S-1465 nousi sukkulaan. Kansalaispalvelus oli loppuun suoritettu eikä hänen kehonsa olisi enää kestänytkään sitä kauaa. Sukkula veisi hänet kotiin.
Sukkulan ovet avautuivat. Auringonvalo sokaisi S-1465:n hetkeksi. Kun hänen silmänsä tottuivat valoon, hän näki lapsensa ensi kertaa vuosiin. Voi, kuinka he olivat kasvaneet! S-1465, ei, ei enää S-1465, vaan jälleen Sahal, ojensi kätensä lapsia kohti.
Lapset katsoivat häntä eivätkä liikahtaneetkaan.
”Kuka sä olet?” kysyi nuorempi lapsista.
”Äiti tässä, teidän oma äitinne”, Sahal sanoi.
”Ei meillä ole äitiä”, lapsi vastasi.
”Ei niin, se varmaan kyllästyi meihin”, vanhempi lapsista sanoi. ”Ja sua me ei tunneta ollenkaan.”
Sahal huokaisi. Aurinko paistaisi hänen lapsilleen. Aina.
Raapale löytyy myös 1.10.2021 ilmestyvästä Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n novelliantologiasta Aurinkosydän – kaikuja paremmista tulevaisuuksista.