Vain rohkeimmat valitaan Vartija-kokelaiksi puolustamaan Syvämaan kivisaleja hirviölaumoilta. Sitä Steela hoki itselleen pääportin auetessa. Kirkkaus viilsi silmiä harjoitussalin hämärän jälkeen.
Askel, toinen, viisikymmentä vartiotuvalle.
”Vartija, olen saapunut!”
”Tervetuloa. Otatko teetä?” Vartija tarjosi hymyillen. ”Uutta satoa.”
Aamulla Steela kiipesi vartiotorniin. Tuijotettuaan taivaanrantaa kuunkierron hän kivahti Vartijalle: ”Missä muut ovat? Mikset tee mitään?”
”Mutta minähän kasvatan mehiläisiä. Ja kirjoitan runoja. Muut lähtivät tekemään mitä heitä huvitti.”
”Mutta hirviöt!”
”Ainoat hirviöt ovat syvämaalaisten päässä. Jotka ulos uskaltavat, ovat vapaita.”
Vartija hymyili lempeästi. Steelaa itketti. Mutta aurinko tanssi karviaispensaassa Syvämaasta tietämättä.
”Minun vuoroni keittää teetä.” Steela kuivasi kyyneleensä. ”Ja sitten minä maalaan kuvan auringosta.”
Lisää utopia-teemaisia tarinoita löytyy myös 1.10.2021 ilmestyvästä Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n novelliantologiasta Aurinkosydän – kaikuja paremmista tulevaisuuksista.