Kirjoittaja: Jaakko Markus Seppälä
Jaakko Markus Seppälä on 33-vuotias ohjelmistosuunnittelija ja esikoiskirjailija Oulusta. Hänen kyberpunk-trillerinsä Lemen jysähti kirjakauppojen hyllyille 2015, eikä maailma ole sittemmin ollut entisensä. Seppälän novelleja on julkaistu aiemmin Portissa, Parnassossa, Usvassa ja Kaltiossa. Tämän lisäksi hän on muutenkin mukava mies.
Hyvät naiset ja herrat.
Teen tunnustuksen. En tiedä, millainen on Cthulhu. Tai Yog-Sothoth. Tai mitä Azathoth, Yeb, Nug, Cxaxukluth tai Wilbur Whateley varsinaisesti ovat. Olen kyllä kuullut, että ne ovat kauhukirjailija H.P. Lovecraftin (ja ilmeisesti osittain hänen kaverinsa August Derlethin) luomia luojia. Suuria, synkkiä, muinaisia, ylimaallisia, äärimmäisiä jumalhahmoja, joiden yhteinen ominaisuus tuntuu olevan se, että ne ovat niin karmeita kaamioita, ettei sitä edes sanotuksi saa.
Howard Phillips Lovecraft. Hän porskutti vuodesta 1890 vuoteen 1937. Omana aikanaan hänet tunnettiin lähinnä pulp-lehtien karkeareunaisilta sivuilta, tyylilajinaan kauhu. Muinainen kauhu. Hirveä. Äärimmäinen. Sanoin kuvaamaton. Vaikka miehen kirjoitusmaneerit kirvoittavatkin tiettyä nenännyrpistelyä niin sanotuissa korkeakirjallisissa piireissä, hänen vaikutustaan nykypäivän kulttuurikenttään ei pidä väheksyä. Jos sellaiset pikkuyhtyeet, kuten Black Sabbath, Iron Maiden ja Metallica, ovat ammentaneet musiikkiinsa aiheita Lovecraftin tarinoista, niihin täytyy kätkeytyä jotakin voimallista.
Pelimaailmassa vanha H.P. kuiskii lukuisten kauhuseikkailujen taustalla, suorimpina esimerkkeinä Alone in the Dark -sarja ja alkuperäinen Quake. Yllättävää kyllä, myös maailman parhaan avaruusseikkailun, Star Control 2:n muuan kalamainen muukalaislajike pohjautuu kaikessa puistattavuudessaan Lovecraftin novellissa esiintyvään esikuvaan. Nämä esimerkit ovat vain vaahtoa valtameressä, jonka muodostavat varsinaiset, lisensoidut Cthulhu-mytologiaan pohjautuvat pelit. Ja kuka arvaa, kenen kynästä on lähtöisin Batmanistakin tuttu Arkham?
Joten kyllä. Jotain mystistä pysyvyysvoimaa Lovecraftin luomuksissa väreilee ja tuo voima tuntuu vuosikymmenten vieriessä vain vahvistuvan. Kenties se väijyy tajuntamme laitamilla, valmiina kaappaamaan valtaansa vaikutuksille alttiita mieliä. Kenties kauhukirjailijan suuret muinaiset alkoivat kuiskia minunkin unissani. Sillä yrittäessäni eräänä iltana tapani mukaan vältellä kirjoittamista, päätin ilman mitään järjellistä syytä hakea lisätietoa näistä oudoista olennoista. Sain kyhättyä kasaan tällaisen puutteellisen mutta opettavaisen listan:
| Ilma | Maa | Tuli | Vesi |
| Hastur Ithaqua Nyarlathotep Zhar and Lloigor |
Cyäegha Nyogtha Shub-Niggurath Tsathoggua |
Aphoom-Zhah Cthugha |
Cthulhu Dagon Ghatanothoa Mother Hydra Zoth-Ommog |
Taulukko 1: Cthulhu-panteonin suuret muinaiset elementaalien mukaan järjesteltynä
Tarkoituksenani jatkaa hyvin alkanutta laiskuuttani aioin lukea enemmänkin näistä suurista muinaisista, jotta tajuntani valtakunnan vaatimattomat rajat laajenisivat edes hiukan. Mutta sitten minuun iski piru. Tai Cthulhu. Aloin tuntea vastustamatonta vetoa kuvitella ihan itse, omilla aivoillani, miltä sanoinkuvaamattoman muinaiset, jumaliset megajumalolennot voisivat näyttää. Miltä ne kuulostaisivat? Miltä ne tuntuisivat ja haisisivat? Minkä ruumiillistuma olisi otus nimeltä Nyogtha? Minkä personifikaatio Ghatanothoa on?
