis:

"23 päivä lähdön jälkeen. Vaikka ilman tilan muutos onkin syystä tai toisesta lisännyt jonkin verran kattiloiden painetta, potkureiden työntövoima ei silti riitä puskemaan ilmalaivaa yli oman sivumme laidan; sivusuuntainen tuuli on liian kova ja vie alusta mukanaan. Toistaiseksi emme ole havainneet repeytymiä. Toistaiseksi ainoa vahinko on se, että radiomme jousi on katkennut.

Ilmeisesti viereisen sivun kasvillisuudella on parempi onni, sillä tavallisen purppuraisen kasvistomme seassa on laajoja, vihreitä alueita. Ilmasta emme pysty päättelemaan miten se on vaikuttanut eläimistöön. Olen päättänyt antaa käskyn laskeutua mutta en ainoastaan tutkimustarkoituksissa; veden ja polttoaineen määrä ei ole paras mahdollinen."

Raportti keskeytynyt, kortissa murtuma.
 
 

*       *       *

Huomenta ja tervetuloa kuutiolla leikkimisen osuuteemme. En nyt varsinaisesti ole hukkunut ehdotusten paljouteen, mutta muutamakin vastaus on kiitettävää edistymistä. Silti valitettavasti kyseessä on vieläkin aika Puutteellinen Maailma. Lisää ehdotuksia kaivataan. Seuraava on uudemman osanottajan, Pasi Välkkysen kynästä

Pasi Välkkynen:

Kuution luojista

Kuutiomaailman luomisen motivaatio on hyvä selvittää, koska se luonnollisesti vaikuttaa maailman toteutukseen. Tällä en siis tarkoita meitä, jotka kirjoittelemme Kosmoskynään juttua omituisen muotoisista taivaankappaleista, vaan sitä muukalaisrotua, joka mielikuvituksessamme on toteuttanut tämän suunnitelman.

Mielenkiintoisia motiiveita kuution luomiselle saattaisivat olla esimerkiksi koelaboratorion perustaminen tai puhdas taiteellinen inspiraatio. Moni meistä varmasti haluaisi luoda kokonaisen oman maailman jo pelkästään huvin vuoksi, jos se olisi mahdollista muutenkin kuin paperilla ja mielikuvituksessa. Tämä tietysti olettaa, että kuution luonut muukalaisrotu on kiinnostunut edes jonkin verran samoista asioista kuin mekin.

Eräs perusoletuksista on ollut että Rakentajat (vaikka nyt paremman termin puutteessa) ovat rakentaneet tämän monikulmaisen systeemin omasta esteettisestä näkökulmastaan. Heidän estetiikkansa on totta kai toisenlaista kuin 1990-luvun länsimaalaisten ihmisten. Mutta tiettyjä samankaltaisuuksia ihmisten kanssa on hieman pakkokin olla – halu rakentaa ja luoda uusia maailmoja ja niin edelleen.

Itseäni kiehtoo enemmän tuo taiteellinen inspiraatio. Mahdollisuus päästä järjestämään "kauniita" yhteiskuntarakenteita ja kulttuureita vuorovaikutukseen keskenään kokonaiselle planeetalle kiehtoisi varmasti jokaista yhtään suuruudenhullumpaa taiteilijaa. Ja suuruudenhulluja taiteilijoitahan kuution luojat mielestäni olivat ryhtyessään muokkaamaan aurinkokuntaa oman kauneudentajunsa mukaiseksi. Kuutiota voisi myös pitää valtavana "tietokoneohjelmana" (lähestyy simulaattorin ja koelaboratorion ajatusta), jolle on annettu jotkin alkuarvot ja jätetty sitten pyörimään koodaajaansa huvittamaan.

Hmm. Joskin idea on aika paljon Linnunradan Käsikirja Liftareille-kirjan perua, ehkä sitä voisi kehittää. Jos kuutiolla (tai ainakin sisemmällä radalla olevalla tetraedrilla) vielä olisi joitakin vuosituhantisia tarkkailijoita, hekin olisivat jo kärsineet viimeisimmistä katastrofeista. Ehkä heidän ideansa tarkkailla eristyneitä yhteisöjä on menyt pilalle – puhumattakaan mahdollisista keskinäisistä kiistoista johtuen vaikka mistä...

