Rosoinen halaus

Kuvituskuva
Anton Robert Leinweber, Public domain, via Wikimedia Commons

Izzy ei tiennyt olivatko vesipisarat pedon suomuilla kyyneliä vai sadetta. Hän ei ollut koskaan kuullut itkevistä lohikäärmeistä, mutta ennen Treaughuria hän ei ollut toisaalta kuullut ihmisen ja lohikäärmeen ystävyydestä. Treaughur laski päänsä ja Izzy kietoi kätensä hänen kaulansa ympärille. Treaughur ei ollut koskaan oikein ymmärtänyt halausten päälle, mutta nyt kun kumpikin tiesi syleilyn olevan heidän viimeisensä ei lohikäärme pitänyt tuttua paheksuvaa puhinaansa.

”Älä mene”, Izzy sanoi ja hänen kyyneleensä liittyivät Treaughurin kyyneliin. ”Sinä olet sinä, kun minä taas olen vain ihminen. Ei tämän näin pitänyt mennä.”

Lohikäärmeen silmät olivat hämärtyneet. Vielä hetken kuului matala murina ja sitten hän oli poissa.

Marras Sinikarhu on tamperelainen kirjoittaja, joka kirjoittaa pääasiassa spekulatiivista fiktiota. Hän, kuten moni muukin, pitää lohikäärmeitä tosi siisteinä, ja lupaa seuraavaksi kirjoittaa lohikäärmetarinan, joka ei pääty surullisesti.