Arvon naiset ja herrat. Minun on ilo päättää scifi-vuosi 2016 esittämällä valistumattomia arvauksia siitä, millaisia erilaiset Cthulhu-kaanoniin kuuluvat suuret muinaiset voisivat olla.
HASTUR – AJANPUUTTEEN SUURLÄHETTILÄS
Minun mielestäni Hastur on suuri ja punainen. Se voisi muistuttaa hieman klassista paholaista ja sillä olisi kihara parta sekä kiharat hiukset, pähkinänruskeita molemmat. Nuo ovat kuitenkin sivuseikkoja. Hasturin määrittelevä ominaisuus on se, että sitä vaivaa koko ajan hirvittävä kiire. Sellainen ohimoja raastava kahvipalaveri-kiire, jonka vallassa tekee mieli tempaista verbaalipökäleitään lakkaamatta jauhavaa työkaveria nekkuun. Jos kiroat ääneen, että seuraava ratikka tulee vasta kolmen minuutin päästä, sinuun on mennyt Hastur.
Kyllä. Tiedän. Helppo mielleyhtymä. Haste – Hastur. Hieman He-Manin Masters of the Universe -kaanonin tapaan, jossa tyyppi nimeltä ”Extendar” pystyy jatkamaan tiettyjä ruumiinosiaan normaalia pidemmiksi ja ”Skeletor” on hivenen luiseva.
Vaikka Hastur kuuluu Lovecraftin tuotantoa julkaisseen August Derlethin mukaan ilmaelementaalin suuriin muinaisiin, kuvittelemani ilmiasu viittaisi enemmän manalan ja tulielementaalin suuntaan. Tähän on helppo selitys. Magic the Gathering -korttipelissä punaisille tulitaikaolennoille on suotu yleisimmin ’haste’-erikoisvoima, jonka avulla niillä voi hyökätä heti samalla vuorolla kuin ne on manattu esiin. Tämä tekee niistä vaarallisia, yllättäviä ja tikarimaisia pistoaseita. Hieman kuten Hastur. Yksi Hasturin mieliaseista olisikin tikari. Itse asiassa sen toinen käsivarsi on kokonaisuudessaan valtava, luinen tikari. Luu on vaalean kellertävää ja sen pintaa koristaa gigermäisten koukeroiden ja erimuotoisten reikien pitsikuvio.
Mikäli Hastur kirjoittaisi tätä juttua, sillä olisi niin kiire saattaa jumalten kuvailut valmiiksi, ettei se ehtisi paneutua kunnolla yhteenkään vaan säheltäisi kahvit näppäimistölleen. Saatettuaan tekstin ensimmäisen version loppuun, Hastur lukisi sen läpi liian pian, jotta voisi tarkastella sitä tuorein silmin (ne ovat keltaiset möljäkkeet, vailla iiristä ja pupilleja – niin kuin kirjoitettuasi Doomissa IDDQD) ja teksti jäisi lupaavaksi raakileeksi. Tämä harmittaisi Hasturia puolen vuoden päästä, jolloin hän editoisi tekstiään täyttä päätä lähettääkseen sen vartin päästä sulkeutuvaan kirjoituskilpailuun.
PETOLLINEN ITHAQUA
August Derlethin sielun syövereissä siinneen saatanallisen sekasikiön hallitsevin tunnuspiirre on petos. Se on syöpynyt Ithaquan olemukseen luita ja ytimiä myöten. Tosin Ithaqualla ei ole luita eikä myöskään ytimiä – ei sillä tavalla millaisiksi me ytimet käsitämme – mutta ymmärrätte kyllä, mitä minä tarkoitan.
Nimittäin nyt pääsemme asian varsinaiseen ytimeen: Jopa Ithaquan nimi on suuri petos! Voisi nimittäin luulla, että tämä jumalhahmo kuuluu vesielementaalin alueelle. Vaan eipä kuulukaan! Ithaqua kuuluu ilmaelementaaliryhmään, aivan yhtä epäintuitiivisesti kuin Hastur.
