Vuoden toiseen numeroon haetaan kirjoituksia teemalla KUMMAN JUURILLA.
Kirjoitusten deadline on syyskuun 15. päivä (to) kello 23:59:59, ja ne tulee lähettää sähköpostilla osoitteeseen toimitus@kosmoskyna.net (toivotut tiedostoformaatit docx/rtf).
Etsimme sekä novelleja että asiatekstejä. Artikkelin tai esseen tapauksessa olisi suotavaa, että lähestyt toimitusta ensin aiheen luonnoksella/synopsiksella, mielellään niin pian kuin mahdollista. Asiateksteille toivottu maksimipituus on noin 1000 sanaa, novelleille taas noin 20 liuskaa. Myös runot ja raapaleet ovat tervetulleita. Lehden teeman huomioiden on mahdollista tarjota myös kokeellisia formaatteja — ole kuitenkin etukäteen yhteydessä toimitukseen idean toteutuksesta. Kirja-arvosteluista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä toimitukseen sopiakseen arvosteltavasta teoksesta.
TEEMASTA
”Kumma” on Kosmoskynän ydinalaa, ja sen luonnetta on viimeksi ansiokkaasti ruodittu Toni Saarisen toimittamassa numerossa Kumma ja ekologia (2/2020). Tältä ponnahduslaudalta on hyvä heittäytyä altaan syvää päähän. Tällä kertaa Kosmoskynä tutkii reaalimaailmasta lainattuja fiktion elementtejä sekä sitä, kuinka tarinankerronnan vuoksi outoutamme olosuhteitamme: muun muassa kulttuuria, biologiaa ja fysiikkaa.
Kumma ja laajemmin spekulatiivinen fiktio ylipäätään nojaavat kuitenkin yleensä jollakin tapaa reaalitodellisuuteemme. Yksinkertaisimmillaan kyökkipoika vaeltaa halki maiden, jotka muistuttavat karikatyyreja viikingeistä ja Mongolian ratsastajakansoista. Vielä tarkemmin taustatutkimukseen perustuvassa tarinassa päähenkilö taas kohtaa vaikkapa meidän maailmamme antropologiasta tuttuja kuriositeetteja, joita on vielä pyöritelty uuteen ja kiinnostavaan asentoon. Kumpikin kertomus nojaa olemassa oleviin kulttuureihin, mutta lainaaminen ja etäännyttäminen on tehty hyvin eri tavoin.
Kulttuurinen lainaaminen voi olla myös negatiivista. Jos cowboyn kaltaiset avaruusseikkailijat lahtaavat paikallisia ”villejä” positiivisessa hengessä, meidän on helppo nähdä, että asetelma ei ole nykytiedon valossa eettisesti kestävä. Toisaalta kulttuuriseen appropriaatioon on helppo sortua myös vahingossa vaikka vieraan kulttuurin mytologiaa ryöstöviljellessään. Miten paljon fiktion kirjoittajan tulee ymmärtää lähdemateriaalistaan?
Entä miten materiaalia outoutetaan, jos kyseessä ei olekaan mikään ihmisen luoma? Viime numerossa käsittelimme eläimiä, mutta miten vaikkapa kasveihin tai eläimiin saadaan vieraan tuntua? Miten tähdet ovat väärin?
Kumma on kirjallisena ilmiönä kokemuksellinen. Tunnistamme kumman, kun törmäämme siihen spekulatiivisessa teoksessa. Osaamme osoittaa kirjaa ja kertoa sen genreksi uuskumma (eng. new weird). Mutta miten tunne kummasta synnytetään? Missä kumman juuret ovat?
Toimitus odottaa innolla asiatekstejä, jotka pohtivat yllä esitettyjä teemoja. Novelleiksi toivomme tarjolle tekstejä, joissa kumman tuntu on vahva. Tällä kertaa saa ja on suotavaakin olla kokeellinen tekstien kanssa. Mitä kummempi, sen parempi, ja uudet kumman lähteet pulppuilkoon raikkaina. Sama pätee runoihin ja raapaleisiin — lisäksi myös kokeilevat ja rajoja rikkovat kaunokirjalliset tuotokset ovat tervetulleita.
Hyviä kirjoitteluja!