Yksi pohdittava asia saattaisi olla, miten paljon kuution luojat vaikuttivat kuutiolle asuttamiensa lajien kulttuuriin ja kehitykseen. Pitävätkö planeetan asukkaat heitä luojinaan tai jumalinaan? Miten paljon asukkaat tietävät heistä oikeasti ja miten paljon mukaan on sekoittunut omia legendoja? Ainakin suurin osan teorioista on hieman poispäin ns. todellisuudesta. Kuitenkin, jotta kirjoitustyö pääsisi alkuun, on varmaankin hyvä jättää aina välillä luonnonolosuhteiden ja luojien pohtiminen vähemmälle ja keskittyä planeetan asukkaiden elämän kuvaamiseen.

Esimerkkikulttuuri

Seuraavassa hyvin yksinkertainen esimerkkikulttuuri, joka on lyhennelmä roolipelitarkoituksiin kirjoittamastani kuvauksesta.

*       *       *

Intiaanimainen barbaarikulttuuri, useimmat asuvat kylissä tai leireissä suuren sisämeren rannalla, lisäksi asuinalueella on muutama pienehkö kaupunki, joiden asujaimistoon kuuluu lisäksi lähiseudun sivistyneemmän valtion kansalaisia. Tämä kehittyneempi valtio on viime aikoina levittäytynyt heidän asuinalueidensa läheisyyteen ja pyrkii laajentumaan sinne tai ainakin hyötymään heistä, mikä aiheuttanee konflikteja lähitulevaisuudessa.

Ennen kuin kansan jäsenet lasketaan päätösvaltaisiksi jäseniksi, heidän pitää nuoruudessaan suorittaa eräänlainen testi, jonka sisältö riippuu siitä, mihin kastiin tai ammattiin he aikovat asettua. Testin suoritettuaan he lisäksi saavat luvan lähteä Matkalle, jonka määränpään ja tarkoituksen he saavat itse päättää. Matkan yksi tarkoitus on karsia joukosta heikot yksilöt, mutta myös tuoda kulttuuriin uusia tietoja ja taitoja tai harvinaisia tavaroita muilta kansoilta tms. Lisäksi ihmisten liikkuminen estää geenipoolin heikkenemistä.

Rohkeimmat yrittävät tietysti hankkia retkellään mahdollisimman paljon kunniaa, koska Matkan tulos vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen asemaan. Testin ja Matkan välissä voi olla useampia vuosiakin, mutta useimmat lähtevät innokkaina Matkalle mahdollisimman pian.

*       *       *

Tilan puutteen vuoksi tästä ei sen enempää, ehkä seuraavassa numerossa ilmenee jotain uutta. Toivottavasti joku sai inspiraatiota kehittää jotain lisää.

Näin siis Pasi Välkkynen kommentaarissaan. Ainakin kunnon alku kulttuurikuvaukselle. Toivottavasti se aiheuttaa lisäkommentteja. Muitakin aktiivisia on ilmaantunut. Seuraavassa otteita Anne Leinosen kontribuutiosta.

Anne Leinonen:

Luin eilen melkoisen innostuksen vallassa kahden viimeisen Kosmarin Kuvitteellinen maailma -jutut läpi. Luotu maailma oli kerrassan erikoinen, vastasi tietyllä tavalla Nivenin Ringworldin kaltaista huolellista maailman rakentamista. Ringworldiin verrattuna parempaa lienee ollut se, että edes
tutkimusmatkailijat eivät olleet koto-Maamme jälkeläisiä. Pohdiskelin avomieheni kanssa pitkään painovoiman vaikutuksia – keinopainovoimahan kumonnee sen ongelman, että kuution kärjet
jäävät ilman ilmakehää. Kestääkö planeetan rakenne oikean painovoiman palaamista puolipallomeren alueelle? Vesihän painaa tautisesti.

Vesi on myös huomattavan mukautuvaa ainetta – ja hölskästelee mukavasti aiheuttaen erinäisiä sääilmiöitä. Se ei totta vieköön pysy tuolla samalla sivulla paikallaan vaan leviää sekä pinnanalaisten rakosten ja käytävien kautta että myös vaikuttaa sivujen ilmakehään.

Pappien ja tiedemiesten välinen riita maailman todellisuudesta ja luojista on myös mielenkiintoinen. Pappien mielestähän keinotekoinen ja luotu voi olla luonnollista, koska se on jumalista lähtöisin. Vuorostaan luonnon järjestämät asiat, kuten eroosion vaikutus symmetrisiin lammikoihin voisi olla kaaoksellista ja pahaa, asia jota vastaan täytyy taistella. Onko maailmaan jäänyt alkuperäisiä koneita, jotka muovaamat maailmaa takaisin geometrisiin mittoihin... Teillä tulee vastaan pölynimurin tapainen vehje, joka tekee itämaisia kivipuistoja...

