eukaryoottisolujen alkuperässä on
niin perinpohjaista symboliikkaa että
jäävät maailmanuskontojen mystisismit toiseksi
näkeekö näin läheltä mille se on vertauskuva vai
onko koko biosfääri vertauskuvaa sille:
kasvisolu sulautti itseensä fotosyntetoivan bakteerin ja
siitä tuli sen kloroplasti
eläinsolu nieli mikrobin joka
osasi valmistaa hapen avulla energiaa se
kävi pysyvästi taloksi mitokondrion nimellä
jokin opetus tai allegoria näissä piilee
yhteistyön merkityksestä tai minkä lie mutta
oliko siinä painostusta tai muita pakkokeinoja millaisia
neuvotteluja ne keskenään kävivät jos kävivät
ovatko ne vieläkään todella ystävystyneet ja tottuneet toisiinsa
kumpi syö aamiaispöydässä leivästä kanttipalan
missä järjestyksessä ne täyttävät tiskikoneen
pakkaako pitkään viipynyt vieras
lopulta jonain päivänä kimpsunsa
hammasharja katoaa lavuaarin reunalta
mureneeko monisoluisten organismien perusta
punapuut ja kirahvit ja ne merkitysverkostot jotka
ovat rakentuneet näiden solullisten symbioosien varaan
rispaantuvatko syvimmätkin ystävyydet
entropian hiuduttavan hampaan alla
Elli Leppä (s. 1980) on mytologialle ja tähtitieteelle perso farmakologi, joka harrastaa laulua, roolipelaamista, haltioitumisen hetkiä ja luonnontieteellistä ihmettelyä. Häneltä on julkaistu runokokoelmat Seisaukset tasaukset (Nysalor-kustannus, 2020) ja Hirviöiden sukua (Nysalor-kustannus, 2021). Kolmas kokoelma, työnimeltään Materian unet, julkaistaan Nysalor-kustannukselta syksyllä 2022.