Helsingin Henget. Opas aaveiden pääkaupunkiin toimii matkaoppaana toisenlaiseen Helsinkiin

Arvio teoksesta: Helsingin Henget. Opas aaveiden pääkaupunkiin. Kairulahti, Vanessa & Kouvola, Karolina. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2018. 128 sivua. ISBN 978-952-222-955-7.

 

Helsingin henget on kiinnostava sekoitus paikallishistoriaa, kummitustarinoita ja matkaopasta. Jälkimmäinen tulee mieleen jo kirjan ulkoasusta: pehmeäkantinen, kapea kirja sisäkannesta avautuvine karttoineen tuo heti ensi silmäyksen jälkeen mieleen liudan kaupunkituristioppaita. Löytyypä kansien välistä suosituksia hotelleista, ruokapaikoista ja kulttuurikohteistakin – tuonpuoleisilla mausteilla terästettynä. Kirjan ulkoasu on huoliteltu, ja värien käyttö niin lukujen nimissä kuin kuvituksessa antaa kokonaisuudelle silmää miellyttävän loppusilauksen. Runsas kuvitus ja tekstin harvarivisyys tekevät teoksesta helppolukuisen. Arvion kirjoittamista varten luin teoksen kahdesti: ensin yhdeltä istumalta iltapäivän aikana ja sitten uudelleen hiukan pidemmällä aikajänteellä. Vaikka Helsingin henget on yleistajuinen ja helppolukuinen esitys, siihen on onnistuttu upottamaan paljon asiaa. Kannessa viktoriaaninen kauhuhenki yhdistyy lähes steampunkihtavaan kuvastoon, ja värimaailma on selkeydessään onnistuneesti valittu.

Kirjan sisältö jakautuu karkeasti kolmeen tasoon: kaupunkihistorialliseen, mikrohistorialliseen ja ilmiölliseen. Kaupunkihistoriallinen taso keskittyy Helsingin historiaan perustamisestaan 1500-luvulta nykyaikaan saakka. Taustoitus ja kuvaukset varsinaisesta kummittelusta ovat hyvässä tasapainossa. Temaattinen jaottelu toimii hyvin ja samantyyppiset kertomukset niputtuvat luonteviksi kokonaisuuksiksi. Lukija saa tiiviin ja varsin kattavan katsauksen Helsinkiin kaupunkina, joka on vaihtanut sijaintiaan, kansallisuuttaan ja merkitystään useaan otteeseen. Mikrohistoriallinen taso tarjoaa kiinnostavia anekdootteja kaupunginosista, alueista, yksittäisistä rakennuksista ja huoneistoista. Ilmiökeskeisellä tasolla päästään varsinaiseen asiaan: kaupungin kaduilla ja rakennusten kabineteissa vaeltaviin levottomiin sieluihin. Nämä tasot eivät ole toisistaan riippumattomia, vaan limittyvät toisiinsa. Kaupunki muodostaa rauhattomille hengille näyttämön, ja niiden ilmiöllinen syntyhistoria on riippuvainen kaupungista ja olosuhteista, joissa ne ovat eläessään asuneet ja toimineet.

Kirjoittajista Kairulahti on perehtynyt Helsinkiin liitettyihin yliluonnollisiin kertomuksiin työskennellessään kaupunginmuseon kummitusvastaavana. Kouvola tekee väitöstutkimusta Helsingin yliopistossa ja häneltä on julkaistu teos Soturit – Assasiineista Samuraihin, niin ikään SKS:lta. Folkloristinen ote läpäisee teoksen kiinnostuksena nimenomaan tarinoihin itseensä, unohtamatta tarinoiden synnyn historiallista viitekehystä ja erityisesti 1800-luvun ja 1900-luvun alun kummitteluun liittyneitä kulttuuri-ilmiöitä. Kirjoittaja- ja tutkijakaksikko on nähnyt työssään paljon vaivaa ja perehtynyt lähdekirjallisuuteen huolellistesti. Tämän lisäksi kansien väliin on päässyt ensi kertaa julkaistavaa materiaalia, johon Kairulahti on tutustunut työnsä tiimoilta.

