Kirjoittaja: Reetta Vuokko-Syrjänen
”Ensimmäinen salamatkustajamme. Täältä ei ole paluualuksia, ymmärrättehän?”
Martti hymyilee. Uusi elämä. Mikä tahansa olisi kiinnostavampaa kuin vankila.
”Siirtokuntamme tarjoaa tuottamattomille yksilöille kivuttoman eutanasian biomaterian jatkoprosessointia varten, mutta joulun hengessä toki toivomme teidän löytävän paikkanne.”
Martin vatsaa kääntää. Ei Istvan sanonut mitään eutanasiasta. ”Olen sorvannut plasmasuuttimia. Siivoan. Kai täällä jotain tarvitaan? Talonmiestä?”
”Olemme asiantuntijayhteisö. Mainitsemanne tehtävät on automatisoitu.”
Ei saatanan saatana. Olisi pitänyt epäillä, kun vanha velkoja ryhtyi höveliksi.
Avustaja supattaa Ganymedeen tutkimussiirtokunnan johtajan korvaan. Tämän ilme kirkastuu.
”Yhteisökupoliin toivotaan joulukuusta. Mutta vain biokupolissa on tuulikone. Ymmärrättehän, että puun runko ei vahvistu elinkelpoiseksi ilman heiluntaa? Onnittelut, teillä on elinikäinen työpaikka Ganymedeellä!”