Ithaqua on toisinaan hahmoton, toisinaan se muistuttaa suurta mustepilveä ja sen koko riippuu katsojan näkökulmasta. Maapallon pinnalta katsottuna se täyttää taivaan suurempana suurinta koskaan havaittua myrskypilveä. Avaruudessa taas, jos se juuri sillä hetkellä sattuu viettämään aikaansa tähden vieressä, se näyttää huomattavasti kyseistä tähteä suuremmalta. Galaksin liepeillä hengatessaan se vaikuttaa puolestaan olevan magnitudin tai pari galaksia kookkaampi.
Luonteeltaan Ithaqua onkin juuri sellainen vittumainen tyyppi, joka saa sinut tuntemaan itsesi pienemmäksi, vähäpätöisemmäksi ja tyhmemmäksi kuin oletkaan.
CTHULHU EI ESITTELYJÄ KAIPAA
Häntä minun ei tarvinne suuremmin kuvailla, sillä useimmilla teistä on hänestä varmasti jo jonkinlainen mielikuva. Cthulhu lienee vihreä ja lonkeroinen. Tiedän tämän, sillä vuosia sitten minulla oli ”Hello Cthulhu” -rintanappi, jota koristi Hello Kittyn tyyliin piirretty surusilmäinen, vihreä lonkerohirviö. Tapasin säilyttää tätä rintanappia yöpöydälläni. Kun heräsin juomaan vettä eräänä marraskuun myrskyisenä sysiyönä, rintanappi oli mystisesti kadonnut.
NÄKÖKULMAHENKILÖ NYARLATHOTEP
Tämän minä tiedän tai ainakin luulen tietäväni. Olen muistavinani erään Johanna Sinisalon novellin perusteella, että Nyarlathotepillä on jotakin tekemistä hämähäkkien kanssa. Tai silmien. En oikein muista kumpien. Nyarlathotep voisi olla suuri hämähäkkijumala tai silmäjumala. Ehkä se on hämähäkkisilmäjumala, massiivinen klimppi ihmissilmän näköisiä jättiläissilmiä. Niitä on niin paljon, että ne muodostavat yhteen liittyneinä giganttisen verkkosilmän. Tämän silmäpallon kahdeksan hämähäkkimäistä niveljalkaa ovat kellertävän oliivinvihreitä ja ne kasvavat kaiken järjen tuolla puolen.
Nyarlathotep katsoo kaikkialle ja näkee kaiken! Se haluaa seurata joka ikistä keskustelua, liikettä, syntymää, kuolemaa, metamorfoosia, kemiallista reaktiota ja fysikaalista anomaliteettia siinä pelossa, että jokin edellä mainituista puhuisi siitä pahaa. Nyar tarkkailee herkeämättä jokaisen facea, tubea, instaa, skypeä, vimeota, IRC:tä, ICQ:ta ja MSN:ää sekä yrittää huijata itsensä mukaan joka ikiseen whatsappiin ja snapchattiin, jonka vain onnistuu araknidihyppysiinsä haalimaan. Viime aikoina Nyarlathotepin jo ennestään ylikuormittuneelle aivokeskukselle (joka koostuu toisiinsa kiinni kasvaneista miniatyyrisilmistä) on tuottanut päänvaivaa alati lisääntyvät periscope-striimit, mutta ratkaisu on moninäkökulmaiselle ystävällemme helppo: se sen kuin kasvattaa muutaman silmän lisää. Nyarlathotep ei koskaan kommentoi tai peukuta päivityksiäsi mutta syvällä sisimmässäsi tiedät, että se tarkkailee sinua.
Tässä vaiheessa huomaan verkko-Kosmoskynän hätääntyneen päätoimittajan viittilöivän vimmatusti seinällä riippuvaa suurta, punarajalla väpättävää mittaria. Internet on tullut äkkiarvaamatta täyteen. Artikkeli on pakko keskeyttää tällä erää tähän ja odottaa, kunnes Internet on laajentanut limaisia lonkeroitaan lisämegatavulla tai kahdella.
Älä missaa saagan seuraavaa osiota, jossa esitellään vekkulit velikullat Zhar and Lloigor, Cyäegha, Nyogtha, Shub-Niggurath ja Aphoom-Zhah.