Yliluonnollisia ilmiöitä tarkasteleva tietokirjallisuus tuntuu saaneen Suomessa viime aikoina runsaasti jalansijaa ja aihepiiriä sivuten on julkaistu viimeisen vuoden aikana useita teoksia. Kairulahden ja Kouvolan kirja laajentaa tätä kenttää kekseliäällä ja persoonallisella tavalla. Kirja onnistuu samaan aikaan olemaan viihdyttävä ja asiantunteva. Teos löytää yhtymäkohtia Riku Kauhasen Väärin haudatun sotamiehen (Atena kustannus, 2018) kanssa ainakin Viaporissa ja Aleksanterin teatterissa tapahtuvan kummittelun osalta.

Kirjan samanaikainen vahvuus ja heikkous on sen Helsinki-keskeisyys. Toisaalta Kairulahden ja Kouvolan teoksessa paneudutaan huolellisesti Helsingin henkimaailmaan, mutta rajaus pääkaupunkiin saattaa kaventaa kiinnostunutta lukijakuntaa. Paikallisessa kontekstissa verrattain tiivis, 128 sivuinen kirja pystyy pureutumaan aiheeseensa yksityiskohtaisesti. Herääkin ajatus, että samalla muotilla vastaavia ilmiöitä ja kertomuksia voisi esitellä myös muualta Suomesta? Esimerkiksi Turulla ja Tampereella voisi ajatella olevan tarjottamanaan monia kiinnostavia tarinoita. Lukijana nälkä kasvaa syödessä.

Mitä Helsingin henget sitten tarjoaa Kosmoskynän lukijakunnalle ja yleisemmin spekulatiiviseen fiktioon keskittyville kirjoittajille? Ainakin se antaa kirjoittajan käyttöön mielenkiintoisia tyyppiesimerkkejä kummittelusta ja kummituksista. Ennen kaikkea se on kuitenkin kiinnostava ja viihdyttävä esitys kummittelusta urbaanissa ympäristössä kaupungin muuttuessa ja kasvaessa ilmiön ympärillä. Kirja tarjoaa sekä kiehtovan lukukokemuksen että myös runsaasti pohjatietoa ja ajankuvaa kirjoittajille, jotka haluavat työstää kaupunkimiljöössä tapahtuvia tekstejä, joissa kummittelu ja henkimaailman tapahtumat ovat erottuvia elementtejä. Yleistajuinen, paikoin hauska ja runsaasti kulttuurihistoriallista faktatietoa sisältävä teos ottaa luontevasti paikkansa kuluneen vuoden aikana ilmestyneiden, yliluonnollisia ilmiöitä käsittelevien kirjojen joukossa. Teos toimii varmasti näppäränä keskustelun herättäjänä – varsinkin ulkopaikkakuntalaisten, mutta miksei helsinkiläistenkin – vieraiden kanssa. Kirjan kiistämättömiin ansioihin lukeutuu sen uraauurtavuus, sekä aihepiirin mutta erityisesti tyylilajin puolesta.

Tulinpa kirjan innoittamana kävelleeksi Lönnrotinkadun kautta ihastelemaan Esplanadin lehmuksia ja palanneeksi sitten Bulevardia pitkin Hietalahteen. Tuttuja taloja katselin illan hämyssä hiukan erilaisin silmin. ”Matkaopasformaatissa” on siis sekin etu, että kirja kulkee vaivattomasti mukana liikenteessä ja sitä voi pysähtyä selailemaan Ruttopuiston penkillä tai usvaisella Esplanadilla.

 

Korjaus 16.10.2018: Riku Kauhasen kirjan nimi korjattu oikeaksi.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*