Beta (Sensored Reality 1) imaisee lukijan pelimaailmaan tulevaisuuden Helsingissä

Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta (Sensored Reality 1). Tammi. 2018.

Helsinki vuonna 2117, merestä nousevat tornitalot ja huippuunsa kehittyvä peliteollisuus. 16-vuotias Bug muuttaa äitinsä kanssa Meri-Tokiosta Helsinkiin, joutuu menemään uuteen kouluun ja suree kuollutta isäänsä. Koulunkäynti ei Bugia kiinnosta, mutta pelimaailmat tuovat lohtua ja tarjoavat kutkuttavia haasteita.

Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Beta aloittaa Sensored Reality -nimisen nuortensarjan ja tuo mukavan uuden vivahteen viime vuosina jyllänneeseen dystopiabuumiin. Sarjan ensimmäisen osan esittelemä tulevaisuudenkuva itsessään ei ole mikään hämmästyttävän erikoinen visio – merenpinta on noussut, teknologia on kehittynyt ja kansallisvaltiot ovat hajonneet pienemmiksi osasiksi niin, että esimerkiksi Helsingistä on tullut itsenäinen yksikkö. Mielenkiintoista vivahdetta Vacklinin ja Parhamaan tulevaisuuden Suomeen tuo kuitenkin se, että Japani-vaikutteet ovat vahvasti läsnä. Tämä on toimiva ajatus, onhan Japanin ja Suomen välillä nykyäänkin molemminpuolista fanituskulttuuria, joka voisi tulevaisuudessa kasvaa.

Betan suurimmat ansiot eivät kuitenkaan ole dystopiamaailmassa vaan pelimaailmassa. Bug viettää huomattavan suuria aikoja elämästään uudessa virtuaalitodellisuudessa, kokonaisvaltaisessa pelissä, jossa hän pääsee harjoittelemaan todentuntuisesti japanilaisia kamppailulajeja. Koska itse lähdin lukemaan kirjaa nimenomaan spefilukijana – ja vähän jo dystopioihin kyllästyneenä sellaisena – eikä minulla ole mainittavaa pelaajataustaa, romaani osoittautui varsin yllättäväksi kokemukseksi. Bug pelaa peliä pukeutuneena kokovartaloasuun, joka luo hänelle erittäin todentuntuisen pelikokemuksen, ja peliseikkailua onkin mukava seurata. Toisaalta käytännössä päähenkilö on kuitenkin turvallisesti oman huoneensa suojissa. Spefilukijana odotin romaanilta jopa hurjempia, vielä pidemmälle vietyjä visioita peliteknologiasta, kun liikutaan 100 vuoden päässä tulevaisuudessa.

Voi siis sanoa, että minua yllätti se, kuinka runsaasti ja yksityiskohtaisesti kirjassa kuvaillaan pelaamista – ja tämän lisäksi melko tavallistakin teinielämää, jossa uudesta koulusta löytyy niin ystäviä kuin koulukiusaajapahiksiakin. Tämä on kirja, joka on aivan pakkolukemista kaikille pelaajille! Kaikesta näkyy innostus ja intohimo pelaamiseen. Itse odotin lisää seikkailua ja suurempia kuvioita myös pelimaailman ulkopuolella, ja tähän päästiin vasta kirjan loppupuolella, missä asiat eskaloituvatkin hengästyttävästi ja suurempi juoni alkaa kutkuttavasti paljastua.

Kirjan kansiteksteistä löytyy tieto, että Sensored Reality -sarjan jokainen osa vie peliteknologian uudelle tasolle, ja tämä kuulostaa todella hyvältä. Betaa lukiessani minulle tulikin monesti mieleen, kuinka haasteellista on arvioida sarjan ykkösosaa; tämä sarja ansaitsee tulla luetuksi loppuun, sitten voi nähdä kokonaisuuden. Kaikkea ei voi tykittää nyt, koska paukkuja täytyy säästää myöhemmäksikin.

Hieman hitaasta alusta ja joistain turhankin tutuista teinikuvioista huolimatta Beta on virkistävä pakkaus, raikas uutuus, josta löytyy mielenkiintoisia elementtejä erilaisille lukijoille – olipa lukija sitten vannoutunut scifisti, intohimoinen pelaaja tai samaistuttavaa lukemista kaipaava nuori. Visuaalisestikin sarjan ulkoasu toimii, joten toivottavasti tämä laadukas kotimainen uutuus löytää tiensä lukijoiden käsiin!

 

Kirjan arvostelukappale on saatu kustantajalta.