Hm –  ehkei nyt kirjaimellisesti, mutta jokin korjauskoneisto on totta tosiaan voinut mennä pahemman kerran pois raiteiltaan ja tehdä jotain turhankin abstraktista. Jospa jokin "olento" yrittää muuttaa jotain jo uudelleen asutettua aluetta alkuperäisen kaavan mukaiseksi?

Ehkäpä jokin paikallinen Pyhän Yrjön tai Don Quijoten vastine lähtee yksin tappamaan mokomaa hirviötä – ja huomaa että tuulimyllytkin ovat helpompia vastustajia... Toisaalta kiinnostus geometrisiin muotoihin ympäristössä oli tavallista mm. Euroopassa 1600-luvulla – täytyisi lähinnä kehitellä sille uskonnollisemmat puitteet.

Hahmottelin jo jotain ideanpoikasta, jossa tiedemies tapetaan, koska hän uskaltaa olla eri mieltä todellisuuden olemuksesta. Tiedemiehen ruumis olisi kuitenkin jäänyt eloon symbiootin avulla... (paitsi että ilmeisesti symbiootit tarttuvat vain brakkanteihin?)

Sarjassamme tosi vikaan mennyt korjauskoneisto iskee jälleen - kalliolta kuiluun heitetty proffaparka lysähtääkin keskellä koneistoa, joka yrittää muuttaa hänet joksikin korjausyksikön osaksi - mutta tällä putkimiehellä onkin aivot ja itsenäiset ajatukset. Hän tosin saattaa joutua todellisuuden kanssa tekemisiin niilläkin tasoilla, joista ei periaatteessa edes haluaisi tietää.

Pitäisikö ihmisiä kannustaa yhteiseen kirjoitusprojektiin? Koko historian kattava novellikokoelma, jokainen kirjoittaa haluamastaan ajankohdasta. Joku toimii sitten ylimpänä ajatusmestaajana.

Ajatus se tuokin, joskin menee aika suurinsuuntaiseksi.

Vääristääkö ilmakehä maisemia planeetalla?

Hmm, luulisin että vääristää, mutta en ole sataprosenttisen varma varsinaisista vaikutuksista. Ainakin ilmakehä hajottaa vähemmän valoa, joten korkeimmilla paikoilla voi jo olla jonkin verran hämärämpää. Ilmanpaineen vähenemisellä on ne tavalliset vaikutukset kuten äänen nopeuden väheneminen ja veden kiehumispisteen aleneminen. Saattaa myös olla että tottumattomat (lue. ne jotka eivät ole syntyneet alueella) eivät pysty hengittämään kunnolla.

Onko kuilla (siis niillä kahdella asteroidinmöhkäleellä) kulmikas kiertorata?

Ei totta vieköön – kulkevatpahan vain tarpeeksi kaukana että epätasa-aineisuus ei vaikuta kovin nopeasti (no tottapa ne viimeistään joskus muutaman vuosisadan päästä putoavat). Koosta riippuen niitä ei välttämättä edes näe alhaalta – jos ne kiertävät kiertolaisten tavalliseen tapaan suunnilleen ekvaattorin tasossa, ne saattavat olla päiväntasaajan vuoristoseutujen hupia.

Tähän valitettavasti päättyy tämänkertainen installaatio. Lisäkommentteja voi lähettää joko toimituksen osoitteeseen tai sähköpostiosoitteella akuleh@sci.fi.
 

Näin loppun vielä pieni bonus teille, jotka olette jaksaneet kahlata koko dokumentin läpi, karttaluonnos sekä kaksi (hyvin alkeellista) projektiota kuutiosta. Kartta ja projektiot syntyivät Turussa kesällä 1999 järjestetyn, Finncon-tapahtuman osana toimineen Kuvitteellinen Maailma -työpajan pohjalta ja niiden tarkoitus on lähinnä selventää kuution eri sivujen ja niillä asuvien olentojen suhteita. Korostan, että kartta on nimenomaan luonnos, kuka tahansa on vapaa tekemään siihen lisäyksiä ja lähettämään ehdotuksensa Vesalle.

Kuutiomaailman kartta aukitaittelukuviona.

Projektio kuutiosta pohjoisnavan yläpuolelta nähtynä.

Projektio kuutiosta etelänavan yläpuolelta nähtynä.

Paluu STk:n pääsivulle

Paluu Kosmoskynän pääsivulle