Salla Simukan Sammuta valot / Sytytä valot riemastuttaa rakenteellaan

Salla Simukan Sammuta valot! : pieniä kauheita tarinoita / Sytytä valot! : pieniä kauniita tarinoita (Tammi, 2018) on rakenteellisesti riemastuttavin novellikokoelma pitkään aikaan. Teos on kääntökirja, jonka kumpaankin puoleen kuuluu kymmenen novellia. Sammuta-tarinat ovat synkkiä, usein kauhua tai jonkinlaista dystopiascifiä ja Sytytä-tarinat suorastaan siirappisen herttaisia arkikertomuksia, joista vain osassa liikutaan spefin puolella.

Tarinat kytkeytyvät toisiinsa järjestyksessä pareittain. Pienimmillään yhdistävä tekijä on nimi (Ariel, ja toki nimen kautta löyhästi merenneidot), osassa teema, ja ilahduttavan monissa itse tarina. Tarinallinen kytkös voi olla hyvin viitteellinen: esimerkiksi Koiranpääpuisto / Maailman ihanin -parissa ensimmäinen kertoo urbaanilegendan paikallisesta koirapuistosta ja jälkimmäinen arkimaailman parisuhdetarinan, jossa osa tapahtumista sijoittuu kyseiseen puistoon, mutta tarinat eivät varsinaisesti keskustele. Onnistuneimmissa pareissa taas toinen puolikas kääntää tarinan ympäri, eivätkä palat edes toimisi ilman toisiaan. Henkilökohtainen suosikkini näistä pareista oli Kengät / Näytän sinulle, miten lennetään. Kengät on kirjemuotoinen, ei vielä itsessään kovin omaperäinen tarina uskonnollisessa sisäoppilaitoksessa tapahtuvista hirmuteoista ja niihin liittyvästä mysteeristä. Näytän sinulle, miten lennetään rikkoo ensimmäisen tarinan tutun asetelman raikkaan absurdilla ja hyväntuulisella käänteellä.

Tarkka lukija on toki tässä vaiheessa arvostelua huomannut, mitä hirveää kriisiä kohti pedantit meistä ovat matkalla. Itse ainakin käytin suhteettoman määrän aikaa tämän kysymyksen pohtimiseen: missä järjestyksessä nämä tarinat oikein pitää lukea saadakseen optimaalisen lukukokemuksen? Kokoelmat voisi toki ahmaista erillisinäkin, mutta itse päädyin lukemaan vuorotellen kummastakin. Pienen kompastelun jälkeen itselleni optimaaliseksi lukujärjestykseksi osoittautui lukea aina ensin Sammuta-tarina ja sitten vasta Sytytä. Ainoa poikkeus sääntöön on muinaisesta sukukirouksesta kertovat pari Viesti/Kutsu, jossa arkinovelli on hyvä lukea ensi, jotta spefipuolikas vetää siltä mahdollisimman tehokkaasti maton jalkojen alta.

Mutta niin, mitenkäs se spefi? Kokoelmasta varsinkin Sammuta-puolta markkinoidaan jo sisäliepeessä kauhulla ja kummallisuudella, mutta täyttyykö varsinainen spefin määritelmä? Arvioin lopulta novellit vastaavilla kriteereillä kuin Novan tuomaristossa. Tällä laskennalla Sammuta-novelleista spefiä on kuusi ja Sytytä-novelleista vain neljä. Varsinkin Sammuta-puolella muutkin tarinat toki ovat kummallisia, mutta ennemminkin psykoositarinoita ja muuta kummallisesti kerrottua, missä spefielementin läsnäoloa ei kuitenkaan varmenneta. Enemmän genren sisällä lukevalle spekulatiiviset ideat ovat myös hiukan kuluneita, eikä aiheiden käsittelyä viedä kovin pitkälle jo ihan pienehkön sivumäärän vuoksi. Laskeuma on muuttanut lopulta kellariin suljetut lapset oudoiksi, rakastavaiset näkevät samaa unta, valtiovallan mielivaltaisesti merkitsemät ihmiset potevat näkymättömyyttään yhteiskunnassa jne. Lisäksi monissa novelleista on oikeastaan vain yksi käänne, vaikka kiinnittämällä hiukan tarkemmin huomiota istutuksiin ja lunastuksiin kummallisista tilanteista olisi voinut saada paljon enemmän irti. Arkisissa ihmissuhdenovelleissa tämä ei niin häiritse, vaan tarinat on helpompi lukea tilanteen kuvauksina.

Vaikka kokoelma ehkä reputtaa spefiteoksena, nuorille suunnattuna novellikokoelmana se toimii silti erinomaisesti. Hahmokasti ilmentää ihmiskunnan moninaisuutta erinomaisesti, ja kuten yleensäkin, Simukka kiitettävästi kirjoittaa vähemmistöjen edustajista ihmisinä eikä kuriositeetteina. Muutenkin novelleissa on vahva yhteiskunnallinen pohjavire, mutta yksikään teksteistä ei sorru osoittelemaan; siihen kun nuorille kirjoitetuissa teksteissä hämmentävän usein sorrutaan. Simukan kerronta on myös niin sujuvaa, että sisällöltään heppoisemmatkin novellit lukee mielellään.

Suosittelenkin siis kokoelmaa en spefisteille vaan novellien ystäville ikään katsomatta.

Arvosteltu teos oli kustantajalta saatu arvostelukappale.